Viisi olennaista asiaa, jotka tulee tietää naismurhista
Sukupuoleen liittyvät murhat (femicide/feminicide) ovat naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan raaimpia ja äärimmäisimpiä ilmenemismuotoja. Naistenmurha määritellään tahalliseksi tappamiseksi, jonka motiivina on sukupuoleen liittyvä syy. Sen taustalla voivat olla stereotyyppiset sukupuoliroolit, naisiin ja tyttöihin kohdistuva syrjintä, naisten ja miesten väliset epätasa-arvoiset valtasuhteet tai haitalliset sosiaaliset normit.
Huolimatta naisten oikeuksia ajavien järjestöjen vuosikymmenten aktiivisesta työstä, tietoisuuden lisääntymisestä ja valtioiden toimista, on ilmeistä, että edistys tällaisen väkivallan lopettamisessa on ollut riittämätöntä.
YK:n huumausaine- ja rikostorjuntavirasto ja UN Women ovat julkaisseet yhdessä naisten ja tyttöjen murhia ja tappoja koskevan raportin.
Alla on 5 keskeistä havaintoa:
1. Naiset ja tytöt joutuvat todennäköisimmin läheistensä surmaamiksi.
Vuonna 2022 maailmassa surmattiin noin 48 800 naista ja tyttöä lähisuhdekumppaninsa tai muun perheenjäsenen toimesta (mukaan lukien isät, äidit, sedät ja veljet). Tämä tarkoittaa, että keskimäärin yli 133 naista tai tyttöä tapetaan joka päivä oman perheenjäsenen toimesta. Nykyiset ja entiset lähisuhdekumppanit ovat ylivoimaisesti todennäköisimpiä tekijöitä naistenmurhissa, sillä keskimäärin 55 prosenttia kaikista lähisuhde- ja perhesidonnaisista murhista on heidän tekemiään.
Vuonna 2022 tehtiin eniten tarkoituksellisia naismurhia, mikä osoittaa, ettei maailmassa ole onnistuttu estämään näitä kuolemia. Nämä murhat voitaisiin ehkäistä varhaisella puuttumisella, sukupuolinäkökulman huomioivalla poliisitoiminnalla ja oikeusjärjestelmällä sekä tarjoamalla riittävästi tukea ja palveluita selviytyneille.
2. Naistenmurhat ovat maailmanlaajuinen ongelma
Kuten kaikki naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muodot, myös naismurhat ovat ongelma kaikkialla maailmassa. Uuden raportin mukaan vuonna 2022 Afrikassa kirjattiin eniten naisten lähisuhde- ja perhesuhteisiin liittyviä surmatekoja, arviolta 20 000 uhria. Seuraavaksi eniten surmatekoja tapahtui Aasiassa (18 400), Amerikassa (7 900), Euroopassa (2 300) ja Oseaniassa (200).
Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että vuonna 2022 Afrikassa parisuhdekumppanin tai perheenjäsenen surmaamia naisia ja tyttöjä oli 2,8 naista ja tyttöä 100 000:ta asukasta kohti.
3. Naistenmurhien todellinen määrä on todennäköisesti paljon suurempi.
Vaikka raportissa esitetyt luvut ovat hälyttävän suuria, ne ovat jäävuoren huippu. Liian monet naismurhien uhrit jäävät edelleen tilastojen ulkopuolelle. Noin neljästäkymmenestä prosentista naisiin ja tyttöihin kohdistuneesta tahallisesta murhasta ei ole riittävästi tietoa, jotta ne voitaisiin tunnistaa sukupuoleen liittyviksi murhiksi, koska rikosoikeudellisissa kirjaamis- ja tutkintakäytännöissä on kansallisia eroja.
Monissa tapauksissa naismurhiksi lasketaan vain lähisuhdekumppanin tai perheenjäsenen tekemät sukupuoleen liittyvät murhat, vaikka tiedämme, että sukupuoleen liittyviä murhia tapahtuu monissa yhteyksissä yksityisen elämän ulkopuolella. Ne voivat liittyä raiskaukseen tai seksuaaliseen väkivaltaan, jonka on tehnyt uhrille tuntematon henkilö; ne voivat liittyä haitallisiin käytäntöihin, kuten naisten sukupuolielinten silpomiseen tai niin sanottuihin kunniamurhiin; ne voivat olla seurausta seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvistä viharikoksista; tai ne voivat liittyä aseellisiin konflikteihin, jengeihin, ihmiskauppaan ja muuhun järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Kattavien ja eriteltyjen tietojen saatavuuden varmistaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan tehostaa naismurhien ehkäisyä, suojelua ja vastatoimia sekä oikeussuojan saatavuutta. Nykyisten datankeruun rajoitusten ylittämiseksi UNODC ja UN Women kehittivät tilastokehyksen naisten ja tyttöjen sukupuoleen liittyvien tappojen (“femicide/feminicide”) mittaamiseksi. Tämä kehys hyväksyttiin YK:n tilastokomissiossa maaliskuussa 2022.
