Happohyökkäyksestä uuteen elämään

Neljän lapsen leskiäiti Chhean työskenteli ravintolakokkina elättääkseen perheensä. Hänen siskonsa oli naimisissa miehen kanssa, joka haaskasi rahat alkoholiin ja kohteli kaltoin perhettään. Eräänä päivänä mies halusi uuden moottoripyörän. Sen rahoittaakseen hän myi kaksivuotiaan tyttärensä.

Chhean vaati rikosilmoituksen uhalla lankoaan tuomaan lapsen takaisin. Chheanin vaientaakseen lanko heitti tämän päälle happoa.

Hyökkäyksen jälkeen Chhean koki joutuneensa täyteen pimeyteen. Chheanilla ei ollut tarpeeksi rahaa kunnon lääkärinhoitoon ja hänen vammansa estivät häntä palaamasta töihin. Pelko siitä, ettei hän enää kykenisi elättämään perhettään sai hänet miettimään itsemurhaa.

Kambodẑan hierarkisessa ja tarkat sukupuoliroolit omaavassa yhteiskunnassa happoväkivalta on keino pakottaa ”omalle paikalleen” nainen, joka on tavalla tai toisella ylittänyt paikkansa ja asemansa. Lisäksi maassa, jossa ”kasvojen säilyttämisen” käsite on tärkeä, on hapolla tai muulla tavalla polttaminen keino aiheuttaa naiselle konkreettinen kasvojen menettäminen.

Happoväkivaltaa kokeneita ympäröi hiljaisuuden muuri, joka rakentuu vammoista johtuvasta häpeästä sekä siitä, että heitä itseään syytetään usein tapahtuneesta. He ovat usein myös tietämättömiä saatavilla olevista palveluista – jos niitä ylipäätään on olemassa.

Tie kohti kuntoutumista ja uutta elämää on vaikea ja pitkä, mutta mahdollinen. Chhean pääsi tämän tien alkuun saatuaan tietää järjestöstä nimeltä Cambodian Acid Survivors Charity (CASC). UN Womenin hallinnoima YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen rahasto rahoittaa kolmessa maassa hanketta, joka takaa happo- tai polttoväkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille heidän tarvitsemansa tuen ja palvelut. Hankkeessa koulutetaan lisäksi viranomaisia puuttumaan näihin väkivallan tekoihin ja kehitetään yhteisöpohjaisia keinoja niiden torjumiseksi. CASC on yksi hanketta toteuttavista järjestöistä.

On kulunut kolme vuotta siita kun Chheanin lanko heitti hänen päälleen happoa. UN Womenin väkivaltarahaston rahoittaman hankkeen tuella Chhean on päässyt jälleen kiinni ansiotyöstä: hän valmistaa laukkuja ja kukkaroita, joiden myynnissä CASC häntä auttaa. CASC:in tuella hän on viimein pystynyt haastamaan myös miehen oikeuteen teosta.

Mies ei kuitenkaan ole joutunut vastuuseen tyttärensä myymisestä, eikä lasta koskaan löytynyt.