Naiskalastajat tekevät historiaa Sambesi-joella
“Ennen kannoin kaloja pääni päällä ja myin ne puun alla. Heräsin aamuneljältä, sillä minun piti kävellä pitkän matkan päähän ostamaan kalaa kalastajilta. Nyt voin herätä tavalliseen aikaan ja juoda teeni ennen kuin kapteeni tulee. En olisi koskaan uskonut, että minulla on aikaa nukkua, syödä, tehdä työtä ja levätä tällä tavoin!”
Näin kertoo Kuli Mungombe, yksi kymmenestä naisesta, joiden kalastusyritys tekee historiaa Zimbabwessa. Ammattikalastus on miesten hallitsema maailma, mutta Tonga-heimoon kuuluvat naiset pääsivät mukaan viime vuonna saatuaan oman kalastusaluksen, tarvittavat välineet ja koulutusta.
Ensimmäisestä päivästä lähtien nämä sisukkaat naiset ovat työskennelleet rankasti kasvattaakseen yritystään Bingassa, joka on yksi maan takapajuisimmista alueista. Kalastamalla naiset saavat elannon itselleen ja perheilleen ja pystyvät tarjoamaan uusia toimeentulomahdollisuuksia myös alueen muille naisille.
Sinnikäs joukko todella tekee historiaa, sillä tämä on ensimmäinen kerta sitten 1950-luvun, kun heimon naiset ovat ylipäätään voineet kalastaa. Perinteisesti Tonga-kulttuurissa juuri naiset kalastivat zuboiksi kutsuttujen korien avulla, mutta kulttuuri muuttui, kun heimo ajettiin omilta mailtaan kolonialismin aikaisen Kariban patohankkeen tieltä.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women ja Zubo Basilizwi -säätiö onnistuivat hankkimaan kalastusaluksen, joka on suunniteltu varta vasten naisia varten. Aluksessa on vessat ja suihkut ja se hyödyntää uutta teknologiaa, jonka avulla kalaparvet voidaan paikallistaa.
Kymmenen naista valittiin Siachilaban kylän kalakauppiaiden joukosta, kun he olivat saaneet kalastusluvat ja läpäisseet terveystarkastuksen ja kuntotestin. Alussa mukana oli neljä miestä, jotka opettivat naisia käyttämään kalastusvälineitä. Nyt naiset ovat rakentaneet väliaikaiset asumukset läheiselle joentörmälle ja ovat omistautuneet kokopäiväisesti uudelle amatilleen. He saavat kalanmyynnistä paljon enemmän tuloja kuin ennen oman aluksen pyörittämistä.
UN Women auttaa naisia järjestäytymään kollektiiveiksi, parantamaan myyntitiskejään ja olosuhteitaan kylän torilla ja myös markkinoimaan kalaa isompiin kaupunkeihin. Lisäksi on perustettu erityinen rahasto, josta naiset saavat pieniä lainoja investointeja varten.
“Kasvoin siinä luulossa, että merkittävä liiketoiminta on varattu vain miehille, eikä meille naisille”, kertoo Sarudzai Mumpande. Hän kertoo vaikeuksista, joita naiset ovat perinteisesti kohdanneet. “Meidän täytyy ylittää kaikki haasteet, sillä olemme itse järjestäytyneet vakavasti otettavaksi yritykseksi”, Sarudzai sanoo.
Nämä liikenaiset eivät kerää hyötyä vain itselleen, vaan ovat kehittäneet suunnitelman tuottojensa jakamisesta niin, että ne hyödyttävät myös muita naisia. Naiset pitävät itsellään puolet tuloista, mutta 30 prosenttia menee rahastoon, jolla tuetaan alueen korinpunojanaisia ja 20 prosenttia palautetaan aluksen ja välineistön hankkimisessa auttaneelle säätiölle, jotta rahoilla voidaan antaa naisille vastaavia uusia mahdollisuuksia myös muualla Zimbabwessa.
Haasteita on vielä paljon, mutta naiset alkavat jo uskoa, että he itse voivat päättää omista kohtaloistaan.
“Vaikka vartuin täällä, en ollut koskaan edes käynyt satamassa. Minulla ei ollut ajatustakaan, miltä tuntuu purjehtia joella”, kertoo Violen Mwinde.
“Toimin vuosikausia kalakauppiaana, mutta minulla itselläni ei ollut varaa syödä samaa kalaa, jota myin muille Nyt voimme tarjota kalaa lapsillemme pyhäpäivinä. Elämäni on muuttunut todella paljon. Tunnen itseni terveeksi, niin ruumiiltani kuin mieleltäni.”