BLOGI: Verkkohäirinnän normalisoinnin on loputtava – vaadimme teknologiasektorilta konkreettisia toimia

Blogitekstin ovat kirjoittaneet Generation Equality -nuortenryhmään kuuluvat Nadra Ali ja Rojin Birzoi

 

”Minusta luvatta kuvattuja videoita on levitetty ja julkaistu loukkaavin otsikoin.” ”Olen saanut suostumuksettomia dickpicejä, sugar daddy -ehdotuksia.” ”Minua on kiusattu ja seksuaalisesti häiritty.” ”Minua on haukuttu perustuen sukupuoleeni ja seksuaalisuuteeni.” ” Eksäni on stalkannut minua somessa feikkiprofiililla.” 

Olimme puhumassa Generation Equality -nuortenryhmän puolesta Tasa-arvopäivillä 6.10.2022 sukupuolittuneesta verkkohäirinnästä ja siitä, millaisen tasa-arvoisemman tulevaisuuden me nuoret toivoisimme. Puheenvuoroa varten kysyimme nuortenryhmämme muilta jäseniltä heidän kokemuksistaan verkkohäirinnästä. Edellä mainitut olivat joitain saamistamme vastauksista. Kaikki kyselyymme osallistuneet olivat kokeneet verkkohäirintää.

Tämä ei ollut meille suuri yllätys. Musertavaa oli kuitenkin lukea, minkälaista häirintää kyselyyn osallistuneet olivat kokeneet.

Lähes kaikki, etenkin tytöt, ovat kokeneet somessa seksuaalista häirintää.

Olemme mukana UN Womenin käynnistämässä viisivuotisessa kampanjassa, joka edistää sukupuolten tasa-arvoa niillä osa-alueilla, joilla edistys on ollut hidasta. Generation Equality -nuortenryhmän tavoitteena on tuoda nuorten ääni päättäjien tietoisuuteen teknologian hyödyntämisessä tasa-arvon edistämiseksi. 

Yhä useampi meistä nuorista törmää internetissä häirintään. Suomessa melkein puolet 15–29-vuotiaista tytöistä ja nuorista naisista on joutunut sosiaalisen median alustoilla häirityksi. Verkkohäirintä on osa sukupuolittuneen väkivallan jatkumoa, ja silläkin on seurauksia henkilön elämään.  

Meillä kaikilla on oikeus olla verkossa ilman häirintää ja uhkailua. Verkkohäirintä on yhteiskunnallinen ongelma ja paljon työtä on tehtävänä, jotta jokaisen ääni pääsisi kuuluviin. Syrjityksi tulemisen pelko hiljentää monia ja tähän on tultava muutos. 

Mielestämme on tärkeää puhua verkkohäirinnästä, koska kuulumme siihen sukupolveen, joka on kasvanut sosiaalisen median aikakaudella ja nuoresta asti nähnyt ja kokenut verkkohäirintää. Olemme myös todistaneet, ettei sille tehdä mitään. Mediassa puhutaan verkkohäirinnän vaikutuksista mielenterveyteen, mutta ei verkkohäirinnän lopettamisesta.  

Toinen meistä kirjoittajista haluaa jakaa kanssanne omakohtaisia kokemuksiaan verkkohäirinnästä:

Toimin ihmisoikeusaktivistina ja aktivistina käsittelen yhteiskunnallisia epäkohtia. Näistä puhuminen asettaa minut maalitauluksi. Olen puhunut monien tyttöjen ja naisten kanssa verkkohäirinnästä ja valitettavasti vain hyvin harvat eivät ole kokeneet verkkohäirintää. Itsekin olin noin 14-vuotias, kun ensimmäisen kerran jouduin verkkohäirinnän kohteeksi.

Yleensä en reagoi ei-toivottuihin viesteihin. Jonkin aikaa sitten minulle lähetettiin jälleen ei-toivottua seksuaalista kuvamateriaalia. Lähettäjä oli tavallinen nuori mies ja hänen kaikki tietonsa ja kuvansa olivat julkisesti nähtävissä. Vastasin tälle henkilölle, että hänen viestinsä on seksuaalista häirintää ja lähdin keskustelemaan hänen kanssansa, miksi ei ole okei lähettää itsestään ei-toivottuja kuvia muille. Otin meidän keskustelustamme näyttökuvat ja jaoin henkilötiedot sensuroiden viestin omassa Instagram-tarinassani keskustellakseni seuraajieni kanssa asiasta ja kuullakseni muiden kokemuksia. Tämän jälkeen henkilö ilmiantoi minut, sometilini poistettiin hetkellisesti ja en edes saanut ilmiannettua häntä. 

Tapaus herättää tärkeän kysymyksen:

Kenen vastuulla on taata, että verkko on turvallinen paikka kaikille? Tällä hetkellä se ei ainakaan ole teknologiayritysten vastuulla.

