Safe City -ohjelma opettaa lapsia suojelemaan itseään
“Kenelläkään ei ole oikeutta koskea meihin! Ei kenelläkään!” ryhmä nuoria lapsia laulaa innoissaan. Meneillään on uudenlainen koulutus, jossa tytöt ja pojat oppivat musiikin ja leikin kautta tunnistamaan hyväksikäytön ja torjumaan seksuaalista häirintää omassa elämänpiirissään.
“Olen oppinut, että minulla on omat rajani, eikä kukaan saa tulla niiden sisään”, selittää eräs nuori tyttö, joka osallistuu koulutukseen Manshiyat Naserin alueella Egyptin pääkaupungissa Kairossa.
Kairo on yksi suurkaupungeista, joka on mukana UN Womenin globaalissa Safe Cities -aloitteessa. Innovatiivisen aloitteen tavoitteena on eri keinoilla tehdä julkisista paikoista turvallisia kaikille, erityisesti väkivaltaa ja ahdistelua kohtaaville naisille ja tytöille.
UN Womenin tutkimuksen mukaan yli 99 % egyptiläisistä naisista kohtaa seksuaalista häirintää. Myöskään lapset eivät ole turvassa ahdistelulta.
“Autamme tyttöjä ja poikia sanomaan ei hyväksikäytölle, kertomaan tapahtuneesta jollekin luotettavalle ihmiselle ja ymmärtämään oman arvonsa”, selittää Marina, joka toimii vapaaehtoisena Kairon Safe City -hankkeeseen kuuluvassa lasten hyväksikäyttöä vastaan suunnatussa ohjelmassa.
20-vuotias Marina opiskelee taidekasvatusta yliopistossa. Toinen vapaaehtoinen Amal kertoo, että haasteena on oppia ymmärtämään, miten lapset suhtautuvat vaikeaan asiaan omasta näkökulmastaan.
“Opetamme lapsille, kuinka suojella omaa kehoaan. Yritämme iskostaa heihin ajatuksen, että kellään ei ole oikeuttaa ylittää toisen rajoja”, Amal sanoo.
Monenlaisen vaikuttamistyön lisäksi Kairon Safe City -ohjelma lisää palveluita väkivaltaa kokeneille naisille ja lapsille. Kansallisen naisneuvoston oikeusasiamies työskentelee yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa niin oikeusavun takaamiseksi kuin lakeja koskevan tietoisuuden kasvattamiseksi eri kaupunginosissa.
Oikeusasiamiehen usein monimutkaiset viestit välittyvät kuulijoille interaktiivisen yhteisöteatterin kautta. Tästä huolehtivat paikalliset nuoret vapaaehtoiset, joista aina puolet on naisia ja puolet miehiä. Samalla myös vapaaehtoisten oma tietoisuus kasvaa ja he tietävät miten toimia kokiessaan tai nähdessään seksuaalista häirintää omilla asuinalueillaan.