Helena Ranta ja Aishi Zidan: Seksuaalinen väkivalta yleinen sodankäynnin ase, naiset suljettu ulos rauhanneuvotteluista
Professori Helena Ranta on todistanut miten konfliktit ja kriisit vaikuttavat naisiin pahimmillaan. Lähi-idän kirjeenvaihtajana työskennellyt Aishi Zidan todisti Syyrian sotaa seuratessaan turvattomuutta ja seksuaalista häirintää pakolaisleireillä. Molemmat peräänkuuluttavat, ettei naisia ole varaa sulkea ulos pöydistä, joissa päätetään sodasta ja rauhasta. Haastattelu on kuunneltavissa kokonaan podcastina.
Professori Helena Ranta tunnetaan ihmisoikeuksien puolustajana, joka on selvittänyt lukemattomien uhrien kohtaloita kriiseissä ja konflikteissa. Hän on työskennellyt kansainvälisten oikeuslääketieteellisten tutkimusryhmien johtajana ja jäsenenä ympäri maailmaa aina Nepalista Peruun. Aloittaessaan työnsä 1996 Srebrenicassa, hän ei tiennyt lainkaan, kuinka tulisi suhtautumaan väkivaltaisiin tilanteisiin tai suuriin, laajoihin joukkomurhiin. Yllätyksekseen hän kuitenkin huomasi pärjäävänsä työssä hyvin. Tapahtumat eivät tulleet uniin, ja kollegoiden tuki auttoi jaksamaan kuormittavaa työtä.
“On hyvin tärkeää, että pystyy rakentamaan jonkinnäköisen palomuurin omaan mieleensä. — Työtoverit auttavat ja sitten täytyy etsiä henkistä vastapainoa jostain muualta, kirjallisuus, runous, musiikki…”
Ylen Lähi-idän kirjeenvaihtajana työskennellyt Aishi Zidan matkusti työnsä merkeissä useissa Lähi-idän maissa ja työskenteli myös konfliktialueilla. Lähi-itä on toimittajille yksi maailman vaarallisimmista alueista.
“Tuntuu hyvin etuoikeutetulta, että olen saanut todistaa niin montaa kiinnostavaa historiallista tilannetta, mutta samaan aikaan onhan se hyvin haastavaa työtä. — Toimittajiin ei välttämättä suhtauduta kovin myönteisesti. Haasteet ovat hyvin monenlaiset siellä toimiessa”, hän kertoo.
“Ne hetket, jolloin ehkä korostuu se, että olen nainen, on sellaisia, jolloin kaikki muut ympärillä olevat asiantuntijat ovat miehiä.”
Molemmat naiset ovat pyrkineet olemaan ajattelematta liikaa sukupuoltaan työssään. He kertovat ensisijaisesti kokeneensa itsensä tilanteissa ammattilaiseksi, asiantuntijaksi tai tutkijaksi ja toivoneet, että myös muut ovat kokeneet asian samoin.
“Ne hetket, jolloin ehkä korostuu se, että olen nainen, on sellaisia, jolloin kaikki muut ympärillä olevat asiantuntijat ovat miehiä”, Ranta sanoo.
Tsunamin kaltaisissa onnettomuustilanteissa on Rannan mukaan paljon naistutkijoita, mutta se, että nainen johtaa konfliktitilanteissa tai konfliktien jälkihoidossa tutkimusryhmää, on usein työhön osallistuville yllätys.
“Ja joskus tuntuu siltä, että esimerkiksi konfliktin osapuolet pyrkivät vähän höynäyttämään meikäläistä, mutta se ei kyllä onnistu.”
Zidanin mukaan tietyissä tilanteissa on ollut myös etua, että on nainen. Hän kertoo päässeensä sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin, joihin miestoimittaja ei olisi välttämättä päässyt. Toisaalta ulkomaalaisena naisena on mahdollisuus tehdä myös asioita, joista paikallisia naisia olisi katsottu ”vähintäänkin oudosti”.
