Millaista on olla nainen tai tyttö Afganistanissa vuonna 2025?

Millainen on naisten ja tyttöjen elämä Afganistanissa nykyään? Tämä artikkeli avaa naisten ja tyttöjen arkea ja todellisuutta Afganistanissa vuonna 2025, sekä tarjoaa konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä kansainvälisen yhteisön tulisi tehdä seistäkseen Afganistanin naisten ja tyttöjen rinnalla.

Nyt on kulunut neljä vuotta Talibanin valtaannoususta Afganistanissa – jo toista kertaa maan historiassa. Elokuusta 2021 lähtien valtaapitävät viranomaiset (DFA – De facto authorities) ovat asettaneet kymmeniä määräyksiä, joilla naiset ja tytöt on riisuttu oikeuksistaan – koulutuksesta ja työstä aina liikkumiseen ja osallistumiseen julkiseen päätöksentekoon. Tytöiltä on kielletty pääsy toisen asteen koulutukseen. Naiset on suljettu pois yliopistoista, useimmista työpaikoista ja julkisista tiloista, kuten puistoista, kuntosaleista ja urheiluseuroista.

Samaan aikaan päällekkäiset humanitaariset kriisit ja köyhyys vaikeuttavat elämää kaikille, erityisesti naisille ja tytöille.

Kyse ei kuitenkaan ole vain yksilöiden kärsimyksestä. UN Womenin vuoden 2024 Afganistanin tasa-arvoindeksi osoittaa, että paheneva naisten oikeuksien kriisi vauhdittaa myös koko maan alamäkeä – kasvattaen eriarvoisuutta terveyden, koulutuksen, työn, turvallisuuden ja päätöksenteon osa-alueilla.

Pääsevätkö naiset terveydenhuollon piiriin Afganistanissa vuonna 2025?

Terveydenhuollon saaminen on muuttunut yhä vaikeammaksi Afganistanin naisille. Talibanin valtaannousun jälkeen pelko, liikkumisrajoitukset, koulutuskielto ja järjestelmällinen syrjintä estävät naisia ja tyttöjä saamasta tarvitsemaansa hoitoa.

Pelon ilmapiiri pitää monet naiset kokonaan kotinsa seinien sisällä. Ne, jotka uskaltavat lähteä, saattavat joutua matkustamaan kilometrejä klinikalle – vain tullakseen käännytetyiksi ovelta, pelkästään siksi että ovat naisia.

Joissakin maakunnissa naisia ei voida hoitaa mieslääkärien toimesta – ja naispuolisia terveydenhuollon työntekijöitä on yhä vähemmän. Joulukuussa 2024 valtaapitävät viranomaiset määräsivät kiellon, joka esti naisia opiskelemasta lääketiedettä tai kätilötyötä, sulkien yhden viimeisistä reiteistä terveydenhuollon ammattilaiseksi.

Seuraukset ovat huolestuttavia. Naiset elävät lyhyemmän ja epäterveemmän elämän. Äitiyskuolleisuusriski kasvaa, erityisesti korkean teini-ikäisten synnytysmäärän vuoksi, mikä on seurausta lapsiavioliitoista. Useimmat naiset eivät myöskään voi päättää omasta terveydestään – päätösvaltaa käyttävät usein miespuoliset sukulaiset.

Kotiin suljettuna eläminen vaikuttaa syvästi myös mielenterveyteen. Rajoitettu pääsy liikunnan, yhteisön ja tunne-elämän tuen pariin on laukaissut mielenterveyskriisin, ja naiset sekä tytöt kertovat lisääntyneestä ahdistuksesta, toivottomuudesta ja epätoivosta.

Kuten naiset kaikkialla, myös afgaaninaiset laittavat usein oman terveytensä viimeiselle sijalle – asettaen lapsensa ja perheensä etusijalle taloudellisen ahdingon keskellä.

Miksi tytöt eivät voi käydä koulua Afganistanissa?

Kun Afganistanin tytöt astuvat ulos koulun porteista kuudennen luokan viimeisenä päivänä, heidän muodollinen koulunkäyntinsä on päättynyt. Syyskuusta 2021 lähtien Taliban on kieltänyt tytöiltä pääsyn toisen asteen koulutukseen.

Kriisi alkaa kuitenkin jo paljon aikaisemmin: lähes 30 prosenttia tytöistä Afganistanissa ei koskaan aloita alakoulua köyhyyden, rajoittavien sukupuolinormien ja turvallisuushuolien vuoksi. Perheet vetävät usein sekä tytöt että pojat pois koulusta, jotta he voisivat osallistua perheen toimeentulon hankkimiseen tai valmistautua lapsiavioliittoon, joiden määrä on kasvanut talouskriisin syventyessä.