Jotta internet olisi turvallinen tila kaikille, myös tytöille, naisille ja vähemmistöön kuuluville, teknologian kehittäjien täytyy ottaa vastuuta turvallisten tilojen luomisesta. Siksi me Generation Equality -nuortenryhmässä kirjoitimme manifestin, jossa on kymmenen konkreettista ohjetta, mitä teknologiasektorin toimijoiden tulisi tehdä verkkohäirinnän kitkemiseksi.

Teknologiasektorin toimijoiden tulisi muun muassa:  
  • monipuolisesti kouluttaa työntekijöitään tunnistamaan verkkohäirinnän eri muotoja
  • laatia selkeät toimintaohjeet työntekijöilleen, miten puuttua verkkohäirintään
  • kehittää digialustojen moderointia
  • tarjota tukea verkkohäirintää kokeneille

Internetin myötä häirintä ja epäsovelias käyttäytyminen ulottuvat kaikkialle, missä on mahdollisuus päästä verkkoon.

Internetistä on tullut paikka, missä tytöt ja naiset eivät ole turvassa seksuaaliselta häirinnältä ja uhkauksilta. On haitallista, että verkkohäirinnästä puhuttaessa puhutaan uudesta normaalista. Tällöin normalisoidaan verkossa tapahtuvaa häirintää ja väkivaltaa.

Liian usein vastuu sysätään uhrin niskaan. Uhria neuvotaan toimimaan toisin, ettei kohtaisi häirintää. Uhria neuvotaan käyttämään maalaisjärkeä tai olla käyttämättä somea. Valitettavasti maalaisjärjen käyttäminen ei suojaa sinua maagisesti verkkohäirinnältä. Ratkaisu ei myöskään voi olla se, että tytöt, naiset ja vähemmistöt eivät ilmaise itseään verkossa. Meidän pitää lopettaa vastuun siirtäminen uhreille ja alkaa keksiä toisenlaisia ratkaisuja.

Verkkohäirintä ja -väkivalta ovat vakavasti otettavia ongelmia ja vastuu on aina tekijällä.  

Sosiaalisessa mediassa nuorilla on mahdollisuus seurata kansallisia ja globaaleja tapahtumia sekä ottaa kantaa asioihin. Viimeisen vuosikymmen aikana nuoret ovat aktiivisesti sosiaalisessa mediassa ottaneet kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin. Erityisen tärkeää mielipiteiden esille tuominen somessa on niissä maissa, joissa sensuuri estää vapaata tiedonvälitystä. Nuoret ovat sosiaalisessa mediassa puolustaneet ihmisoikeuksia ja vaatineet demokraattisempia hallituksia. Hyvänä esimerkkinä on vuonna 2011 alkanut Arabikeväänä tunnettu kansannousu Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa. Tällä hetkellä Iranissa on käynnissä kansannousu ja somella on suuri merkitys tiedonvälityksen kannalta.

Sosiaalinen media on myös oiva paikka tutustua muihin ja kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vähemmistöjen nuorille some on paikka, jossa pääsee verkostoitumaan oman yhteisönsä kanssa. Lisäksi hyvin arkipäiväiset tapahtumat viestitään sosiaalisessa mediassa. Mikäli nuori joutuu jättäytymään pois somemaailmasta häirinnän vuoksi, vaarana on, että nuori syrjäytyy.  

Sukupuolittuneen verkkohäirinnän tarkoituksena on häpäistä ja hiljentää tyttöjä ja naisia. Jotta kaikkien sukupuolten on mahdollista hyödyntää teknologian tarjoamia mahdollisuuksia, verkkohäirintää on kitkettävä ja verkossa on oltava turvallisia tiloja.

Meillä kaikilla, myös meillä nuorilla naisilla ja aktivisteilla, on oikeus olla online. Verkkohäirinnän normalisoinnin on loputtava. 

Uskomme, että teknologiasektorin ottaessa vastuuta turvallisten tilojen luomisesta verkossa, voimme yhdessä tehdä internetistä inklusiivisen ja turvallisen paikan myös tytöille, naisille ja vähemmistöille. 

Toivomme, että tulevaisuudessa internet olisi sellainen paikka, jossa jokainen nuori voi kokea, että heillä on oikeus olla oma itsensä. Toivomme, että voisimme avoimesti jakaa omia ajatuksiamme ja kokemuksiamme verkossa sekä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin ilman, että sensuroimme itseämme mahdollisen häirinnän vuoksi.

Haluatko kuulla lisää Generation Equality -nuorten Oikeus olla online -kampanjasta? Seuraa Generation Equality -nuoria Instagramissa.

Mikä Generation Equality -nuortenryhmä? Lue lisää nuorten vaikuttajaryhmästä.

Kuvat: Linda-Lotta Luhtala / UN Women Suomi

Kuvassa Generation Equality -nuortenryhmän jäseniä: Katri Jalonen (vas.), Nadra Ali, Rojin Birzoi ja Väinö Nurminen. Kaksi keskimmäistä nuorta ovat blogitekstin kirjoittajia.