ILO:n sopimus kotiapulaisten oikeuksista astui voimaan: ”Olemme työntekijöitä ja siksi meillä on oikeuksia”
”No niin naiset, meidän on aika taistella! Siltä minusta tuntui”, muistelee uruguaylainen kotityöntekijä Graciela Espinosa. Kesäkuussa 2011 hän edusti kollegansa kanssa ammattijärjestöään Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sadannessa työkonferenssissa Genevessä.
Konferenssissa hyväksyttiin historiallinen kotityötä koskeva yleissopimus numero 189. Syyskuussa 2013 koettiin toinen virstanpylväs, kun sopimus astui virallisesti voimaan.
Jokaisessa sopimuksen pykälässä heijastuu oma elämäni.
UN Women työskenteli kiinteästi ILO:n, Uruguayn hallituksen ja kotityöntekijöiden kanssa ennen Geneven konferenssia saadakseen sopimuksen hyväksytyksi. Nyt UN Women tukee sen alueellista täytäntöönpanoa auttamalla kotityöntekijöiden järjestöjä ympäri maailmaa.
”Oli todella palkitsevaa tietää, että niin monet kollegat, joilla ei kotimaassaan ole työtään koskevaa lainsäädäntöä tai turvaa, voivat jatkossa vedota yleissopimukseen taistellessaan oikeuksiensa puolesta”, sanoo Graciela.
Yleissopimus numero 189 on vedenjakaja puhuttaessa miljoonien kotityöntekijöiden oikeuksista ympäri maailman. Heistä 83 prosenttia on naisia.
Aiemmin lähes mitkään säädökset eivät koskeneet kotityöalaa, jonka työntekijöistä suurin osa työskentelee yksityisissä kotitalouksissa. Uudella yleissopimuksella nostetaan kotityöntekijöiden oikeudet samalle tasolle muiden ammattikuntien kanssa. Sopimuksessa määritellään muun muassa kiinteät lepotauot, oikeus minimipalkkaan, sosiaaliturva, maahanmuuttajatyöntekijöiden oikeudet sekä oikeus asua muualla kuin siinä asunnossa, jossa työskentelee.
Latinalaisessa Amerikassa yli 14 miljoonaa naista työskentelee kotiapulaisina perheissä, mikä tekee kotityöstä eniten naisia työllistävän ammattiin alueella. Kotityöalalla on kuitenkin ollut perinteisesti huonoimmat työsopimukset – jos niitä on edes ollut.
Uruguay oli yksi niistä valtioista, jotka kannattivat kiivaimmin uutta sopimusta. Maa myös pani sopimuksen ensimmäisenä täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään. UN Womenin tuella Graciela matkusti kollegansa kanssa Geneveen osallistuakseen ILO:n työkonferenssiin, jossa sekä yleissopimus numero 189 että sitä täydentävä suositus numero 201 esiteltiin ja hyväksyttiin.
”Jokaisessa sopimuksen pykälässä heijastuu oma elämäni”, sanoo Graciela. Hän on 47-vuotias ja työskennellyt kotiapulaisena Uruguayssa 33 vuotta. Graciela aloitti työnteon 14-vuotiaana maan pääkaupungissa Montevideossa, jossa hän työskenteli yksityisen perheen apulaisena – ja kärsi, kuten monet muut.
”Olen tajunnut, että me kaikki jouduimme kokemaan samat asiat: epäoikeudenmukaisuuden, väkivallan, kaltoinkohtelun, häirinnän. Niitä asioita ei haluaisi kenenkään joutuvan kohtaamaan.”
Valmistautuessaan Geneven konferenssiin Graciela ja kollegat Brasiliasta, Chilestä ja Paraguaysta tekivät yhteistyötä. Kuukausi ennen konferenssia UN Women järjesti heille tapaamisen Asuncionissa Paraguayssa. Tapaamisen aikana he kirjoittivat julkisen kannanoton ja muodostivat yhtenäisen rintaman nostaakseen asiansa painoarvoa ja saadakseen aloitteen hyväksytyksi.
Genevessä naistyöläiset ympäri maailman tutustuivat ja onnistuivat kielimuurista huolimatta ymmärtämään toisiaan ja yhdistämään voimansa.