4. Joihinkin nais- ja tyttöryhmiin kohdistuu suurempi riski
Julkisuudessa esiintyvät naiset, mukaan lukien politiikassa toimivat naiset sekä naispuoliset ihmisoikeuksien puolustajat ja toimittajat joutuvat usein tarkoituksellisten väkivallantekojen kohteeksi sekä verkossa että sen ulkopuolella, ja jotkut niistä johtavat kuolemaan johtaviin seurauksiin ja tahallisiin tappoihin.
Huolimatta datankeruun rajoituksista saatavilla olevat todisteet Kanadasta ja Australiasta viittaavat siihen, että alkuperäiskansojen naiset joutuvat suhteettoman usein sukupuoleen liittyvien tappojen uhreiksi. Kanadassa naisten ja tyttöjen henkirikosten määrä oli 4,3 tapausta 100 000 henkilöä kohden. Alkuperäiskansojen naisten ja tyttöjen kohdalla se oli viisi kertaa suurempi kuin ei-alkuperäiskansojen naisten ja tyttöjen kohdalla vuonna 2021.
Naistenmurhien ehkäisemiseksi on ratkaisevan tärkeää, että kansalliset viranomaiset kirjaavat kattavat tiedot uhreista. Tunnistamalla suuremmassa vaarassa olevat naiset ja tytöt maat voivat paremmin tiedottaa ennaltaehkäisy- ja suojelumekanismeista.
5. Naistenmurhia voidaan ja pitää ehkäistä
Sukupuoleen liittyvät surmat ja muut naisiin ja tyttöihin kohdistuvat väkivallan muodot eivät ole väistämättömiä. Ne voidaan ja ne täytyy ehkäistä ensisijaisilla ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä, jotka keskittyvät haitallisten sosiaalisten normien muuttamiseen sekä koko yhteisön ja yhteiskunnan osallistamiseen, jotta väkivaltaa naisia kohtaan ei suvaittaisi lainkaan. Varhainen puuttuminen ja riskiarviointi, selviytyjiä tukevat ja suojelevat palvelut sekä sukupuolinäkökulman huomioiva poliisitoiminta ja oikeuspalvelut ovat keskeisiä sukupuoleen liittyvien naisten ja tyttöjen surmien lopettamiseksi.
Yksi käytäntö, jolla voidaan tehostaa tarvittavia uudistuksia on naisten ja tyttöjen sukupuoleen liittyvien murhien perusteellinen tarkastelu useiden sidosryhmien kesken. Näissä on usein mukana uhrien perheitä ja sosiaalisia verkostoja, ja niiden tavoitteena on parantaa institutionaalisia toimia ja ehkäistä tulevia murhia.
Uudessa-Seelannissa (Aotearoa) perheväkivallan kuolemien tarkastuskomitea on tarkastellut perusteellisesti perheväkivaltaan liittyviä tappoja saadakseen paremman ymmärryksen tilanteesta, avun hakemisesta ja viranomaisten toimista. Komitea kirjasi 320 perheväkivallan aiheuttamaa kuolemaa vuosina 2009–2020, joiden uhreista 178 (56 prosenttia) oli naisia ja tyttöjä. Komitean havainnot osoittivat, että kaikkein haavoittuvimmat—māorit, naiset, lapset ja vammaiset—joutuvat usein epäoikeudenmukaisesti vastuuseen tilanteestaan esimerkiksi viranomaisten riittämättömän reagoinnin vuoksi. Ongelman ratkaisemiseksi komitea suositteli, että viranomaiset mukauttaisivat lähestymistapaansa käyttämällä Kaupapa Māori -järjestöjen menetelmiä. Tämä kunnioittavampi lähestymistapa keskittyy hyvinvointiin ja sisältää palveluntarjoajien koulutuksen, painopisteen siirtämisen koko perheeseen väkivallan hiljaisuuden murtamiseksi sekä instituutioiden vallitsevan tilan ja normien muuttamisen niin, että aloitteet vastaavat perheiden tarpeisiin.
Tarvitaan lisätutkimusta, jotta voidaan ymmärtää paremmin, mikä lisää naistenmurhia tietyissä yhteyksissä ja mitkä tekijät ovat mahdollistaneet niiden vähenemisen toisissa yhteyksissä, jotta ennaltaehkäisystrategioita voidaan kehittää paremmin.
Naisten oikeuksien järjestöt ovat keskeisessä roolissa naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemisessä, poliittisten muutosten edistämisessä, hallitusten vastuullisuuden varmistamisessa ja tärkeiden selviytyjiä tukevien palveluiden tarjoamisessa. Rahoituksen vahvistaminen näille järjestöille on ratkaisevan tärkeää sukupuoleen liittyvien tappojen ja kaikenlaisen sukupuoleen perustuvan väkivallan vähentämiseksi ja ehkäisemiseksi.
Lue alkuperäinen englanninkielinen artikkeli täällä.