Nepalilainen yksinhuoltajaäiti haaveilee paremmasta tulevaisuudesta lapsilleen
Mina Shrestha, 30, oli tapaamassa vajaan sadan kilometrin päässä asuvia vanhempiaan huhtikuun 25. päivänä, kun ensimmäinen tuhoisa maanjäristys iski Nepaliin. Minan mies ja kaksi lasta olivat jääneet kotiin Dharmasthaliin, pääkaupunki Kathmandun liepeillä sijaitsevaan pikkukaupunkiin.
Maanjäristyksen tapahtuessa Mina yritti välittömästi saada yhteyden mieheensä, mutta puhelinlinjat olivat tukossa. Varhain seuraavana aamuna Mina lähti kotimatkalle saadakseen tietoa perheensä kohtalosta, mutta tiet olivat poikki ja kotimatka venyi kahden päivän mittaiseksi.
“Näin pelkkää tuhoa Kathmandun valtatien varrella”, Mina muistelee. Mutta kotona Dharmasthalissa odotti jotain vielä pahempaa: Minan mies oli kuollut maanjäristyksessä ja hautajaiset oli jo pidetty.
“Muutamassa minuutissa kaksi poikaani jäivät isättömiksi, oma elämäni tuhoutui ja minusta tuli leski.”
Menetettyään miehensä ja kotinsa Mina on asunut pressusta tehdyssä teltassa lastensa kanssa. Yksinhuoltajaäidillä ei ole tarpeeksi rahaa rakentaa asumusta, joka auttaisi häntä pitämään perheensä suojassa meneillään olevan monsuunikauden aikana.
Monsuunikauden rankkasateet aiheuttavat tulvia ja maanvyörymiä samoilla alueilla, jotka ovat jo kärsineet pahiten maanjäristyksistä.
Yksinhuoltajanaisia syrjitään avustustarvikkeiden jaossa
Juuri Minan kaltaiset yksinhuoltajanaiset ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia avuntarvitsijoita, jotka UN Women pyrkii tavoittamaan Nepalissa. Naiset ovat yksin vastuussa useammassa kuin joka neljännessä maan kotitaloudessa.
Valtaenemmistö näistä leskistä ja naimattomista naisista on 20-35-vuotiaita, ja vain 11 % heistä osaa lukea. Myöskään Mina ei ole koskaan mennyt kouluun tai saanut ammattia. Naimisiin hän meni jo 14-vuotiaana.
Yksinhuoltajien tilanne on ollut aina vaikea, mutta maanjäristysten jälkeen heidän elämässään on vielä enemmän haasteita.
“Naimattomien naisten vastuulla olevat kotitaloudet saavat talojensa rauniot siivottua viimeisenä, koska heillä ei ole ketään auttamassa. Tämän lisäksi naiset kohtaavat valtavasti syrjintää avustustarvikkeiden jaossa”, kertoo naisten ihmisoikeusjärjestöä johtava Lily Thapa.
Thapan perustama järjestö on yksi UN Womenin pitkäaikaisista kumppaneista Nepalissa, ja se ajaa erityisesti naimattomien naisten yhteiskunnallisia, poliittisia ja taloudellisia oikeuksia.
Maanjäristyksen jälkeen järjestö on yhdistänyt voimansa UN Womenin kanssa naistenkeskuksen perustamiseksi Minan kotikaupunkiin Dharmasthaliin.
UN Women perustaa parhaillaan naistenkeskuksia maanjäristyksestä kärsineille alueille, jotta traumatisoituneet tai väkivaltaa kokeneet naiset saisivat apua ja tietoa. Naistenkeskuksissa jaetaan myös hygieniapakkauksia ja avustustarvikkeita kaikkein heikoimmassa asemassa oleville naisille.
Naisten toimeentulo avainasemassa
Nepalin siirtyessä akuutista hätätilasta jälleenrakennusvaiheeseen on UN Womenin perustamilla naistenkeskuksilla tärkeä tehtävä naisten taloudellisen aseman ja työllistymismahdollisuuksien tukemisessa.
Dharmasthalin naistenkeskus toimii väliaikaisesti teltassa, mutta vaikeissakin oloissa se pystyy tarjoamaan tukea suurelle joukolle naisia. Mina Shrestha odottaa levottomana tulevaisuutta. Hän haluaa jo alkaa rakentamaan taloaan ja elämäänsä uudelleen. Ilman rahaa se ei onnistu. Mina tarvitseekin neuvoja ja mahdollisuuden koulutukseen, jotta hän voi saada ensimmäistä kertaa työpaikan tai perustaa oman yrityksen.
“Kun mieheni on poissa, voin vain keskittyä lasteni tulevaisuuteen. Haluan lähettää heidät hyviin kouluihin, jotta heidän tulevaisuutensa on parempi kuin minulla”, Mina sanoo.
“Sen vuoksi olen valmis oppimaan mitä tahansa, paiskimaan kovasti töitä ja tekemään kaiken, mitä tarvitaan.”
(Kuvat: UN Women/Samir Jung Thapa)
Naisten ihmisoikeusjärjestön perustaja Lily Thapa kertoo leskeksi jääneiden naisten tilanteesta