Faktoja ja lukuja naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen lopettamisesta

Lahjoita väkivallan vastaiseen työhön

‹ ›

Lahjoita

Tiedon saatavuus naisiin ja tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta on parantunut merkittävästi viime vuosina. Tietoa lähisuhdeväkivallan yleisyydestä on saatavilla ainakin 161 maasta. Tältä sivulta löydät laajasti tietoa ja tutkimusta naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

UN Womenin tutkimus- ja datasivut tarjoavat lisätietoa siitä, miten UN Women toimii tietoon perustuen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan yleisyys

• Naisiin kohdistuva väkivalta maailmanlaajuisesti: Arviolta 736 miljoonaa naista – lähes joka kolmas – on joutunut fyysisen ja/tai seksuaalisen lähisuhdeväkivallan, muun kuin kumppanin tekemän seksuaalisen väkivallan tai molempien uhriksi ainakin kerran elämässään (30 prosenttia 15-vuotiaista ja sitä vanhemmista naisista). Luku ei sisällä seksuaalista häirintää. Väkivaltaa kokeneet naiset kärsivät todennäköisemmin masennuksesta, ahdistuneisuushäiriöistä, suunnittelemattomista raskauksista, sukupuoliteitse tarttuvista infektioista ja HIV:stä, joilla on pitkäaikaisia seurauksia.
• Lähisuhdeväkivalta: Naisiin kohdistuvasta väkivallasta suurin osa on nykyisen tai entisen aviomiehen tai lähisuhdekumppanin tekemää. Yli 640 miljoonaa 15-vuotiasta tai vanhempaa naista (26 prosenttia) on kokenut lähisuhdeväkivaltaa.

Naismurhat (femicide)

• Vuonna 2022 maailmanlaajuisesti noin 48 800 naista ja tyttöä surmattiin lähisuhdekumppanin tai muun perheenjäsenen toimesta. Tämä tarkoittaa, että keskimäärin yli viisi naista tai tyttöä tapetaan joka tunti oman perheenjäsenen toimesta.
• Kaikista henkirikoksista, joissa nainen on uhrina, 55 prosenttia on lähisuhdekumppaneiden tai muiden perheenjäsenten tekemiä (vastaava luku miehillä on 12 prosenttia).

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan riskitekijät

Naiset, jotka kokevat syrjintää useammasta kuin yhdestä syystä (esimerkiksi sukupuolen lisäksi etnisen taustan, iän tai vammaisuuden vuoksi), ovat suuremmassa vaarassa kohdata väkivaltaa. He myös kärsivät usein enemmän väkivallan seurauksista.

• Nuoriin tyttöihin kohdistuva väkivalta: heillä on suurempi riski joutua lähisuhdeväkivallan kohteeksi kuin aikuisilla naisilla. Lähes joka neljäs parisuhteessa elävä nuori tyttö (24 %) on jo 19-vuotiaana joutunut kumppanin fyysisen, seksuaalisen tai psyykkisen väkivallan kohteeksi.
• Parisuhdeväkivalta ja sukupuolten epätasa-arvo Karibialla: Karibialla tehtyjen naisten terveystutkimusten mukaan, jotka toteutettiin viidessä maassa (Grenada, Guyana, Jamaika, Suriname ja Trinidad ja Tobago) vuosina 2016–2019, parisuhdeväkivalta on yleisempää niillä 15–64-vuotiailla naisilla, joiden miehet uskovat vahvasti miesten ylivaltaan ja sukupuolten epätasa-arvoon. Parisuhdeväkivallan kokemukset olivat yleisempiä niillä naisilla, keiden kumppanit kontrolloivat heidän kehoaan, päätöksentekoaan ja sosiaalisia suhteitaan.
• Vammaiset naiset raportoivat kaikista lähisuhdeväkivallan muodoista useammin kuin vammattomat naiset. Äskettäin tehty tutkimus osoitti, että vammaisilla henkilöillä on suurempi riski joutua väkivallan kohteeksi. Euroopan unionissa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että vammaisilla naisilla oli suurempi riski kokea väkivaltaa ja että riski oli vielä suurempi pienituloisilla vammaisilla naisilla.

