UN Women Suomen kommentit hallituksen tiedonantoon yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä
Tasa-arvoa ei saavuteta ilman rasismin ja rasististen asenteiden purkamista. Nollatoleranssi ei riitä – nyt on tekojen aika.
Suomi tunnetaan maailmalla tasa-arvon mallimaana ja yhdenvertaisuustyön suunnannäyttäjänä. Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ei kuitenkaan saavuteta ilman kaikkien syrjinnän muotojen poistamista. Viimeistään viime viikkojen rasismikeskustelu on osoittanut kirkkaasti sen, minkä valtaosa suomalaisista jo tiesi: Suomi ei ole rasistisista asenteista irrallinen valtio, vaan syrjivät asenteet elävät ja voivat valitettavan hyvin täälläkin. Ei-valkoisiksi rodullistetut naiset ja tytöt ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa, sillä rasismin ohella heihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa syrjintää sekä seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa.
Rasismin vastaisen työn tulee olla läpileikkaava prioriteettiteema kaikessa valtionhallinnon työssä, mikäli Suomi haluaa säilyttää asemansa tasa-arvon mallimaana, missä jokaisella yksilöllä on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet taustasta riippumatta. Emme voi edistää tehokkaasti naisten oikeuksia ja parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa, ellemme pureudu kaikkiin syrjinnän muotoihin – myös rasismiin. Antirasistisen työn tärkeys ei ole mielipidekysymys, vaan Suomessa yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteet on kirjattu sekä perustuslakiin että yhdenvertaisuuslakiin. Suomi on sitoutunut rasisminvastaiseen työhön myös kansainvälisillä foorumeilla, ja näistä sitoumuksista on pidettävä kiinni.
UN Women Suomen kommentit hallituksen tiedonantoon:
1. Tasa-arvon ja ihmisoikeuksien saavuttaminen on mahdotonta ilman rasismin ja rasististen asenteiden purkamista ja poistamista.
Tasa-arvotyö, joka ei huomioi erilaisia risteäviä ja kasaantuvia syrjinnän muotoja, voi päätyä vahvistamaan rasistisia ja syrjiviä rakenteita. Naiset ja tytöt, jotka rodullistetaan johonkin toiseen ryhmään kuin valkoihoisiin, kohtaavat sukupuoleensa perustuvan syrjinnän lisäksi myös etnisyyteensä ja/tai ihonväriinsä perustuvaa syrjintää. Intersektionaalisen lähestymistavan tulee olla kaiken tasa-arvotyön ytimessä.
2. Rasismi on vakava ja rakenteellinen yhteiskunnallinen ongelma, josta kukaan suomalainen ei ole täysin vapaa.
Rasismin vastustaminen ole vain räikeästä rasistisesta toiminnasta pidättäytymistä, vaan se vaatii jatkuvaa työtä, aktiivisia tekoja ja sitoutumista rasismin konkreettiseen vastustamiseen ja purkamiseen kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kaikissa tilanteissa. Tasa-arvotyön on oltava antirasistista, sillä muuten jätämme ulkopuolelle juuri ne naiset, tytöt ja vähemmistöt, joiden osallistumista ja roolia rasismi ja syrjintä rajoittavat yhteiskunnassa eniten. Antirasismi ei voi olla valinnaista ihmisoikeustyössä, vaan se on työtä, johon Suomen on sitouduttava kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja tasoilla.
3. Nollatoleranssi ei riitä, vaan rasismin kitkeminen vaatii tekoja ja riittäviä resursseja
Nollatoleranssi – eli kaikkien rasismin ilmenemismuotojen tuomitseminen – on vasta ensimmäinen askel. Rasistisista teoista on kannettava vastuu. Rasismin purkamisen tulee olla läpileikkaava teema kaikessa valtionhallinnon työssä, ja sille on taattava riittävät resurssit ja budjetti. Henkilöstön kapasiteettia ja osaamista on tuettava. On myös tärkeää edistää konkreettisin toimin sitä, että tulevaisuudessa valtionhallinnon kaikilla tasoilla, myös johtotehtävissä, työskentelee entistä moninaisempi joukko suomalaisia asiantuntijoita.
UN Women Suomi 18.8.2023