Joitakin epävirallisia tai verkossa tapahtuvia oppimismahdollisuuksia on olemassa, mutta ne tavoittavat vain pienen osan tytöistä eivätkä korvaa muodollista, kokopäiväistä koulutusta. Ne eivät myöskään johda pääsyyn toisen asteen koulutukseen tai työhön.

Seuraukset ovat tuhoisia:

• 78 prosenttia nuorista naisista ei ole koulutuksessa tai työssä – tämä on lähes nelinkertainen osuus nuoriin miehiin verrattuna.
• Vuoteen 2026 mennessä teiniraskaudet kasvavat nykytahdilla 45 prosenttia.
• Äitiyskuolleisuus voi nousta yli 50 prosenttia.
• Tyttöjen toisen asteen koulutuksen epääminen maksaa Afganistanille vuosittain 2,5 prosenttia sen BKT:stä.

Kyse ei ole vain kouluista. Kyse on menetetyistä tulevaisuuksista, toimeentuloista ja köyhyyteen lukkiutuneista yhteisöistä.

Saavatko naiset käydä töissä?

Afganistanissa on nyt yksi maailman suurimmista sukupuolten välisistä eroista työvoimassa. Vain yksi neljästä naisesta on töissä tai etsii työtä, kun taas miehille vastaava luku on lähes 90 prosenttia.

Tämä ei ole sattumaa. Taliban on asettanut laajoja kieltoja, jotka estävät naisia työskentelemästä aloilla, joilla heillä aiemmin oli työllistymismahdollisuuksia. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi julkishallinto, kansalliset ja kansainväliset kansalaisjärjestöt sekä kauneussalongit.

Useimmat työssä olevat naiset joutuvat tekemään matalapalkkaisia ja epävarmoja töitä epävirallisessa taloudessa. Jo pelkkä rahan käyttäminen on haaste – alle seitsemällä prosentilla afgaaninaisista on pankkitili tai mahdollisuus käyttää mobiilimaksupalvelua.

Naisten kansalaisjärjestöt ovat myös joutuneet kovaan paineeseen. Taliban on kieltänyt naisten työskentelyn kansalaisjärjestöissä, poistanut naiset johtotehtävistä ja jopa pakottanut järjestöjä korvaamaan sanan ”naiset” sanalla ”miehet” hankedokumenteissa. Nämä rajoitukset ovat pakottaneet monet naisjärjestöt sulkemaan ovensa tai supistamaan toimintaansa rajusti, ja monet loput kamppailevat selviytyäkseen.

Voivatko naiset osallistua politiikkaan Afganistanissa?

Naiset on täysin suljettu pois Afganistanin muodollisesta poliittisesta elämästä. Vuonna 2020 afgaaninaiset pitivät hallussaan yli 25 prosenttia parlamentin paikoista ja saivat asettua presidenttiehdokkaiksi. Tänä päivänä heillä ei ole yhtään paikkaa tosiasiallisessa hallituksessa. Taliban on lähempänä kuin koskaan toteuttaa visionsa yhteiskunnasta, joka pyyhkii naiset kokonaan pois julkisesta elämästä.

Jotkut naiset löytävät edelleen muita tapoja vaikuttaa, tavaten epävirallisesti valtaapitävän hallinnon edustajia edistääkseen järjestöjensä ja yhteisöjensä asiaa. Nämä hiljaiset vaikuttamisen teot ovat tärkeitä, mutta ne eivät korvaa tasa-arvoista edustusta.

Julkisissa viroissa, televisiossa tai virallisissa tilaisuuksissa ei näy naisia. Tytöille ja naisille lähetetty viesti on selvä: johtajuus ei ole sinua varten.

Vaikutusvalta kapenee myös yksityiselämässä. UN Womenin data osoittaa 60 prosentin laskun niiden naisten määrässä, jotka kokevat voivansa vaikuttaa edes oman kotinsa päätöksiin – ainoaan tilaan, jossa heidän vielä ”sallitaan” olla.

Onko Afganistanissa turvallista olla nainen?

Lyhyt vastaus: ei – ja riskit kasvavat.

Vaikka sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa koskevaa valtakunnallista tietoa ei Afganistanissa enää voida kerätä turvallisesti tai luotettavasti, saatavilla olevat luvut maalaavat synkän kuvan. Vuonna 2018 yli joka kolmas afgaaninainen oli kokenut fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kumppaninsa taholta edeltävän vuoden aikana.

Talibanin paluun jälkeen vuonna 2021 väkivalta on todennäköisesti pahentunut. Taloudellinen ahdinko, tyttöjen koulutuksen rajoitukset sekä väkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen tarkoitettujen lakien ja palveluiden purkaminen ovat luoneet olosuhteet, joissa sukupuoleen perustuva väkivalta voi kasvaa ilman valvontaa.

