Nuori asianajaja auttaa pakolaisnaisia puolustamaan oikeuksiaan

“En koskaan unohda, mitä tapahtui ensimmäisenä päivänäni Tabanovcessa.  En ollut koskaan ennen ollut kenttätyössä. Aloittaessani 2015 olosuhteet olivat aivan erilaiset.  Junia kiisi ohi jatkuvasti, ja ihmisiä oli runsaasti”, muistelee asianajaja Elena Georgijesvska, 29, joka auttaa pakolaisnaisia Tabanovcen kauttakulkukeskuksessa Makedoniassa, lähellä Kreikan rajaa.

”Samana päivänä löysin väkijoukkojen keskellä pienen kadonneen afgaanitytön. Hän ei osannut englantia, enkä minä hänen kieltään. Halusin auttaa häntä, mutta en tiennyt mitä tehdä. Annoin vapaaehtoisten hoitaa tehtävänsä. Kysyin itseltäni: Kuinka selviydyn täällä? Kuinka voin tehdä työtä?”

Elena Georgijevska on osa UN Womenin tuella toimivaa liikkuvaa yksikköä, joka auttaa Tabanovcessa pakolaisia, jotka ovat jääneet jumiin kauttakulkukeskukseen Euroopan rajojen ja Balkanin pakolaisreitin sulkeuduttua.

Kun Balkanin reitti suljettiin, Syyrian sotaa ja muita kriisejä pakenevat naiset ja lapset ovat odottaneet epätietoisina Kreikassa, Serbiassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. He eivät voi palata kotiin, mutta eivät myöskään pääse jatkamaan matkaansa.

Rajojen sulkeuduttua ne, joilla oli rahaa, turvautuvat ihmissalakuljettajiin matkaa jatkaakseen. Loput odottavat kauttakulkukeskuksen koleissa konteissa, että Länsi-Euroopassa oleva perhe löytäisi tavan tuoda heidät sinne.

Elena Georgijevska sanoo, että työ pakolaisnaisten kanssa on muuttanut häntä ja että hän haluaisi jatkossakin tehdä humanitaarista työtä. Liikkuvan yksikön asianajajana hän auttaa naisia pakolaisuuteen liittyvissä lakiasioissa. Työ on tärkeää, sillä monet pakolaiset eivät tunne oikeuksiaan tai tiedä, miten edistää asiaansa.

Auta nyt: tue pakolaistanaista 15 eurolla kuussa

Liikkuva yksikkö toimii suomalaisten lahjoittajien tuella. Tiimissä on asianajajan lisäksi psykologi, sosiaalityöntekijä ja kääntäjä, jotka helpottavat traumoja kantavien ja usein väkivaltaa kokeneiden naisten elämää ankeassa kauttakulkukeskuksessa.

Elenan mielestä haasteellisinta on saada naiset ja tytöt jakamaan tarpeensa ja ajatuksensa työntekijöiden kanssa.

”Meidän täytyy luoda ystävyyssuhde ja ansaita heidän luottamuksensa. Tavallinen epävirallinen arkipuhe toimii parhaiten. Juttelemme, juomme kahvia, teetä tai mehua yhdessä yleensä keittiössä. Siellä he tuntevat olonsa kotoisaksi.”

(Kuva: UN Women/Mirjana Nedeva)