“Olen esimerkiksi yökyläillyt Tunisiassa nuorten naisten kanssa ja keskustellut siitä, miten vallankumous vaikutti heidän elämäänsä. Mosulissa istuin kampaajan tuolissa ja juttelin erään kampaajan kanssa siitä, miten hän oli Isisin ollessa vallassa Mosulissa leikannut salaa siellä ihmisten hiuksia. Hän halusi jatkaa työtään, vaikka olosuhteet olivat vaikeat”, hän muistelee.
Sukupuolten epätasa-arvo kärjistyy konflikteissa
Sekä Ranta että Zidan ovat huomanneet työssään naisten ja miesten hyvin eriarvoisen aseman niin konflikteissa kuin niiden jälkeenkin.
”Kun ensimmäisen kerran vierailin Sarajevossa ja Srebrenicassa maaliskuussa 1996, niin silloin tajusin, miten eriarvoisessa asemassa naiset ja miehet ovat sekä konfliktien aikana että myöskin konfliktien jälkeen”, Ranta sanoo.
Konfliktien ja kriisien keskellä elävät naiset ja tytöt ovat jatkuvan väkivallan uhan alla. Vuonna 2019 arviolta 35 miljoonaa naista ja nuorta tyttöä tarvitsi humanitaarista apua ja suojelua sekä terveydelle kriittisiä seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita.
“tässäkin konfliktissa seksuaalista väkivaltaa eli raiskauksia käytettiin yhtenä sodankäynnin välineenä.”
“Se, mikä teki Balkanilla tilanteen monella tavalla monimutkaiseksi, oli se, että raiskaus on Balkanilla tavallaan tabu, ja kun siihen vielä sitten liittyy tämä vihollisen raiskaus, niin silloin yhteisö sulkee tällaisen naisen helposti ulkopuolelleen. Ehkä kaikkein traagisimmat muistot ovat jääneet niistä naisista, jotka ovat surmanneet itsensä ja syntymättömän lapsensa, koska he eivät ole nähneet mitään tulevaisuutta edessään”, kertoo Ranta.
“Konflikteissa naiset ovat usein haavoittuvaisemmassa asemassa. — Esimerkiksi Syyrian sotaa seurasin paljon, ja siellä pakolaisleireillä oli paljon turvattomuutta, seksuaalista häirintää ja kuulin paljon kertomuksia siitä, miten tässäkin konfliktissa seksuaalista väkivaltaa eli raiskauksia käytettiin yhtenä sodankäynnin välineenä”, Zidan kertoo.
Rauhantyössä tarvitaan kaikkia
YK:n turvallisuusneuvoston 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselma täytti 20 vuotta 31.10.2020. Uraauurtava päätöslauselma hyväksyttiin yksimielisesti viisi vuotta Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman hyväksymisen jälkeen. Sen tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa konflikteissa ja ehkäistä sukupuolen perusteella tapahtuvaa väkivaltaa sekä varmistaa naisten tasavertainen osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja rauhanprosessien kaikkiin vaiheisiin. Edelleen naiset ovat kuitenkin aliedustettuina rauhanprosessien kaikilla tasoilla.
Professori Ranta kokee, että naisten asemassa on tapahtunut tosin huomattavaa kehitystä, jonka vauhdittajana YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla on ollut merkittävä rooli. Kuitenkin konfliktien loppuraportit heijastelevat edelleen lähinnä miesten kokemuksia.
”Kyllä naisten asemassa vieläkin on paljon parantamisen varaa. Edelleenkään emme näe heitä kovin monijäsenisinä näissä rauhanneuvotteluissa. Oikeastaan esitänkin kysymyksen, että onko varaa jättää puolet väestöstä tällaisten neuvottelujen ja keskustelujen ulkopuolelle? — toivon, että naisten osuus edelleenkin kasvaa ja että heidän merkityksensä huomioitaisiin paremmin”, Ranta sanoo.
“Onko varaa jättää puolet väestöstä tällaisten neuvottelujen ja keskustelujen ulkopuolelle?”
Ryhdy sinäkin Naisrauhan turvaajaksi nyt!
