Kasvimaalta löytyi kadonnut itsetunto
Gulsana Toktobaeva on aktiivinen nainen ja neljän lapsen äiti, jolla ei ole aikaa surra hylätyksi tulemista – työt odottavat!
Vihannesten kasvattaminen on nyt hänen elämäntehtävänsä. Gulsana johtaa viiden naisen itseapuryhmää Zymyrykin kylässä Kirgisian eteläosassa. Hän huolehtii siementen jakelusta viljelijöille, osallistuu koulutuksiin ja hoitaa jopa vihannesten markkinoimisen ja myymisen.
“Vihannesviljely on ainoa tulonlähde monille naisille tässä kylässä”, sanoi Gulsana antaessaan haastattelua viime kesänä töiden lomassa. “Teemme lujasti töitä ja meidät tunnetaan vihanneksistamme. Jos menemme paikallisille toreille ja kerromme olevamme Zymyrykistä, vihanneksemme ostetaan loppuun tuossa tuokiossa”, hän kertoo ylpeydestä säteillen.
Gulsana on yksi hylättyinä vaimoina ja äiteinä tunnetuista naisista, joiden aviomiehet, veljet ja lapset ovat muuttaneet ulkomaille töihin. Monet heistä eivät koskaan palaa. Naisten osaksi jää huolehtia jäljelle jääneen perheen ruokkimisesta.
Yhteisössä he joutuvat häpeän leimaamiksi, mikä usein johtaa kanssaihmisten avun loppumiseen ja sosiaalisten verkostojen kuihtumiseen. Vaikka useimmat näistä naisista tekevät parhaansa hankkiakseen riittävän toimeentulon, horjuva itsetunto ja yhteisön taholta tuleva kunnioituksen puute johtaa siihen, että selviytyminen on vaakalaudalla. Vihannesten viljely on kuitenkin muuttanut tuhansien naisten elämää parempaan suuntaan.
“Vuosikausia kestäneen nöyryyttämisen jälkeen olemme saaneet perheidemme ja yhteisön kunnioituksen takaisin. Nyt voin ruokkia perheeni, voin ansaita tarpeellista rahaa perheelleni ja voin auttaa muita pääsemään pois köyhyydestä”, Gulsana sanoo.
35 naisjohtoista kotitaloutta Gulsanan kylästä ovat YK:n tasa-arvojärjestön UN Womenin ja Maailman ruokaohjelman yhteisen vihannesviljelyhankkeen uusia tulokkaita. Viime vuonna lähes 10 000 henkeä koko maassa sai tukea noustakseen omille jaloilleen.
Hankkeessa mukana olevat taloudet saavat korkealaatuisia siemeniä ja koulutusta vihannesten ammattimaiseen kasvattamiseen. Tuloksena he ovat saaneet ruokaa omille perheilleen, tuloja käyttöönsä ja kanssaihmisten kunnioituksen osakseen.
Hankkeen osallistujat ovat kaikista köyhimpiä naisia Kirgisian köyhimmiltä alueilta. Rozuhan Kasymovan aviomies ja viisi poikaa lähtivät Venäjälle työn perässä jo vuosia sitten. 62-vuotias Rozuhan on jäänyt huolehtimaan neljästä lapsenlapsesta.
“Mieheni ja poikani eivät ansaitse paljoakaan Venäjällä, joten he lähettävät rahaa harvoin ja hyvin vaatimattomia summia. Lapseni eivät palaa kotiin ennen kuin he ovat saaneet kokoon tarpeeksi rahaa talon ostamiseen kylästämme”, hän kertoo.
Aiemmin Rozuhanin piti tehdä vaikeita päätöksiä: ruokkiiko hän lapsenlapsensa, lähettääkö heidät kouluun vai meneekö lääkärille. Viime vuonna hän liittyi kuuden muun naisen kanssa UN Womenin tukemaan hankkeeseen ja sai tomaatin ja kurkun siemeniä kylvettäväksi.
“Siemenet olivat niin pieniä. Oli todella vaikeaa laskea niitä, mutta kukaan ei valittanut. Me tiesimme, että jokainen siemen kasvaisi ja antaisi meille hyvän sadon”, Rozuhan muistelee.
Vihanneksista Rozuhan saa ruokaa pöytään ja ylijäämän myynnistä tuloja itselleen muiden perustarvikkeiden ostamiseen.
Elintarvikkeiden hinnat ovat viime aikoina nousseet Kirgisiassa 40 prosenttia. Vihannesviljelijänaisten toiminnasta onkin hyötyä kaikille: nyt kyläläiset saavat ostettavakseen enemmän lähellä tuotettua sipulia, porkkanaa, kurpitsaa, tomaattia, kurkkua, punajuurta ja munakoisoa. Ja mikä tärkeintä – halvemmilla hinnoilla.