Kirjeitä naisilta

Lapsena luin lukemattomia tarinoita prinsessoista, jotka löysivät Prinssi Uljaansa. Nämä kauniit sirot prinsessat olivat sinisilmäisiä ja vaaleakutrisia. Kaupunkien kadulla näin kuitenkin vain ruskeasilmäisiä, iholtaan oliivinsävyisiä ja vartaloltaan reheviä naisia. Toisaalta todellisuus poikkeaa saduista siltäkin osin, että näillä naisilla ei Prinssi Uljasta rinnallaan ole.

Näin alkaa yksi tuhansista tarinoista, joiden kautta naiset ympäri Ecuadoria ovat tuoneet elämäntarinansa kuuluviin. Palkkatyötä tekevät naiset, seksityöläiset, kotiäidit, tyttäret, maaseudun naiset, aktivistit, kaikki ovat myötävaikuttaneet Cartas de Mujeres –kampanjan onnistumiseen.

Ecuadorin pääkaupungin Quiton viranomaiset ja YK:n tasa-arvojärjestö UN Women pyysivät yhteistuumin kansalaisia tarttumaan kynään ja kertomaan omia kokemuksiaan siitä, minkälaista on elämä naisena. He pyysivät myös, että kirjeissä pohdittaisiin, miten saavuttaa parempi maailma, jossa naiset voivat elää vapaana syrjinnästä ja väkivallan pelosta.

Vastaanotto löi viranomaiset ällikällä: kolmessa kuukaudessa oli kirjeitä saapunut jo 10 000 kappaletta. Melkein puolet niistä käsitteli perheväkivaltaa. Jotkut kirjeet taas kertoivat siitä epäinhimillisestä kohtelusta, jonka uhriksi naiset joutuvat jopa virallisten instituutioiden sisällä.

Esimerkiksi naispoliitikkojen uhkailu on tavallista. Heidät myös jätetään toistuvasti päätöksenteon ulkopuolelle. Sillä, että nämä naiset on valittu laillisissa, demokraattisissa vaaleissa, ei tunnu olevan merkitystä. Tutkimuksen mukaan lähes neljännes naispuolisista paikallispoliitikoista on kohdannut poliittista väkivaltaa. Kirjeet vahvistavat tätä tulosta.

Jo kuluneen kolmen kuukauden aikana on kampanja onnistunut nostamaan sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisiin kohdistuvan väkivallan julkisen keskustelun aiheeksi. Viranomaiset ovatkin nyt luvanneet puuttua ongelmiin: Quiton paikallishallinto on tehnyt aloitteen julkisella paikalla tapahtuvan häirinnän kriminalisoimiseksi. 68 % quitolaisista naisista on kohdannut seksuaalista häirintää, joten lakialoitetta todella tarvitaan. Ana Rodriguez, yksi kampanjan johtohahmoista toteaakin: “Tämä kampanja on tärkeä myös siksi, että voimme näyttää muille, kuinka ongelmia voidaan estää myös paikallistasolla.”

Cartas de Mujeres -kampanja nostaa päivänvaloon myös muita ongelmia, jotka tähän asti on lakaistu maton alle. “Monet kirjeet kertovat lesboudesta syytettyjen naisten sydäntäsärkevistä ihmiskohtaloista. Naisia on passitettu sairaalaan homoseksuaalisen käyttäytymisen korjaamiseksi. Hoitokeinoina on käytetty muun muassa raiskauksia”, kertoo Ana Rodriguez. Saatuaan tietää näistä murhenäytelmistä on Quiton pormestari lupautunut estämään tällaiset järkyttävät käytännöt.

Kirjeitä on satanut yli neljäänsataan postilaatikkoon, joita on sijoitettu valintamyymälöihin, ostoskeskuksiin, kouluihin, museoihin ja puistoihin ympäri Ecuadoria. Jatkossa kampanjaa aiotaan laajentaa, ja samalla tavoitteita on asetettu entistä kunnianhimoisemmaksi. Kirjeitä pyydetään nyt ecuadorilaisten lisäksi myös muilta Andien seudun asukkailta sekä Euroopassa asuvilta ecuadorilaisilta.

UN Women aikoo hyödyntää kampanjan menestyksekästä toimintamallia myös muissa maissa.