Televisiosta tosielämään: C’est la Vie!
“Liikumme, nauramme, itkemme, tanssimme, rakastamme, unelmoimme… ja sitten menemme eteenpäin… koska c’est la vie (se on elämää)”, sanoo Charles Sow.
Sow on yksi afrikkalaisen C’est la Vie! -televisiosarjan käsikirjoittajista. Useat käsikirjoittajat puurtavat parhaillaan suursarjan juonikuvioiden parissa. Tunnettu senegalilainen elokuvantekijä ja ohjaaja Moussa Sene Absa on vastuussa ainutlaatuisen sarjan syntymisestä. Myös näyttelijäkaartissa on useita paikallisia suosikkinäyttelijöitä.
C’est la Vie saa ensi-iltansa maaliskuussa 2015 parhaaseen katseluaikaan viidessä Afrikan maassa, ja lopulta sen on tarkoitus näkyä koko ranskankielisessä Afrikassa neljänkymmenen tv-aseman kautta. Televisiottomat kotitaloudet sarja tavoittaa yhteisöradioasemien kautta.
Kyseessä ei ole mikä tahansa saippuaooppera. Sarjan tarkoitus on paitsi viihdyttää, myös saada aikaan muutoksia ihmisten elämässä ja käyttäytymisessä. Suurhanke on tulosta UN Womenin yhteistyöstä RAES- ja Global Health Workforce Alliance -järjestöjen kanssa.
Sarjan tarkoituksena on nostaa suuren yleisön tietoisuutta ja herättää keskustelua äitiysterveydestä, perhesuunnittelusta, lisääntymisterveydestä, naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sukupuolten tasa-arvosta.
Asioiden ei kuitenkaan haluta jäävän vain keskustelun tasolle. UN Womenin tukema tv-sarja antaa niin eväitä ihmisille vaatia parempia palveluita kuin opettaa terveydenhuollon henkilökuntaa toimimaan paremmin. Positiivisten roolimallien avulla draamasarjan tarkoituksena on myös vahvistaa terveysalan työntekijöiden yhteenkuuluvuutta yhteisöjensä asukkaiden kanssa.
Tarve muutokselle on ilmeinen. YK:n vuosituhattavoite odottavien äitien terveydentilan parantamisesta laahaa pahasti jäljessä. Vaikka äitiyskuolleisuuden määrä on kehitysmaissa vähentynyt, on se edelleen 15-kertainen kehittyneisiin maihin verrattuna. Länsi- ja Keski-Afrikan maissa asuu alle kymmenen prosenttia maailman väestöstä, mutta niissä tapahtuu yli 40 prosenttia äitiyskuolemista.
Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa nuoren naisen todennäköisyys saada hiv-tartunta on kahdeksankertainen nuoreen mieheen verrattuna. Hiv-epidemian naisistuminen on selkeä osoitus siitä, että sukupuolten epätasa-arvo on yhteydessä hiv-tartuntojen yleisyyteen. Naisten on usein vaikea neuvotella seksistä tai kondomin käytöstä väkivallan uhan vuoksi.
Odottavien äitien terveys paranee, kun heillä on mahdollisuus synnyttää ammattitaitoisen henkilön läsnä ollessa, ja kun saatavilla on laadukkaita lääkkeitä ja tarvikkeita. C’est la Vie! ei toimi vain fiktiona, sillä tv-sarjaan yhdistyy myös tosielämän aloitteita, kuten laajamittainen kätilöiden koulutusohjelma ja terveydenhuoltohenkilöstön osallistaminen eri maissa.
Palveluiden ohella tärkeää on naisten oikeuksien parantaminen, heidän mielipiteidensä kuunteleminen ja valintojensa kunnioittaminen. Naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta on saatava loppumaan.
Sarjan tekijöillä ja UN Womenilla on yksi toive: että C’est la Vie! saa aikaan konkreettisia asennemuutoksia televisio- ja radiovastaanottimien toisella puolella.