Ketšua-naiset tuottavat ruokaa ja hankkivat tuloja
Patchanan kaupungissa, kolme tuhatta metriä merenpinnan yläpuolella Perun Andien alueella paikalliseen maatalouteen sitoutuneet naiset ovat saavuttaneet taloudellisen itsenäisyyden ja saaneet osakseen koko yhteisön kunnioituksen.
Naiset aloittivat kotoperäisten perunoiden kylvämisen Laramaten alueella, ja ensimmäinen sato myytiin pääkaupungissa Limassa messuilla, jotka edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä Andien alueella.
“Messuille osallistuminen antoi minulle lisää kokemusta ja itseluottamusta. Nyt olen varma, että yrityksemme voi saavuttaa paljon erilaisia asioita, kunhan työskentelemme yhdessä. Messuilla kaikki perunat tulivat myydyiksi. Juustomme myytiin loppuun heti. Emme ole koskaan aikaisemmin saaneet moisia tuloja!” huudahtaa 65-vuotias syntyperäinen ketšuaintiaaninainen Cira Huancahuari.
Cira halusi tarjota kolmelletoista lapselleen paremman tulevaisuuden, mikä sai hänet opiskelemaan ammattimaisen elintarviketuotannon salat. Nyt hän johtaa paikallista meijeriliikettä, jota alkuperäiskansojen naisten järjestö tukee.
Kaikki alkoi pienestä sopista, mutta UN Womenin tuella naiset ovat pystyneet laajentamaan tuotantoaan ja hankkimaan teollisuuskäyttöön suunniteltuja laitteita. Tärkeintä oli, että naiset yhdistävät voimansa.
”Tajusimme, että jos teemme juustoa yksin ja erikseen, emme pääse pitkälle”, Cira kertoo.
”Kehitimme laatutuotteen, joka luonnehtii yritystämme ja loimme oman brändin. Ilolla ja ylpeydellä esittelemme juustomme ja jugurttimme nimellä Sanqui.”
Kestävä kehitys on tasa-arvokysymys
Naisten syrjinnän poistaminen on keskeistä kansainvälisen yhteisön hyväksymien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Köyhyyden poistaminen sen kaikissa muodoissa kaikkialta vuoteen 2030 mennessä on ensimmäisen kestävän kehityksen tavoite.
Naisilla täytyy olla miesten kanssa yhtäläiset mahdollisuudet nousta köyhyydestä. Tämä edellyttää mm. kunnollista sosiaaliturvaa ja naisten mahdollisuutta käyttää teknologiaa.
Erityistoimia naisten tukemiseksi tarvitaan, sillä esimerkiksi maata viljelevien naisten sadot ja tulot jäävät vaatimattomammiksi kuin miesten, koska he eivät saa yhtä helposti siemenviljaa, luottoa, teknologiaa ja neuvontapalveluita. Nainen ei todennäköisesti omista viljelemäänsä maata – vain 20 % maanomistajista kautta maailman on naisia. Suvun maiden periminenkään ei ehkä ole mahdollista, koska lainsäädäntö saattaa kieltää perimysoikeuden, tai yhteiskunnalliset käytännöt yksinkertaisesti suosivat miespuolisia sukulaisia.
Patchanassa naiset ovat UN Womenin ja alkuperäiskansoja edustavan CHIRAPAQ-järjestön tuella onnistuneet nostamaan tulotasoaan ja voivat itse päättää, miten käyttävät ansaitsemansa rahat. Cira ja muut elintarviketuottajanaiset tunnistetaan kaduilla ja heitä kunnioitetaan menestyksensä johdosta. Heitä kunnioittavat myös aviomiehet ja perheet.
Vain kahdessa vuodessa juuston valmistus on kaksinkertaistunut ja jugurttien kolminkertaistunut. Lisäksi 15 naista työskentelee maidosta tehdyn kinuskin manjarin tuottamiseen, joka tunnetaan myös nimellä blancmange tai dulce de leche.
”Olemme oppineet paljon ja tiedämme miten edetä. Se antaa minulle iloa ja motivoi minua työskentelemään”, Cira Huancahuari sanoo onnellisena.
(Kuva: CHIRAPAQ)