Ilmasto-, terveys- ja humanitaariset kriisit ruokkivat naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa

Monet käynnissä olevat ja toisiinsa vaikuttavat kriisit, kuten talouskriisit, konfliktit ja ilmastonmuutos, lisäävät sukupuolittunutta väkivaltaa. Haavoittuvassa asemassa olevat naiset joutuvat kohtaamaan erityisen paljon ja monin eri tavoin yhteen kietoutuvaa syrjintää.

• Ilmastonmuutos ja ympäristön tilan heikkeneminen lisäävät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan riskiä. Tämä johtuu mm. siitä, että ihmiset joutuvat muuttamaan pois kotiseuduiltaan, resurssit käyvät niukoiksi, ruokaturva heikkenee ja palvelut väkivaltaa kokeneille heikentyvät:
  • Arvioiden mukaan 80 prosenttia ilmastonmuutoksen vuoksi siirtymään joutuneista ihmisistä on naisia.
  • Vuoden 2005 Katrina-hurrikaanin jälkeen pakolaisiksi joutuneiden naisten raiskaustapaukset nousivat Mississipissä kuusinkertaisiksi verrattuna normaalitilanteeseen kyseisenä vuonna.
  • Canterburyn maanjäristyksen jälkeen Uuden-Seelannin poliisi raportoi perheväkivallan määrän kasvaneen 53 prosenttia.
  • Etiopiassa tyttöjen määrä, jotka naitettiin karjaa vastaan perheiden selviytymiseksi pitkittyneen kuivuuden aikana, on kasvanut.
  • Nepalissa ihmiskauppa lisääntyi merkittävästi vuoden 2015 maanjäristyksen jälkeen, ja vuosittain joutui ihmiskaupan uhriksi arviolta 12 000–20 000 tyttöä. (Vuonna 1990 vastaava luku oli noin 3 000–5 000.)
• Humanitaariset kriisit heikentävät merkittävästi naisten turvallisuutta: 70 prosenttia naisista kokee sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa kriisialueilla, kun taas maailmanlaajuisesti vastaava osuus on 35 prosenttia.
  • Lapsiavioliittojen määrä on 4 prosenttiyksikköä korkeampi konfliktialueilla.
  • Afganistanissa 64 prosenttia naisista kertoi heinäkuussa 2024, että he eivät tunne oloaan lainkaan turvalliseksi lähtiessään kotoa yksin, kun taas miehistä näin koki vain 2 prosenttia. Lisäksi 8 prosenttia naisista kertoi tuntevansa ainakin yhden naisen tai tytön, joka on yrittänyt itsemurhaa viimeisten kolmen vuoden aikana.
  • Haitissa 8 prosenttia leireillä asuvista naisista kertoi joutuneensa turvautumaan seksityöhön ainakin kerran saadakseen perustarpeensa täytettyä. Lisäksi 20,6 prosenttia naisista kertoi tuntevansa jonkun, joka oli tehnyt samoin.
• Siirtolaisuus ja sukupuolittunut väkivalta: Kolumbiassa ja Liberiassa pakkosiirretyt naiset kokivat lähisuhdeväkivaltaa huomattavasti todennäköisemmin kuin naiset, joita ei ollut siirretty. Pakkosiirretyillä naisilla oli Kolumbiassa 40 prosenttia ja Liberiassa 55 prosenttia suurempi riski joutua lähisuhdeväkivallan kohteeksi viimeisen vuoden aikana.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen väkivalta

• Seksuaalinen väkivalta, joka ei liity parisuhteeseen: Maailmanlaajuisesti 6 prosenttia naisista ilmoittaa joutuneensa seksuaalisen väkivallan kohteeksi jonkun muun kuin aviomiehen tai kumppanin taholta. Muun kuin kumppanin tekemän seksuaalisen väkivallan todellinen esiintyvyys on kuitenkin todennäköisesti paljon suurempi, kun otetaan huomioon tähän väkivallan muotoon liittyvä erityinen stigma.
• Seksuaaliväkivallalle riskissä olevat teini-ikäiset tytöt: Noin 15 miljoonaa 15-19-vuotiasta nuorta tyttöä maailmassa on kokenut seksiin pakottamista. Suurimmassa osassa maita nuoret tytöt ovat suurimmassa vaarassa joutua nykyisen tai entisen aviomiehen, kumppanin tai poikaystävän pakottamaan seksiin (pakotettu yhdyntä tai muu seksuaalinen teko). 30 maasta saatujen tietojen perusteella vain yksi prosentti on hakenut ammattiapua.