Vain 13 prosenttia rauhanneuvottelijoista ja 6 prosenttia rauhanvälittäjistä ja rauhansopimusten allekirjoittajista on naisia. Kuitenkaan ilman naisten täyttä osallisuutta, ei voida saavuttaa rauhaa. Naiset jätetään rauhanprosessien ulkopuolelle, rauhan tiedetään olevan kestävämpää, kun naiset ovat mukana sitä rakentamassa. Naisten osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja päätöksentekoon edesauttaa yhteisöjen jäsenten ja konfliktien osapuolten sitoutumista rauhanprosesseihin.
“Kyllä valitettavasti rauhanliike siellä (Lähi-Idässä) on aika marginaalissa. Kun katsoo neuvottelupöytiä ja uutiskuvia niistä poliittisista päättäjistä, jotka niitä ratkaisuja tekevät, niin eivät naiset siellä ole yhtä lailla edustettuina. — Ylipäätään (Lähi-idässä) naiset ovat heikommassa asemassa ja arkeen saattaa kohdistua enemmän rajoituksia“, Zidan sanoo.
Hän muistuttaa Lähi-idän olevan kuitenkin laaja alue ja alueelliset erot ovat isoja myös naisten aseman suhteen:
“Yhden valtionkin sisällä saattaa olla eroja esimerkiksi maaseudun ja kaupungin välillä. En halua antaa liian yksioikoista kuvaa. Usein nähdään liian yksiulotteisesti naisten asema Lähi-Idässä. Siellä on myös todella paljon rohkeita naisaktivisteja ja toimijoita. —Tapasin esimerkiksi syyrialaisia naisia, jotka salakuljettivat rajan yli videomateriaalia sotatoimista ja hyvin aktiivisia naisia, joilla todellakin oli toimijuus.”
“Kun katsoo neuvottelupöytiä ja uutiskuvia niistä poliittisista päättäjistä, jotka niitä ratkaisuja tekevät, niin eivät naiset siellä ole yhtä lailla edustettuina.”
Zidanin mukaan on tärkeää, että myös konflikteista raportoivina toimittajina on erilaisista taustoista tulevia ihmisiä.
”Sen lisäksi, että on tärkeää nähdä toimituksessa sekä miehiä että naisia, tulisi siellä olla myös muista taustoista tulevia ihmisiä. — Se aina vaikuttaa siihen, miten maailmaa näkee, mihin kiinnittää huomiota ja miten ihmiset suhtautuvat sinuun”, hän toteaa.
Toimittajilla on tärkeä rooli siinä, miten naisten asema kriiseissä ja konflikteissa tulee ihmisten tietoisuuteen ja miten saadaan suomalaisetkin muuttamaan asenteitaan rauhanmukaisen maailman saavuttamiseksi.
“Yksi tärkeä keino tuoda konflikteja ja kriisejä lähemmäksi suomalaista yleisöä on, että meillä on osaavia toimittajia, jotka pääsevät niiltä alueilta raportoimaan. Ulkomaanjournalismiin panostaminen on todella tärkeää. Kun suomalaistoimittajat pääsevät itse keräämään tietoa ja näkemään, todistamaan erilaisia tilanteita, niin niiden juttujen taso on aivan erilainen, kuin että raportoisimme kansainvälisen median varassa”, sanoo Zidan.
Miten naisten osallisuutta rauhantyössä voidaan lisätä?
Rannan mukaan on ensinnäkin pidettävä esillä sitä, miten tärkeitä nämä kysymykset ovat ja miten merkittävässä roolissa naiset ovat rauhantekijöinä. Lisäksi hän korostaa koulutuksen tärkeyttä:
“Kun Suomi lähettää kriisi– ja konfliktialueille asiantuntijoita, olivat he sitten siviili- tai sotilaskriisinhallinnan asiantuntijoita, niin heidän koulutukseensa pitäisi ehdottomasti liittää myös 1325 (Naiset, rauha ja turvallisuus) ja tasa-arvokysymykset. Sitä kautta se tieto jalkautuu myös siinä kohdemaassa. Tämä on minusta haaste kyllä suomalaiselle siviilikriisinhallinnalle ja sotilaskriisinhallinnalle”, parhaillaan Suomen 1325-verkoston puheenjohtajana toimiva Ranta sanoo.
