“Haluan vain tämän painajaisen olevan ohi, jotta voimme mennä kotiin.” — Ukrainasta pakolaisiksi lähteneet naiset kärsivät sotatraumoista ja eroahdistuksesta
Helmikuun 24. päivänä Natalia, Irina ja Cristina, kolme ystävää ja äitiä Ukrainan Odessasta, heräsivät ilmahyökkäyssireenien ja räjähdysten ääniin. Venäjän sotilaallinen hyökkäys oli alkanut.
“Stressi, vaara ja liikenneruuhkat, varsinkin sotilasyksiköiden lähellä… Oli kauheaa nähdä tarkastuspisteillä hiekkaa täynnä olevia pusseja, tankkeja. En edes muista koko matkaa Moldovaan, koska olin hyvin paniikissa”, sanoo 41-vuotias Cristina, joka lähti Ukrainasta 18- ja 3-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. “Rajan ylityksen jälkeen vapaaehtoiset auttoivat meitä ruuan ja kuljetuksen kanssa. Olemme erittäin kiitollisia moldovalaisille”, Cristina kertoo.
Natalia täytti 40 vuotta maaliskuun alussa, mutta ei ollut aika juhlia. Odessassa hän työskenteli yksityisellä klinikalla. Hän rakasti työtään ja potilaitaan. “Minulla oli kaikki hyvin. Nyt alamme arvostaa tätä entistä enemmän. On erittäin vaikeaa lähteä niin kauniista ja rikkaasta ukrainalaisesta kaupungista, luopua kaikesta. Synnyin ja kasvoin Odessassa. En ymmärrä miksi kaupunkini joutui hyökkäyksen kohteeksi. Kaipaan kotiani, miestäni, äitiäni. Haluan vain tämän painajaisen olevan ohi, jotta voimme mennä kotiin”, Natalia sanoo.
Sotilaallisen hyökkäyksen alettua 24-vuotias Irina käytti naapurinsa kellaria suojana 4- ja 6-vuotiaiden poikiensa kanssa. Heidän täytyi juosta kellariin turvaan 30 minuutin välein, aina kun he kuulivat ilmahyökkäyssireenien äänen.
“Odessassa oli suhteellisen hiljaista, mutta silti vaikeaa. Pystyimme puhumaan vain toisillemme ja kuulimme räjähdyksiä. Käärimme lapsemme viltteihin ja jouduimme paniikkiin, kun juoksimme kellareihin. Helmikuun 27. päivän yönä päätimme lähteä, sen jälkeen, kun media kirjoitti sotilasaluksista Odessan rannoilla”, Irina sanoo.
He päättivät lähteä Ukrainasta lastensa turvallisuuden vuoksi. Lapsille oli hyvin vaikeaa selittää, miksi heidän piti nukkua kellarissa ja mikä aiheutti kauhistuttavat räjähdykset, jotka he kuulivat ensimmäistä kertaa elämässään.
Natalia lähti 17- ja 4-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Hänen äitinsä ja miehensä jäivät. Joka päivä hän pelkää heidän turvallisuutensa puolesta. “Haluan olla mieheni kanssa. Halasimme hyvästiksi, enkä tiedä näenkö häntä enää koskaan. Se on erittäin vaikeaa”, Natalia sanoo.
Irinan koko perhe jäi Odessaan, mukaan lukien hänen veljensä. “Pidän heihin yhteyttä, puhumme joka päivä, mutta olen huolissani, kun he eivät vastaa puhelimeeni ja pelkään pahinta”, Irina sanoo.
He ottivat matkalleen hyvin vähän tavaroita, vain kaikkein välttämättömimmät. “Meillä on hyvin vähän vaatteita lapsille ja meille. Tulin lenkkareideni kanssa ja täällä sataa lunta”, Cristina sanoo.
Jokainen aamu alkaa viesteillä läheisille, jotta saadaan selville, missä he ovat ja ovatko he turvassa. Yöt ovat levottomia ja unet keskeytyvät usein uutisten tarkistamiseksi.
“Ei ole normaalia elää tällaista elämää. Olemme rauhanomaisia ihmisiä. Olen kuullut sodasta vain isovanhemmiltani. Elämme 2000-luvulla. Kehityimme ja opiskelimme. Ja nyt me vain pakenemme”, Natalia sanoo.
Kansainvälisenä naistenpäivänä Natalia, Cristina ja Irina toivovat rauhan saapuvan, jotta he voivat palata kotimaahansa. He tietävät, että mikään ei ole ennallaan, mutta vaikeuksista huolimatta he kutsuvat kaikkia Ukrainan sodasta kärsiviä naisia olemaan rohkeita ja pysymään sitkeinä.
Sotilaallisen hyökkäyksen alkamisen jälkeen Ukrainassa yli 1,5 miljoonaa ihmistä on paennut naapurimaihin. Heistä suurin osa on naisia ja lapsia. Moldovan tasavalta on tarjonnut turvapaikan yli 240 000 pakolaiselle, ja määrä kasvaa joka päivä.
🔵In collaboration with Women’s Law Center and financial support from 🇸🇪 Sweden, UN Women Moldova responds to the urgent needs of women and girls refugees from #Ukraine offering PPEs, food packages and accommodation. @UNMoldova @SweAmbMoldova pic.twitter.com/OyNrzGbwSU
— UN Women Moldova (@unwomenmoldova) March 4, 2022
UN Women tekee yhdessä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (International Organization for Migration, IOM) sekä paikallisten kumppanien kanssa arvion sodan sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksista. Tutkimuksen tavoitteena on varmistaa, että sukupuolidata sekä naisten ääni otetaan huomioon osana humanitaarista toimintaa.
Artikkelikuva: Natalia tyttärensä Elenan kanssa. Kuva: Nadejda Roscovanu, UN Women Moldova
Julkaistu alun perin UN Womenin Euroopan ja Keski-Aasian aluetoimiston verkkosivuilla.