Naiset pääsevät kiinni uuteen elämään – ja miehetkin muuttuvat
Syyskuussa 2015 burundilaisen Seraphinen oli paettava kotikylästään, jossa väkivaltaisuudet kiihtyivät. Yhdessä miehensä ja kuuden lapsensa kanssa hän vaelsi kymmeniä kilometrejä päästäkseen Tansanian rajalle.
Perhe löysi turvapaikan Mtendelin pakolaisleiriltä. UN Womenin naistenkeskuksessa Seraphine oppi yrittäjyystaitoja. Ommella hän osasi jo ennestään, mutta vuoden aikana hän oppi uusia tekniikoita ja ompelutyylejä.
”Tulen onnelliseksi, kun näen ihmisten päällä vaatteita, jotka minä olen ommellut”, sanoo Seraphine.
Hän kertoo ylpeänä suunnitelmistaan avata oma kauppa pakolaisleirin ulkopuolelle. Naistenkeskukseen on muodostunut kymmenen naisen ompeluryhmä, joka tapaa säännöllisesti. Naiset oppivat toisiltaan ja suunnittelevat yhdessä uusia hame- ja paitamalleja. Vaatteiden myymisellä ansaitsemillaan tuloilla he pystyvät paremmin huolehtimaan perheistään, jotka eivät enää ole pelkkien leirin tarjoamien säännösteltyjen ruoka-annosten varassa.
”Haluan tulla jonain päivänä kuuluisaksi vaatesuunnittelijaksi”, Seraphine sanoo.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on perustanut yhdessä International Rescue Committee -järjestön kanssa naistenkeskuksia kolmelle pakolaisleirille Tansaniassa. Näillä leireillä elää yli puoli miljoonaa pakolaista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa Burundin ja Kongon demokraattisen tasavallan väkivaltaisuuksien vuoksi.
Naistenkeskukset eivät tarjoa pelkästään koulutusta ja toimeentulomahdollisuuksia, vaan myös hengähdystauon perheistään päivittäin huolehtiville naisille. Keskuksissa naiset voivat tutustua toisiinsa ja keskustella yhdessä traumaattisista kokemuksistaan. Kaikissa naistenkeskuksissa on isot pihat ja verannat, joissa järjestetään ammattikoulutusta ja lukutaito-opetusta. Kaikissa rakennuksissa on myös neuvola, joista naiset saavat apua perhesuunnitteluun ja apua väkivaltatilanteissa.
Miehet saatava mukaan
Kriisitilanteissa jo ennestään kehnolla tolalla olevat naisten oikeudet usein huononevat. Sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi kaikki naistenkeskukset tekevät työtä myös miespuolisten pakolaisten kanssa. 16 viikon koulutuksessa miehet oppivat kyseenalaistamaan perinteiset sukupuoliroolit ja toimimaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja haitallisia käytäntöjä vastaan.
Nyarugusun leirillä 36-vuotias kongolainen Mzalendo Mtokambali työskentelee muiden miesten kanssa vakuuttaakseen heidät tasa-arvon eduista. Hän on itse asunut leirillä jo 18 vuotta.
“On todella vaikeaa saada miehet auttamaan vaimojaan, äitejään ja siskojaan kotitöissä. He sanovat että se on naisten työtä, eikä miesten tarvitse osallistua, koska he tuovat leivän pöytään”, Mzalendo kertoo.
Alussa miehet panevat hanttiin, kun Mzalendo yrittää saada heitä muuttamaan näkemyksiään.
”En anna periksi. Vakuutan heidät siitä, että naiset eivät voi yksin kasvattaa lapsia ja että myös naiset voivat lähteä kotoa hankkimaan elantoa.”
Kun miehet näkevät, että naisten työssäkäynti tuo enemmän rahaa kotiin ja lasten koulumenestys paranee, kyynisimmätkin tulevat Mzalendon luo ja pyytävät neuvoja siitä, miten voisivat auttaa ja tukea vaimojaan. Miehen oma elämä toimii esimerkkinä myös muille.
”Vaimoni on bisnesnainen ja on päivät töissä torilla. Minä huolehdin kodista ja lapsista silloin, kun hän on poissa. Olemme laatineet pysyvän aikataulun, jonka mukaan kaikki tekevät vuorollaan kotitöitä. Me molemmat työskentelemme, ja se näkyy parempana mielenterveytenä ja fyysisenä terveytenä kaikkien perheenjäsenten elämässä.”
(Kuvat: UN Women/Deepika Nath)