Ihmiskauppa ja naisten hyväksikäyttö

• Vuonna 2020 ihmiskaupan uhreista 40 prosenttia oli aikuisia naisia ja 20 prosenttia alaikäisiä tyttöjä.
• Seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhreista 91 prosenttia on naisia. Oikeustapausten analyysin mukaan naiset joutuvat ihmiskauppiaiden fyysisen tai äärimmäisen väkivallan kohteeksi kolme kertaa useammin kuin miesuhrit.

Tyttöihin kohdistuva väkivalta

• Lapsiavioliittojen osuus on vähentynyt maailmanlaajuisesti: vuonna 2010 lähes joka neljäs 20-24-vuotias nainen oli mennyt naimisiin ennen 18 vuoden ikää, mutta vuonna 2022 osuus oli laskenut noin viidenteen (19 prosenttia). Jotta lapsiavioliitot voitaisiin lopettaa vuoteen 2030 mennessä, edistyksen on kuitenkin nopeuduttava 20-kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Jos edistystä ei tapahdu, arviolta 9 miljoonaa tyttöä menee naimisiin lapsena vuonna 2030, ja köyhimpien ja syrjäytyneimpien yhteisöjen tytöt kärsivät tästä erityisesti.
• Sukupuolittunut väkivalta kouluissa: Maailmanlaajuisesti kolmasosa 11-15-vuotiaista oppilaista on joutunut koulukiusaamisen kohteeksi vähintään kerran viimeisen kuukauden aikana, ja tytöt ja pojat kokevat kiusaamista yhtä todennäköisesti. Pojat kokevat useammin fyysistä kiusaamista, kun taas tytöt joutuvat useammin psykologisen kiusaamisen kohteeksi. Tytöt myös kertovat, että heitä pilkataan useammin ulkonäön, kuten kasvojen tai vartalon, perusteella verrattuna poikiin.

Naisten sukuelinten silpominen

Naisten sukuelinten silpominen on edelleen syvään juurtunut käytäntö, joka vaikuttaa miljooniin naisiin ja tyttöihin maailmanlaajuisesti. Huolimatta maailmanlaajuisista ponnisteluista sen poistamiseksi, naisten sukuelinten silpominen aiheuttaa edelleen vakavia terveysriskejä, loukkaa perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja ylläpitää sukupuolten välistä epätasa-arvoa erityisesti Afrikan ja Lähi-idän osissa.

• Yli 230 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut silvotuiksi, mikä on 15 prosentin kasvu – eli 30 miljoonaa tyttöä ja naista enemmän kuin kahdeksan vuotta sitten.
• Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yksi neljästä naisesta ja tytöstä on joutunut silvotuiksi. Määrät vaihtelevat kuitenkin suuresti eri maissa. On edelleen maita, joissa silpominen on niin yleistä, että yli yhdeksän kymmenestä 15-49-vuotiaasta tytöstä ja naisesta on silvottu, kun taas esimeriksi Kamerunissa ja Ugandassa alle yksi prosentti tytöistä ja naisista on silvottu.

Teknologiavälitteinen naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan teknologiavälitteisen väkivallan yhteisen määritelmän puuttuminen vaikuttaa siihen, että vertailukelpoisia tietoja ei ole saatavilla maailmanlaajuisesti. Maa- ja aluetasolla kerätyt todisteet vahvistavat kuitenkin, että väkivallan yleisyysaste on korkea:

