”Uskallan nyt sanoa mielipiteeni ääneen” – Lapsena avioliittoon pakotettu Nisrine löysi paikkansa yrittäjänä UN Womenin avulla
Nisrine Kaf Al-Ghazal pakotettiin avioliittoon vain 12-vuotiaana ja joutui hylkäämään unelmat opinnoista ja urasta. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin hän toimii itsenäisenä pienyrittäjänä ja haluaa elättää perhettään tasapuolisesti miehensä kanssa. Tarvittavat taidot yrittäjäksi ryhtymiseen Nisrine sai UN Womenin järjestämistä työpajoista.
Beirutissa asuva syyrialainen Nisrine Kaf Al-Ghazal joutui katselemaan, kun hänen kotinsa vaurioitui pahasti Beirutin räjähdyksessä 4. elokuuta 2020.
– Kaikki lasit keittiössä, kylpyhuoneessa ja olohuoneessa menivät sirpaleiksi silmiemme edessä, hän kertoo.
Beirutin onnettomuus ja koronapandemia ovat sittemmin panneet Nisrinen toimeentulon tiukoille. Hänellä on oma yritys, jossa hän myy valmistamiaan suklaakääremalleja ja lahjakoreja. Niiden suunnittelun hän oppi UN Womenin tukemassa tapahtumasuunnittelutyöpajassa, jonka tarkoituksena oli opettaa paikallisille naisille taitoja, joilla ansaita rahaa ja tukea perhettään taloudellisesti.
Nisrinen tie itsenäiseksi pienyrittäjäksi on kuitenkin ollut pitkä. Hän oli vain 12-vuotias, kun hänet pakotettiin naimisiin ja hän muutti kotimaastaan Syyriasta Beirutiin.
– Sen ikäisenä ajattelin, että avioliitto tarkoitti morsiuspukua, komeaa sulhasta, haleja ja suukkoja, Nisrine muistelee.
Kun Nisrine muutti Libanoniin, hänen anoppinsa kehotti häntä unohtamaan lapsuutensa. Anopin mukaan hän ei voinut enää odottaa kenenkään ruokkivan häntä tai antavan hänelle vaatteita. Nisrinen arki täyttyikin pian vaimolle kuuluvista kotiaskareista.
Vuosi sen jälkeen, 13-vuotiaana, Nisrine sai esikoispoikansa ja pian vielä kaksi poikaa lisää. Äidiksi tuleminen oli erittäin vaikeaa, koska Nisrine oli itsekin vielä lapsi. Vastasyntyneen pesemisen tai hoivaamisen kaltaiset yksinkertaisetkin tehtävät tuntuivat hänestä pelottavilta.
– Olin vauva pitämässä huolta toisesta vauvasta, vaikka minä olin se, jota olisi pitänyt nukuttaa ja ruokkia, hän kertoo.
Nisrine joutui hylkäämään kaikki suunnitelmat opinnoista tai urasta. Hän oppi pian, miten kotitöitä tehdään. Koska hän oli hyvin nuori, hänellä ei ollut aikaa eikä itsevarmuutta etsiä uusia ystäviä tai kehittää itselleen sosiaalista elämää. Hän ei vieraillut edes naapuriensa luona.
Työpaja auttoi uudelle uralle
Nyt 33-vuotiaana Nisrine haluaa löytää uusia ystäviä ja luoda itselleen uran. Kun hän kuuli ystävältään tapahtumasuunnittelutyöpajasta, joka järjestettäisiin beirutilaisessa avustusjärjestössä, hän tiesi heti haluavansa mukaan.
Kahden kuukauden mittainen kurssi oli yksi monista UN Womenin ja paikallisten yhteistyöjärjestöjen tukemista kursseista. Kurssien tavoitteena on antaa naisille ja tytöille taitoja, joiden avulla he voivat saavuttaa taloudellisen itsenäisyyden. Covid-19-pandemian aikaan koulutusta sai 117 naista vuoden 2020 aikana rajoitus- ja suojatoimenpiteet huomioon ottaen.
Koulutuksessa Nisrine hankki uusia taitoja tapahtumajärjestämisestä ja häiden suunnittelemisesta. Koulutukseen kuului myös suklaakääreiden suunnittelua virallisia tapahtumia varten, kukka-asetelmien tekoa ja pöytäliinavärien yhdistelemistä. Kurssin jälkeen Nisrine osallistui myös UN Womenin organisoimaan sosiaalisen median koulutukseen. Näiden avulla hän pystyi aloittamaan Chocolate Zeytuna -nimisen Facebook-sivun, jolla hän esittelee itse suunnittelemiaan suklaakääremalleja.
“Taitojen oppiminen on tehnyt minusta vahvemman”
Viimeisen kahden vuoden aikana Nisrine on myynyt suklaakääremalleja ja lahjakoreja kihlajaisiin, häihin, syntymäpäiville ja baby showereihin. Kuitenkin, vaikka Nisrine on yhä aktiivinen Facebook-sivuillaan, myynti on vähentynyt, koska suklaan hinta on noussut ja tapahtumia järjestetään vähemmän Libanonin talouskriisin ja covid-19-pandemian vuoksi.
Kaikesta huolimatta Nisrine on pysynyt optimistisena.
– Uusien taitojen oppiminen on tehnyt minusta vahvemman. Uskallan nyt neuvoa aviomiestäni ja sanoa mielipiteeni ääneen, jopa kertoa hänelle, jos olen hänen kanssaan eri mieltä. Koulutus on parantanut itseluottamustani. Uskallan sanoa ajatukseni ääneen.
Nisrine unelmoi omasta kivijalkakaupasta, ja hän haluaa vakaasti antaa lapsilleen paremmat lähtökohdat elämään kuin mitkä hänellä itsellään oli. Sen hän aikoo tehdä rakentamalla uran ja osallistumalla perheensä elättämiseen yhtä lailla miehensä kanssa.
– Jos minulla olisi tytär, en antaisi hänen mennä naimisiin nuorena. Varmistaisin, että hän hankkii itselleen koulutuksen, ennen kuin edes ajattelee avioliittoa, Nisrine sanoo.