”En halunnut olla pelkkä henkari, vaan minulla on ääni ja jotakin sanottavaa” – Miss Suomi Viivi Altonen puhuu mallintyöstä ja sukupuolistereotypioista uudessa podcast-jaksossa
Viivi Altonen, Miss Suomi 2020, havahtui Mosambikissa asuessaan siihen, ettei paikallisia naisia juuri näkynyt katukuvassa. Naisten näkymättömyys sai hänet kiinnostumaan tasa-arvotyöstä, ja nyt hän haluaa käyttää ääntään sukupuolten yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Kuuntele koko Altosen haastattelu Generation Equality -podcastissa täällä.
Viivi Altonen ei epäile unelmoida isosti. Vuoden 2020 Miss Suomi valmistautuu tällä hetkellä Miss Universum -kisoihin, ja pidemmän tähtäimen tavoitteena hänellä on työ ihmisoikeuksien parissa, kenties joskus jopa YK:n hyväntahdonlähettiläänä.
Altosen kiinnostus ihmisoikeuksiin ja erityisesti naisten oikeuksiin on nostettu esiin monessa mediassa hänen voittonsa jälkeen. Altonen kertoo olleensa positiivisesti yllättynyt siitä, miten kiinnostuneita ihmiset ovat olleet siitä, että missi haluaa vaikuttaa yhteiskunnallisesti.
“Tietylla tapaa se on hienoa, mutta toisaalta tuntuu oudolta, että se on niin erikoista ja kiinnostavaa”, hän sanoo.
Altonen alkoi aktiivisesti kiinnittää huomiota naisten oikeuksiin asuessaan puoli vuotta Mosambikissa vuonna 2016. Sinä aikana hän kouluttautui laitesukelluksen ohjaajaksi. Paikallisessa kulttuurissa naiset pysyivät paljon kotona, eikä monikaan heistä vaikuttanut olevan työelämässä.
”Alkuun en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta jossakin kohtaa tajusin, että naisia ei näkynyt siellä missään. Naiset olivat lounasaikaan tekemässä ruokaa kaduilla, tai heitä näkyi lasten kanssa, mutta iltapäivän jälkeen he katosivat. Totta kai oli poikkeuksia, mutta periaatteessa naiset aina hävisivät katukuvasta”, Altonen kertoo.
”Siihen näkymättömyyteen aloin silloin kiinnittää huomiota.”
On totta, että se, miten naisia esitetään, on edelleen todella seksististä. Vähemmistöjä ei myöskään näy paljoa, ja esimerkiksi sukupuoliroolit ovat tosi stereotyyppisiä.
Mosambikissa Altonen havahtui myös naisiin kohdistuvaan väkivallan uhkaan. Omassa pienessä kotikylässään Altonen tunsi olonsa turvalliseksi, mutta isommissa kaupungeissa, kuten Mosambikin pääkaupungissa Maputossa, tilanne oli toinen.
”Minun piti istua taksissa pää polvien välissä, ettei minua nähtäisi, jotta pystyin kulkemaan siellä. Siellä huomasi, että naisen paikka on vaarallinen, varsinkin turistina.”
Kokemukset saivat Altosen kiinnostumaan naisia syrjivistä rakenteista ja herättivät hänessä halun auttaa. Mosambikista Suomeen palattuaan Altonen alkoikin opiskella yhteiskuntatutkimusta ja sukupuolentutkimusta.
”Koin, ettei se ollut minun paikkani”
UN Women on kehittänyt Unstereotype Alliance -aloitteen, jolla halutaan sitouttaa yrityksiä muokkaamaan mainontaansa niin, ettei se toistaisi vanhoja sukupuolistereotypioita tai -rooleja. UN Womenin tavoitteena on, että mainonta ja markkinointi heijastaisi todellisuutta ja ihmisten moninaisuutta sellaisena kuin se on.
Viivi Altonen oli työskennellyt mallina jo monia vuosia, ennen kuin hänet kruunattiin Miss Suomeksi. Hän kokee, että myös häntä on yritetty mallintyössään asettaa tietynlaiseen muottiin.
”Se oli osasyy sille, miksi lopetin ne työt, tai en ainakaan tehnyt niitä enää niin täydellä sydämellä. En halua muuttaa sitä, kuka olen. Tietyllä tapaa pidän edelleen mallintyöstä, ja ajattelen, että se sopii tietynlaisille henkilöille. En koe, että siinä työssä olisi mitään väärää. Mielestäni kenenkään ei pitäisi kuitenkaan muuttaa itseään sen vuoksi.”
”Nykyään koen et mallintyössä korostetaan enemmän persoonallisuutta kuin ennen, mikä on hienoa. Siinä on kuitenkin sellaisia piirteitä, joiden takia halusin vähentää sitä. Haluan, etten en ole pelkkä henkari, vaan minulla on myös ääni ja jotain sanottavaa. Siksi koin, että se ei ollut minun paikkani”, Altonen kuvailee.
Altosen mielestä mallintyö ja mainonnan maailma ovat menossa parempaan suuntaan, vaikka kehityskohteita onkin.
”On totta, että se, miten naisia esitetään, on edelleen todella seksististä. Vähemmistöjä ei myöskään näy paljoa, ja esimerkiksi sukupuoliroolit ovat tosi stereotyyppisiä. Mielestäni Suomessa tähän on kuitenkin kiinnitetty paljon huomiota, ja se on kuluttajansuojalaissa, että pyritään mainostamaan paremmin.”
Tasa-arvon pitäisi olla normi
Altonen on ollut missikampanjastaan saakka aktiivinen UN Womenin tukija, ja hän keräsi missikampanjansa aikana UN Womenille noin 5000 euron edestä yrityslahjoituksia. Myös lanseeraamassaan SheCan-kampanjassa hän kerää varoja tasa-arvotyöhön ja kannustaa naisia tavoittelemaan unelmiaan.
”Olen aina ollut oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja, ja olen aina miettinyt, mitä minulla on annettavaa. SheCan-kampanjalla pyrin voimaannuttamaan naisia uskomaan, että heistä on mihin vain. Haluan, että naiset uskaltavat lähteä tavoitteitaan kohti.”
Juuri oikeudenmukaisuuden mahdollistaminen kaikille tasapuolisesti on Altoselle kaikkein tärkein tasa-arvokysymys.
“Ei pitäisi kyseenalaistaa, että minkä takia tasa-arvoon pitää panostaa, vaan sen pitäisi olla itsestäänselvää. Mielestäni pitäisi olla normi, että yhteiskunnassa ollaan oikeudenmukaisia kaikille. ”
Tule mukaan puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksien toteutumista!