Liikkumisrajoitukset voivat tehdä jokapäiväisestä elämästä vaarallista naisille ja tytöille. Monilla alueilla naisten on oltava miespuolisen sukulaisen seurassa poistuessaan kotoa – joskus jopa lyhyillä matkoilla. Leskien tai ilman läheistä miespuolista sukulaista elävien naisten on pakko vaarantaa turvallisuutensa vain ostaakseen ruokaa tai päästäkseen terveydenhuoltoon.

Varhaisten, pakotettujen ja lapsiavioliittojen määrä pysyy korkeana – ja on kasvussa. Vuonna 2023 lähes 30 prosenttia alle 18-vuotiaista afgaanitytöistä oli naimisissa, mukaan lukien 10 prosenttia alle 15-vuotiaista. Jotkut perheet, köyhyyden pakottamina, naittavat tyttärensä selviytymisstrategiana.

Voivatko naiset yhä vaikuttaa Afganistanissa?

Afganistanin naiset ja tytöt löytävät yhä keinoja selviytyä ja vastustaa elämäänsä kiristyviä rajoituksia.

Lähes täydellisistä kielloista huolimatta he pyörittävät edelleen yrityksiä ja työskentelevät eturintamassa humanitaarisina työntekijöinä, toimittajina ja yhteisöjohtajina.

He jatkavat oikeuksiensa – ja kaikkien Afganistanin naisten, tyttöjen, poikien ja miesten oikeuksien – puolustamista.

Miten UN Women työskentelee naisten ja tyttöjen kanssa Afganistanissa?

UN Women on edelleen paikan päällä Afganistanissa, vastaten kiireellisiin tarpeisiin ja samalla turvaten afgaaninaisten ja -tyttöjen tulevaisuutta. Tukeemme kuuluu:

• Naisilta naisille -ohjelmatyö, yhteistyössä yli 200 naisjärjestön kanssa – mukaan lukien naisjohtajat, ihmisoikeuspuolustajat, toimittajat ja monet muut;
• Yhteistyö valtaapitävien viranomaisten kanssa keinojen löytämiseksi naisjärjestöjen suojelemiseksi, tukemiseksi ja voimaannuttamiseksi;
• Tuen lisääminen naisille yrittäjinä pääoman, koulutuksen ja markkinoille pääsyn kautta;
• Kokonaisvaltaisten palveluiden tarjoaminen – mukaan lukien psykososiaalinen tuki, humanitaariset palvelut ja toimeentuloa edistävät toimet – kaikkein marginalisoiduimmille ja haavoittuvimmille naisille ja tytöille;
• Afgaaninaisten äänten vahvistaminen kansainvälisissä päätöksentekofoorumeissa; sekä
• Naisten oikeuksien kriisin vaikutusten dokumentointi paikan päällä.

Miten kansainvälinen yhteisö voi tukea naisia Afganistanissa?

UN Women kehottaa kumppaneita ympäri maailmaa:

• Myöntämään pitkäaikaista ja joustavaa rahoitusta: Tukea naisjärjestöjä kestävillä ja mukautuvilla resursseilla.
• Varmistamaan, että vähintään 30 prosenttia Afganistaniin suunnatusta rahoituksesta tukee sukupuolten tasa-arvoa: Välttää ohjelmia, jotka eivät selkeästi huomioi sekä miesten ja naisten että poikien ja tyttöjen tarpeita. Asettaa naisten oikeudet kaiken toiminnan keskiöön.
• Olematta normalisoimatta syrjintää: Estää toimet tai kumppanuudet, jotka saattaisivat tahtomattaan tukea tai normalisoida Talibanin syrjiviä käytäntöjä.
• Sisällyttämään naisten oikeudet kaikkeen humanitaariseen toimintaan: Ihmisoikeudet – erityisesti naisten oikeudet – on asetettava avun ja kehitystoimien perustaksi.

Afganistanin naiset ja tytöt ansaitsevat tulevaisuuden

Kaikesta huolimatta Afganistanin naiset ja tytöt osoittavat merkittävää voimaa, sinnikkyyttä ja rohkeutta – mutta heidän ei pitäisi joutua kohtaamaan näitä haasteita yksin.

Maailman on toimittava nyt – ei vain kiireellisten tarpeiden täyttämiseksi, vaan myös sukupolven tulevaisuuden turvaamiseksi. Hiljaisuus ei ole vaihtoehto. Solidaarisuus ei ole valinnaista.

Meidän on kuunneltava heitä. Rahoitettava toimia Afganistanin naisten ja tyttöjen auttamiseksi.  Taisteltava KAIKKIEN Afganistanin naisten ja tyttöjen puolesta – yhdessä.

Alkuperäinen englanninkielinen artikkeli täällä.

Artikkelikuva: UN Women/Sayed Habib Bidell