• Yksi kymmenestä naisesta Euroopan unionissa on kokenut verkkohäirintää 15 ikävuoden jälkeen (tutkimus v. 2014), esimerkiksi saanut ei-toivottuja ja/tai loukkaavia seksuaalisesti ilmeisiä sähköposteja tai tekstiviestejä tai loukkaavia ja/tai sopimattomia lähentelyjä sosiaalisen median sivustoilla.
• Arabivaltioissa 2021 tehdyssä alueellisessa tutkimuksessa todettiin, että 60 prosenttia alueen naispuolisista internetin käyttäjistä oli joutunut verkkoväkivallan kohteeksi viimeisen vuoden aikana.
• Länsi-Balkanin ja Itä-Euroopan maissa yli puolet alueen nettiä käyttävistä naisista on kokenut jonkinlaista teknologiavälitteistä väkivaltaa elämänsä aikana (2023).
• Ugandassa vuonna 2021 noin puolet naisista (49 prosenttia) ilmoitti joutuneensa verkkohäirinnän kohteeksi elämänsä aikana.
• Korean kansallisen ihmisoikeuskomission vuonna 2016 tekemän tutkimuksen mukaan 85 prosenttia naisista koki vihapuhetta verkossa.

Julkisessa asemassa toimiviin naisiin kohdistuva väkivalta

Julkisessa elämässä, kuten parlamentissa ja journalismissa, toimivat naiset kohtaavat usein suuria määriä psykologista väkivaltaa, häirintää ja uhkauksia, jotka usein liittyvät heidän sukupuoleensa. Nämä väkivallan muodot uhkaavat paitsi heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan, myös estävät sukupuolten tasa-arvon ja demokraattisen osallistumisen edistämistä.

• Naislainsäätäjiin kohdistuva väkivalta:
  • Viidellä alueella 82 prosenttia naisparlamentaarikoista ilmoitti kokeneensa jonkinlaista psykologista väkivaltaa toimikautensa aikana. Tähän sisältyi seksistisiä tai nöyryyttäviä seksuaalisuuteen liittyviä huomautuksia, eleitä ja kuvia, uhkailua ja ahdistelua.
  • Sosiaalinen media on yleisin alusta tällaiselle väkivallalle. Lähes puolet (44 prosenttia) naiskansanedustajista on saanut uhkauksia, joissa uhattiin heitä tai heidän perheitään kuolemalla, raiskauksella, pahoinpitelyllä tai sieppauksella.
  • 65 prosenttia naiskansanedustajista ilmoitti joutuneensa seksististen huomautusten kohteeksi, pääasiassa miespuolisilta kollegoilta parlamentissa.
• Naistoimittajiin kohdistuva väkivalta:
  • Maailmanlaajuinen tutkimus osoitti, että 73 prosenttia naistoimittajista on kokenut nettiväkivaltaa.
  • 20 prosenttia kertoi, että heidän kimppuun oli hyökätty tai heitä oli pahoinpidelty fyysisesti sen jälkeen, kun he olivat kokeneet nettiväkivaltaa.
  • Naisjournalisteihin kohdistuvien hyökkäysten lisääntymiseen useimmin liittyvä raportointiteema oli sukupuoli (49 %), seuraavina olivat politiikka ja vaalit (44 %) sekä ihmisoikeudet ja sosiaalipolitiikka (31 %).

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta ilmoittaminen

• Alle 40 prosenttia väkivaltaa kokeneista naisista hakee minkäänlaista apua. Useimmissa maissa, joista on saatavilla tietoa asiasta, apua hakevat naiset kääntyvät perheen ja ystävien puoleen. Vain harvat hakevat tukea virallisilta tahoilta, kuten poliisilta tai terveyspalveluista.
• Alle 10 prosenttia apua hakevista kääntyi poliisin puoleen.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva lainsäädäntö

