Noidaksi syytetty tyttö toipuu polttoväkivallasta
Nepalilainen Gudiya on kääntänyt uuden lehden elämässään ja voi viimein hymyillä itseensä luottaen.
”Minusta tuntui ennen, että naiset syntyvät vain palvelemaan miehiä, mutta nyt tiedän, ettei meidän tarvitse olla palvelijoita. Voimme valita itse”, hän sanoo.
Gudiya pakotettiin lapsiavioliittoon 14-vuotiaana. Aviomiehen perhe piinasi tyttöä jatkuvasti henkisellä ja fyysisellä väkivallalla. Mieheltään Gudiya ei saanut minkäänlaista tukea.
Onnettoman avioliiton kestettyä kaksi vuotta tilanne kärjistyi, kun Gudiya ei tullut raskaaksi ja perheen puhveli kuoli. Aviomiehen perhe alkoi ajatella, että kyse on pahasta enteestä. Gudiyaa syytettiin noidaksi, ja eräänä yönä hänen vartalonsa poltettiin hehkuvalla halolla.
Polttamalla tehty väkivalta aiheutti Gudiyalle kipua, jota on vaikea edes kuvailla. Vaikka Gudiya oli vaarassa menettää henkensä palovammojen vuoksi, aviomiehen perhe ei suostunut viemään häntä sairaalaan. Vain huolestuneiden naapurien puuttuminen asiaan pelasti tytön hengen.
Polttoväkivallan yleisyydestä ei Nepalissa ole luotettavia tilastoja, mutta terveysministeriön tutkimuksen mukaan itsemurhat ovat 15-49 –vuotiaiden naisten yleisin kuolinsyy. Sama tutkimus osoitti, että puolet itsemurhan tehneistä naisista on joutunut polttoväkivallan uhriksi.
Vaikka Gudiya pääsi naapurien ansiosta sairaalaan, hänellä ei ollut varaa maksaa hoitomaksuja, eikä paikallisella sairaalalla ollut valmiuksia hoitaa palovammoja. Monet polttoväkivallan uhrit jäävät oman onnensa nojaan, ilman riittävää hoitoa ja lakineuvontaa. Väkivallan tekijöiden jatkaessa normaalia elämäänsä joutuvat uhrit yhteiskunnan ja muiden ihmisten hyljeksinnän kohteeksi ja heidät eristetään sosiaalisesti.
Tie kohti kuntoutumista ja uutta elämää on vaikea ja pitkä, mutta mahdollinen. UN Womenin hallinnoima YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen rahasto on tukenut Nepalissa, Ugandassa ja Kambodzassa paikallisten kansalaisjärjestöjen tekemää uraa uurtavaa työtä, joka takaa happo- tai polttoväkivaltaa kokeneille naisille ja tytöille heidän tarvitsemansa tuen ja palvelut.
UN Womenin tukema hanke mahdollisti Gudiyalle hoidon ja terapian. Hän sai paikan turvakodista, jossa hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan. Kolme vuotta painajaismaisen yön jälkeen hän muistaa yhä kokemuksensa katsoessaan peilistä arpien peittämää vartaloaan. Silti hän sanoo tuntevansa itsensä vahvemmaksi kuin koskaan.
”Saamani apu on tehnyt minusta sen naisen, joka olen tänään. Olen todella ylpeä itsestäni”, Gudiya sanoo.
UN Womenin väkivaltarahaston tuella Gudiya pääsi ammattioppiin ja nyt hänellä on selvät tulevaisuudensuunnitelmat.
”Kun palaan kotikylääni, haluan avata ompelimon. Siten en ole riippuvainen isästäni tai perheestäni”, hän sanoo.
Lapsiavioliittojen ja naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi on vielä valtavasti työtä tehtävänä Nepalissa. Kokemustensa vahvistamana Gudiya aikoo olla mukana tässä työssä. ”Aion tehdä työtä sen eteen, että ihmiset tulevat tietoisiksi polttoväkivallasta ja sen seurauksista”, hän sanoo.
Gudiya on kiitollinen avusta, jota hän on saanut. Hän katsoo luottavaisena tulevaisuuteen.
”Minusta tuntuu, että olen saamassa uuden elämän, joka on täysin erilainen kuin menneisyyteni.”