Viisi kysymystä tyttöjen sukuelinten silpomisesta
Miksi tyttöjen sukuelimiä silvotaan? Miten haitallinen perinne saadaan loppumaan? Kysymyksiin vastaa Kenian naisjuristien liiton ohjelmatyöntekijä Janet Anyango, joka viime vuonna osallistui UN Womenin tukemaan koulutukseen silpomisen lopettamiseksi.
Kuinka yleistä sukuelinten silpominen on yhteisöissä, joiden kanssa teet työtä?
Naisten sukuelinten silpominen on edelleen yleistä joissakin Länsi-Kenian yhteisöissä. Esimerkiksi Kisiissä sen yleisyys on 84 prosenttia. Vaikka 15-45 –vuotiaiden naisten keskuudessa osuus on laskussa, hälyttävää on, että nuorempien, 8-14-vuotiaiden tyttöjen keskuudessa se kasvaa. Käytäntöä ylläpitävät miehet ja naiset: naiset, jotka kehottavat poikiaan olemaan naimatta ”leikkaamattomia naisia”, miehet, jotka uskovat käytäntöä ympäröiviin myytteihin ja vanhimmat, jotka oikeuttavat sen kulttuurisena siirtymäriittinä.
Miksi naisten ja tyttöjen sukuelimiä silvotaan?
Naisten sukuelinten silpominen on kulttuurinen käytäntö, ei uskonnollinen. Vaikka laki kieltää sen, myytit ja uskomukset pitävät sitä yllä. Joskus silpominen yhdistetään islaminuskoon, mutta todellisuudessa sitä harjoitetaan monissa uskonnollisissa yhteisöissä. Esimerkiksi Keniassa kristinusko on vallitseva uskonto.
Monet uskovat, että sukuelinten silpominen on tyttöjen siirtymäriitti ja edellytys avioliiton solmimiselle. Leikatut tytöt saavat suuremmat myötäjäiset ja heitä arvostetaan muiden tyttöjen parissa. Joissakin yhteisöissä niin miehet kuin naiset uskovat myytteihin, joiden mukaan silpominen auttaa hillitsemään naisten seksuaalisia intohimoja ja takaavat uskollisuuden avioliitossa.
Nämä myytit ja uskomukset johtuvat köyhyydestä, lukutaidottomuudesta ja tietämättömyydestä. Silpominen on kaikkein yleisintä niissä yhteisöissä, jotka ovat kaukana ja kulkureittien ulottumattomissa.
Mitä haasteita ongelmaan puuttumisessa on?
Ihmisten käsitysten ja asenteiden muuttaminen on suurin haaste. Silpomisesta on tullut sosiaalinen normi – jopa siinä määrin, että lääkärit ja sairaanhoitajat ovat nyt alkaneet tehdä pyynnöstä leikkauksia naisilla ja tytöille. Teemme yhteistyötä terveysalan ammattilaisten kanssa, jotta he tietäisivät, että leikkauksen tekeminen on rikos ja naisiin kohdistuvan väkivallan muoto.
Sukuelinten silpomisen lopettaminen edellyttää yhteisöjen kouluttamista. Myös jotkut poliittiset johtajat kannattavat silpomista avoimesti tai ovat hiljaa, koska pelkäävät menettävänsä ääniä. Köyhyydellä on iso rooli, koska ympärileikkausten suorittajat köyhissä kylissä saavat siitä tulonsa. Vaihtoehtoisen toimeentulon järjestäminen heille on auttanut hillitsemään käytäntöä joissakin yhteisöissä
Miten toimit itse silpomisen lopettamiseksi?
Naisjuristien liitossa annamme lakiapua naisille ja tytöille, jotka ovat kokeneet silpomisen tai etsivät turvaa silpomiselta. Työskentelemme myös yhdessä tähän rikokseen syyllistyneiden, poliisin, kylänvanhimpien ja uskonnollisten johtajien kanssa.
Käytyäni UN Womenin koulutuksen olen keskittynyt tämän haitallisen perinteen ennaltaehkäisemiseen, että se voitaisiin pysäyttää ennen kuin meidän pitää puuttua sen seurauksiin. Äskettäin Nyanzassa ja Riftin laaksossa kylänvanhimpien neuvosto irtisanoutui julkisesti tästä käytännöstä. Tällaiset julistukset ovat usein ensimmäinen askel. Esimerkiksi vuonna 2011 Pokotin yhteisö allekirjoitti yksimielisesti julistuksen naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi. Sen jälkeen vanhimpainneuvosto on antanut meille 20 tapausta hoidettavaksi ja auttaa meitä pelastamaan vaarassa olevia tyttöjä ja naisia.
Miten silpominen saadaan loppumaan?
Naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi on rikottava hiljaisuuden kulttuuri. Toimenpiteen läpikäyneet kärsivät hiljaa, koska he pelkäävät muuten joutuvansa yhteisönsä hylkäämiksi.
Nyt kun vietämme tyttöjen ympärileikkauksen vastaista päivää, on puhuttava vaihtoehtoisten siirtymäriittien puolesta ja annettava julkisesti tunnustusta tytöille, joita ei ole leikattu. Tarvitaan myös turvallisia tiloja ja turvataloja vaarassa oleville kouluikäisille tytöille ja selviytyjille. Ja mikä kaikkein tärkeintä, meidän on saatava miehet mukaan keskustelemaan ja toimimaan naisten sukuelinten silpomisen lopettamiseksi ja olemassa olevien lakien noudattamiseksi.
(Kuva: UN Women/Karin Schermbrucker)