”Opimme, että jokainen meistä oli kärsinyt: jotkut rasismin, toiset maastamuuton tai köyhyyden takia. Mutta meistä tuntui, että olimme kaikki yhtä arvokkaita”, Graciela muistelee.
Latinalainen Amerikka edelläkävijänä
Ilmassa on tällä hetkellä positiivisia merkkejä muutoksesta. Latinalainen Amerikka ja Karibia ovat mallioppilaita verrattaessa niitä alueita, joilla yleissopimus numero 189 on otettu käyttöön. Etenkin Uruguay on saanut ILO:lta tunnustusta, koska sillä on tällä hetkellä kaikista maailman maista paras kotityötä koskeva lainsäädäntö. Uruguayssa kotityöntekijöillä on täysin samat oikeudet kuin muiden ammattien edustajilla, ja heillä on myös oikeus neuvotella työehtosopimuksistaan.
Vielä on kuitenkin paljon tehtävää. Uruguayssa on 120 000 kotityöntekijää, mutta virallisten arvioiden mukaan puolet heistä työskentelee pimeästi. Näillä työntekijöillä ei ole työehtosopimuksia tai työturvaa. Graciela kuitenkin jatkaa kamppailua sen eteen, että työntekijät ymmärtäisivät lainsäädäntöä ja osaisivat tarvittaessa vedota siihen hakiessaan itselleen oikeutta.
Huhtikuussa 2013 Brasilia lisäsi perustuslakiinsa kotityöntekijöiden oikeuksia puolustavan pykälän, joka takaa ammattikunnalle jatkossa muun muassa minimipalkan, työttömyysturvan ja ylityölisät. UN Women on vahvistanut kotityöntekijöiden poliittista järjestäytymistä tarjoamalla apuaan kansallisilla ja kansainvälisillä foorumeilla sekä järjestämällä tiedotuskampanjoita.
Myös Boliviassa on tehty kotityöntekijöiden asemaa parantavia linjauksia.
”Meitä on syrjitty todella pitkään. Meitä ei ole edes pidetty naisina vaan pikemminkin työtä tekevinä esineinä. Kotityöntekijöiden järjestäytymisen ansiosta olemme alkaneet puhua siitä, miten vaikeaa tämä työ on. Nykyään jopa kotiäitien työtä arvostetaan enemmän”, kertoo Casimira Rodriguez.
Hän on alkuperäisväestöön kuuluva entinen kotityöntekijä ja maan kotityöntekijöiden liiton perustaja. Liitto oli mukana kampanjoimassa Bolivian kotityöläissäädöksen puolesta.
Rodriguezista tuli Bolivian oikeusministeri vuonna 2006. Hän on ensimmäinen alkuperäisväestön edustaja kyseisessä virassa. Hänellä oli suuri rooli laadittaessa lakia, joka siirsi kotityöntekijät kansallisen terveysvakuutuksen piiriin. Oikeusministerinä hän julisti myös Bolivian kotityöläisten päivän kansalliseksi vapaapäiväksi. Nykyisin päivää juhlitaan ympäri Latinalaista Amerikkaa ja Karibiaa.
UN Women ja Etelä-Amerikan eteläisten ammattiliittojen kattojärjestö ovat koonneet yhteen kaikista osallistujamaiden ammattiliitoista ne edustajat, jotka ajavat työkseen naisten oikeuksia. Nykyään kotityöntekijöiden ammattiliitoilla Argentiinassa, Brasiliassa, Chilessä, Uruguayssa ja Paraguayssa on yhteinen toimintasuunnitelma, mikä auttaa liittoja saamaan asiansa kuuluviin.
”Tällä tavalla olemme pystyneet vaikuttamaan siihen, että kotityöntekijöiden oikeudet ovat ammattiliittojen asialistalla jokaisessa maassa”, sanoo Alejandra Iervolino UN Womenin Uruguayn toimistosta.
Graciela Espinosa kokee yhteisen järjestäytymisen vahvistavan kaikkia.
”Kun kuljemme yhdessä eteenpäin, kenellekään ei jää enää epäilystäkään siitä, että me emme ole palvelijoita, piikoja, orjia tai perheenjäseniä. Me olemme työntekijöitä ja siksi meillä on oikeuksia.”