Suomen 1325-verkosto on perustettu 2006 kirittämään Suomen toimia Naiset, rauha ja turvallisuus -työn toimeenpanemiseksi, ja sen työ on myös tuottanut tulosta. Tällä hetkellä Suomella on käytössään jo kolmas Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelma. Kansalaisjärjestöistä, tutkijoista ja yksittäisistä asiantuntijoista koostuva verkosto on osallistunut kaikkien kolmen toimintaohjelman laatimiseen. Verkostoa hallinnoi UN Women Suomi.
Suomi on sitoutunut edistämään naisten asemaa konflikteissa ja neuvotteluissa niin, ettei naisten osallistuminen rauhan prosesseihin olisi enää poikkeus, vaan normi. Rannan mukaan Suomessa niin siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden kuin sotilasmissioidenkin sukupuolijakaumat ovatkin pikkuhiljaa korjautumassa. Naisasiantuntijoiden osuuden lisääminen toimii Rannan mukaan myös esimerkkinä muille valtioille siinä, että näinkin voi toimia.
Parantamisen varaa on yhä jokaisella maalla. Valtioiden ja muiden toimijoiden on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin naisten ja tyttöjen turvallisuuden ja oikeuksien edistämiseksi.
“Toivomme, että verkosto tekisi itsensä jossain vaiheessa tarpeettomaksi, mutta kyllä verkostolla edelleenkin on tehtävä, nimenomaan tämmöisenä watchdogina, joka sitten herättelee päätöksentekijöitä ja nostaa esiin tärkeitä asioita, jotka tahtovat unohtua.”
“Suomessa meidän täytyisi tehdä vielä enemmän selväksi poliittisille päätöksentekijöillemme, että naiset ovat tärkeitä rauhantekijöitä, ja että meillä on myös hyvin paljon asiantuntemusta ja kokemusta Suomessa jo tänä päivänä”, Ranta sanoo.
Turvallisuus ja tasa-arvo kulkevat käsi kädessä
Sekä Zidan että Ranta näkevät tasa-arvon laajana kokonaisuutena, jonka kannalta kansalaisten turvallisuus ja perusoikeuksien toteutuminen ovat aivan keskeisiä.
“Oikeusvaltio kunnioittaa ihmisten perusoikeuksia ja suojelee heitä. Ja jokaisen valtion tulisi nyt muistaa tämä. Muuten ne eivät voi kutsua itseään oikeusvaltioksi. Tämä mielestäni ehkä parhaalla mahdollisella tavalla tukisi jatkossa naisten asemaa ja parantaisi sitä. Meillä on liian paljon esimerkkejä siitä, miten naisten oikeuksia poljetaan jopa Euroopan Unionin sisällä”, Ranta sanoo.
“Vapaus tehdä asioita, elää turvassa ja yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua, ne ovat mielestäni sellainen kombo, josta tasa-arvon siemen syntyy”, listaa Zidan.
Molemmat muistuttavat, että edistyksen lisäksi monessa asiassa tasa-arvon suhteen on otettu jopa takapakkia.
“Ei pidä ottaa itsestäänselvyyksinä niitä naisten oikeuksia, jotka on jo niin sanotusti saavutettu. Niidenkin säilyttämisen eteen pitää tehdä töitä”, sanoo Zidan.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women antaa sekä välitöntä että pitkäaikaista apua kriisin kohdanneille naisille ja tytöille ja tekee aktiivista vaikuttamistyötä, jotta naisten tarpeet otettaisiin paremmin huomioon kriisitilanteissa. UN Women tukee naisia osallistumaan päätöksentekoon kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja tukee lisäksi YK-järjestelmää ja YK:n jäsenmaita päätöslauselman 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus sitoumusten toteuttamisessa. UN Women Suomi koordinoi Suomen 1325-verkostoa, joka seuraa ja edistää Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselman 1325 toimeenpanoa Suomessa.
Kuka tahansa voi lähteä mukaan UN Women Suomen Ryhdy naisrauhan turvaajaksi -kampanjaan osoittamaan tukensa tytöille ja naisille kriiseissä ja konflikteissa niin lähellä kuin kaukanakin. Liity mukaan täällä!
Helena Ranta ja Aishi Zidan vierailivat UN Women Suomen Generation Equality -podcastissa. Kuuntele koko jakso Naiset rauhaa rakentamassa täällä!