UN Womenin pääjohtaja Suomessa: Hyvät aikomukset eivät riitä naisille
”Meidän on lopetettava naisten näkeminen pelkästään uhreina ja nähtävä heidät ratkaisun tekijöinä ja rauhanrakentajina.”
Tämä oli Suomessa vierailleen UN Womenin pääjohtajan Phumzile Mlambo-Ngcukan pääviesti Säätytalolla pidetyssä seminaarissa, jossa pohdittiin naisten roolia rauhanrakennuksessa. Mlambo-Ngcuka myös kiitti Suomen aktiivista roolia ja johtajuutta naisten osallistamisessa rauhan ja turvallisuuden kysymyksiin.
Ulkoasiainministeriön, Suomen UN Womenin ja 1325-verkoston järjestämässä seminaarissa Säätytalolla puhuivat myös presidentti Tarja Halonen ja kehitysministeri Pekka Haavisto.
Sekä Halonen että Haavisto korostivat konflikteja ennaltaehkäisevien toimien merkitystä. Signaaleja tulevasta täytyy kuunnella herkällä korvalla ja reagoida varhaisiin varoitusmerkkeihin. Haavisto kuitenkin sanoi, että mekanismit tähän puuttuvat. Hän nosti esimerkiksi Keski-Afrikan tilanteen, josta Suomelle esitettiin jo muutama vuosi sitten toiveita reagoida kehittymässä olevaan tilanteeseen, mutta näitä varoitusmerkkejä ei osattu ottaa vakavasti.
Nyt Keski-Afrikan tasavalta on ajautunut kaoottiseen tilaan, josta kärsivät erityisesti naiset ja tytöt. Aseellisia joukkoja syytetään raiskauksista, seksiorjuudesta sekä lapsi- ja pakkoavioliitoista. 2,5 miljoonaa ihmistä on välittömän humanitaarisen avun tarpeessa.
Naisten merkitys konfliktien ehkäisyssä, jälleenrakennuksessa ja hauraiden valtioiden vakauttamisessa tunnustetaan yhä laajemmin mm. YK:n lukuisien päätöslauselmien myötä. Käytännön toimet ovat kuitenkin edelleen miesten käsissä.
UN Womenin pääjohtaja korosti, että nyt on oikeasti siirryttävä sanoista tekoihin ja otettava vauvan askeleiden sijaan suuria harppauksia.
”Huolimatta hyväksytyistä päätöslauselmista, julistuksista ja linjauksista monet naiset ja tytöt eivät konfliktitilanteissa edelleenkään näe globaalilla tasolla saavutetun kehityksen vaikutuksia. Meidän on yhdessä siirrettävä fokus retoriikasta ja hyvistä aikomuksista todellisiksi parannuksiksi naisten ja tyttöjen elämässä”, Mlambo-Ngcuka sanoi.
Mlambo-Ngcuka kertoi vierailleensa hiljattain niin Keski-Afrikan tasavallassa kuin syyrialaispakolaisten leirillä ja Etelä-Sudanissa.
”Törmäämme yhä asenteeseen, jonka mukaan naisille tärkeät asiat ovat toisarvoisia, ne voidaan käsitellä sen jälkeen kun pyssymiehet ovat käsitelleet niin sanotut kovat kysymykset.”
Mlambo-Ngcuka vieraili äskettäin myös Nigeriassa vauhdittamassa siepattujen koulutyttöjen vapauttamisen puolesta tehtävää työtä. Nigerian tilanne on esimerkki siitä, miten naisten oikeudet jäävät aseellisten miesten intressien jalkoihin. Pohjois-Nigeriassa tämä tarkoittaa sitä, että tyttöjen oikeus koulutukseen ja naisten oikeus määrätä omasta ruumistaan eivät toteudu.
Mlambo-Ngcuka muistutti, että kyse on myös ja ennen kaikkea rahasta. Naisten oikeuksien edistämiseen suunnatut resurssit ovat edelleen riittämättömiä. YK on sitoutunut suuntaamaan 15 prosenttia jälleenrakennuksen rahoituksesta naisten aseman parantamiseen. UN Womenin tutkimuksen mukaan vuonna 2012 vain vaivaiset kuusi prosenttia rahoituksesta kohdennettiin hankkeisiin, joiden päätavoitteena oli tasa-arvon vahvistaminen ja naisten voimaannuttaminen.
Tähän liittyen Mlambo-Ngcuka heitti haasteen Suomelle, joka johtaa kansainvälistä foorumia, joka tuo yhteen hauraat ja konfliktista kärsivät valtiot, kansainväliset kumppanit ja kansalaisyhteiskunnan. Tässä tehtävässä Suomella voisi olla ainutlaatuinen asema ajaa riittävää rahoitusta naisten aseman parantamiseen.
(Kuva: MASSIVE Helsinki/Sampo Leino)