Kahvia, rauhaa ja naisten oikeuksia Kolumbiassa
Kello on puoli kuusi aamulla, ja Cielo Gomez nostaa hymyillen huulilleen kupin höyryävää kahvia. Kolmen lapsen äidin työpäivä on alkamassa hänen itse omistamallaan pellolla Kolumbiassa La Victorian kylässä.
Cielo ja hänen perheensä asuvat El Tablónin kunnassa, joka on tunnettu paitsi kahvistaan, myös vuosikymmeniä kestäneestä konfliktista. Vuodesta 1985 lähtien, yli 7 miljoonaa kolumbialaista on joutunut pakenemaan kodeistaan. Kolumbian valtion ja sissiliike FARCin historiallisesta rauhansopimuksesta on nyt kulunut kaksi vuotta, ja ihmiset ovat palaamassa maillensa.
El Tablónin alue tunnetaan nykyisin myös siitä, miten alueen maanviljelijät ovat saaneet omistusoikeuden takaisin kerran menettämiinsä maihin. UN Womenin tuella myös naiset ovat tulleet tietoisiksi oikeudestaan omistaa maata.
Cielo ja hänen perheensä saivat maansa takaisin osana Kolumbian valtion prosessia, jossa alueelta paenneille palautettiin heille kuuluvia maita. Perheen maa oli kuitenkin aluksi vain Cielon miehen nimissä. UN Womenin koulutuksessa hän oppi oikeudestaan omistaa maata sekä johtajuus- ja yrittäjyystaitoja.
“Nyt osa maista on mieheni ja osa maista minun nimissäni. Se tarkoittaa minulle taloudellista itsenäisyyttä”, toteaa Cielo ylpeänä.
Hän on lisäksi ottanut pankista lainaa ja ostanut lisää maata. Ennen hän ajatteli, että naiset voivat istuttaa, kasvattaa ja kerätä kahvia, mutta eivät käydä kauppaa. Nyt hän omistaa 10 000 kahvipensasta.
Oneida Alban on sukunsa ensimmäinen nainen, joka omistaa maata, vaikka hän on viljellyt kahvia koko elämänsä ajan. Naisten taloudellisen voimaannuttamisen lisäksi UN Womenin hankkeessa haastettiin haitallisia sukupuolistereotypioita työskennellen miesten kanssa. Oneida sanoo, että tällä oli valtava merkitys hänen parisuhteelleen.
”Mieheni osallistui koulutukseen, jossa haastettiin stereotypioita, millaista on olla mies. Hänelle annettiin tämä pieni saviruukku ja käskettiin heittää se maahan ajatellen samalla ihmistä, ketä hän rakastaa”, kertoo Oneida pidelleen kädessään pientä ruukkua. Hänen miehelleen ruukku edusti Oneidaa ja sitä, miten väkivalta vaikutti Oneidaan.
”Mieheni kokosi ruukun uudelleen ja kirjoitti nimeni siihen. Hän tuli kotiin ja antoi ruukun minulle. Mieheni ei ikinä ennen ollut antanut minulle lahjaa! Siitä päivästä lähtien olemme keskustelleet yhdessä kuten pariskunta. Opetamme myös pojillemme, miten kohdella naisia kunnioittavasti”, toteaa Oneida hymyillen.
23-vuotias Deyanira Cordoba on ollut perheensä mukana poimimassa kahvia 6-vuotiaasta lähtien. Hän liittyi UN Womenin hankkeeseen vuosi sitten ja on oppinut yrittäjyystaitojen lisäksi naisten oikeuksista ja kehollisesta koskemattomuudesta. Hän sanoo itsetuntonsa kehittyneen.
”Unelmani on ryhtyä kahviyrittäjäksi ja auttaa vanhempiani ja yhteisöäni. Yrittäjyys ei ole vain miehiä varten, myös me naiset voimme saavuttaa omat tavoitteemme”, iloitsee Deyanira.
Kuvat: UN Women/Ryan Brown