Kariman tarina antaa äänen lapsiavioliiton kokeneille naisille
”Köyhyys on paljon pienempi paha kuin se, että joutuu nuorena naimisiin”, sanoo Karima Yahia Hefny, rohkea nuori eyptiläisnainen, joka pakotettiin 15-vuotiaana naimisiin serkkunsa kanssa.
Karima syntyi ja avioitui pienessä Al Todin kylässä 300 kilometrin päässä Kairosta. Hän ei ole käynyt kouluja ja on nykyään eronnut. Arki on sinnittelyä kahden pienen lapsen kanssa.
”Myös äitini erosi isästäni”, Karima kertoo. Perinteisessä egyptiläisessä yhteiskunnassa avioero on edelleen tabu. ”Totta puhuen häpesin äitiäni. Yritin kovasti välttää hänen kohtalonsa.”
Suru käy Kariman kasvoilla, kun hän muistelee äitinsä sanoja: ”Älä tule sellaiseksi kuin minä, älä tule sellaiseksi kuin minä.”
Toinen nuori nainen samasta kylästä, Amal Abou El Rouss (kuvassa), on tuonut Kariman tarinan tuhansien ihmisten tietoisuuteen. UN Womenin tuella hän teki Karimasta neljäminuuttisen dokumenttielokuvan, joka esitettiin Kairossa kansainvälisenä tyttöjen päivänä. Sittemmin internetissä levinnyt elokuva on tavoittanut ihmisiä ympäri maailman.
Kuvatessaan Amal käytti erilaisia amatööritekniikoita, jotka hän oppi UN Womenin järjestämässä dokumenttikuvauksen työpajassa. Koulutuksen tavoitteena oli saada naiset ja nuoret tarttumaan yhteisöjensä epäkohtiin Pohjois-Egyptin maaseudulla.
Amal itse on päässyt opiskelemaan, mutta Kariman tavoin hänkin on eronnut ja elättää yksin perhettään, mukaan lukien äitiään, siskojaan ja veljiään. Hän teki itsenäisesti elokuvan käsikirjoituksen ja ohjasi sen. Nuorempi veli toimi leikkaajana.
Amal kertoo, että hän valitsi Kariman ensimmäisen dokumenttinsa päähenkilöksi saadakseen näkyvyyttä lapsiavioliitoille. Naimisiinmeno varhaisella iällä johtaa helposti koko elämän kestävään köyhyyden kierteeseen, koska ilman koulutusta jäänyt nainen jää myös vaille taloudellisia mahdollisuuksia.
Al Todin kylässä UN Women auttaa Karimaa perustamaan oman pienen kanalan ja ankkafarmin, jotta hän saa mahdollisuuden nousta köyhyydestä ja jättää taakseen lapsiavioliiton aiheuttamat traumat.
Karima haluaa myyntimarkkinoille ja suunnittelee pyytävänsä apua kylän maatalousyhdistykseltä, joka on projektin paikallinen yhteistyökumppani.
”Olen oppinut ottamaan ohjat. Olen oppinut, että minun pitää puolustaa itseäni ja oikeuksiani”, Karima sanoo ohjatessaan pölyisellä pihamaalla juoksentelevia kanoja koppeihinsa lastensa kanssa.
”Aion pitää huolta lapsistani. Annan heille mahdollisuuden käydä koulua. He eivät kärsi puutteesta niin kuin minä.”