• Rajallinen oikeudellinen suoja: Vuonna 2022 vain 14 prosenttia kaikista naisista ja tytöistä – noin 557 miljoonaa – asui maissa, joissa oli vankka oikeussuoja naisten perusihmisoikeuksien takaamiseksi.
• Perheväkivaltaa koskevan lainsäädännön vaikutus:
  • Maissa, joissa on lainsäädäntöä lähisuhdeväkivaltaa vastaan, lähisuhdeväkivaltaa esiintyi huomattavasti harvemmin kuin maissa, joissa tällaista lainsäädäntöä ei ole (9,5 % verrattuna 16,1 %).
  • 151 maassa on lakeja seksuaalisesta häirinnästä työelämässä, mutta vain 39 maassa on lakeja, jotka kieltävät seksuaalisen häirinnän julkisissa tiloissa.
  • Niistä 165 maasta, joissa on lähisuhdeväkivaltaa koskevia lakeja, vain 104:ssä on kattava lähisuhdeväkivaltaa koskeva lainsäädäntö.
• Uusi lainsäädäntö vuonna 2023:
  • Vuonna 2023 Lesotho, Togo ja Uzbekistan säätivät lakeja, joilla suojellaan naisia perheväkivallan eri muodoilta.
  • Armenia, Päiväntasaajan Guinea, Jordania, Moldova ja Suriname säätivät lainsäädäntöä seksuaalisen häirinnän kieltämiseksi työelämässä.
• Lainsäädännön puutteet:
  • Yli 60 prosentissa maista puuttuu edelleen suostumukseen perustuva raiskauslainsäädäntö.
  • Alle puolet maailman naisista elää maissa, joissa on verkkohäirinnän vastaisia lakeja.
  • 139 maasta puuttuu riittävä lainsäädäntö lapsiavioliittojen kieltämiseksi.

Rahoitus naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi

• Sukupuolten tasa-arvoon suunnatun rahoituksen seurantaa: Vuoteen 2023 mennessä vain 27 maassa on kattavat järjestelmät, joilla voidaan seurata sukupuolten tasa-arvon edistämiseen kohdistuvia talousarviomäärärahoja.
• Rahoituksen väheneminen naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi:
  • Vaikka julkisen kehitysavun rahoitus on kasvanut viimeisten viiden vuoden aikana, naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen tarkoitettu rahoitus on vähentynyt 13 prosenttia vuosien 2018-2019 ja 2020-2021 välillä.
  • 99 prosenttia sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitetusta julkisesta kehitysavusta ei päädy paikallisiin naisten oikeuksia ajaviin järjestöihin eikä feministisiin liikkeisiin.
  • Vain noin 5 % kaikista taloudellisista tukivaroista, joita OECD-jäsenvaltiot myöntävät naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi, ohjautuu kansalaisjärjestöille.

Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan taloudelliset kustannukset

Naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu merkittäviä kustannuksia valtiolle, väkivaltaa kokeneille ja yhteisöille. Kustannukset ovat sekä suoria että epäsuoria, aineellisia että aineettomia. Esimerkiksi turvakodeissa työskentelevien palkkakustannukset ovat suoria ja konkreettisia kustannuksia. Nämä kustannukset jakautuvat monille tahoille, kuten väkivaltaa kokeneille, rikoksentekijöille, valtiolle ja koko yhteiskunnalle. Nämä ovat joitain esimerkkejä sukupuolittuneen väkivallan taloudellisista vaikutuksista eri puolilla maailmaa:

• Vietnamissa väkivallasta aiheutuvat menot ja ansionmenetykset vastaavat lähes 1,41 prosenttia maan bruttokansantuotteesta (BKT). Väkivaltaa kokeneet naiset ansaitsevat 35 prosenttia vähemmän kuin naiset, jotka eivät ole kokeneet väkivaltaa, mikä korostaa toista merkittävää rasitetta kansantaloudelle.
• Egyptissä parisuhdeväkivallan vuoksi menetetään vuosittain arviolta 500 000 työpäivää, ja terveydenhuoltosektorille aiheutuu yli 14 miljoonan Yhdysvaltain dollarin kustannukset pelkästään neljännekselle (600 000) väkivallasta selviytyneistä tarjoamastaan hoidosta.
• Marokossa naisiin kohdistuvan fyysisen ja/tai seksuaalisen väkivallan vuotuiset kokonaiskustannukset on arvioitu olevan noin 308 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuodessa.
• Euroopan unionissa sukupuolittuneen väkivallan kustannusten arvioitiin olevan 366 miljardia euroa vuodessa, ja naisiin kohdistuvan väkivallan osuus näistä kustannuksista on 79 prosenttia eli 289 miljardia euroa.

Lue alkuperäinen artikkeli UN Womenin sivuilta englanniksi.