Presidentti Tarja Halonen ja Jaana Hirsikangas: ”Naisen paikka on siellä missä päätöksiä tehdään”

Tue heikoimmassa asemassa olevia naisia ja tyttöjä

Naisille ja tytöille on taattava täydet ihmisoikeudet – oikeus ottaa tilaa, olla olemassa, ja valita itse paikkansa maailmassa. Tämä edellyttää konkreettisia sitoumuksia kaikilta yhteiskunnan sektoreilta, kirjoittavat presidentti Tarja Halonen ja UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas vieraskynässä Helsingin Sanomissa.

Elämme maailmassa, jossa moni lasikatto on jo särkynyt. Suomen naiset saivat maailman ensimmäisten joukossa täydet poliittiset oikeudet vuonna 1906. Suomen ensimmäinen naispresidentti, toinen tämän kirjoituksen allekirjoittajista, aloitti virassaan maaliskuussa 2000. Silloin monen tytön maailmassa jokin loksahti kohdalleen – hekin voisivat olla johtajia. Sen ajan tytöistä jotkut toimivat nyt Suomen hallituksen johdossa. Naisvaltaista hallitusviisikkoa ei ollut ennen vuotta 2019 Suomessa nähty, ja se aiheuttaa edelleen ihastusta ympäri maailmaa.

Maailmanlaajuisesti naiset ovat yhä aliedustettuina päätöksenteossa. Naiset toimivat valtion tai hallitusten johtajina vain 21 maassa. Nykyisellä tahdilla sukupuolten tasa-arvon saavuttaminen globaalisti korkeimman tason johtotehtävissä kestää vielä 130 vuotta. Maailmanlaajuisesti ministereistä ainoastaan 21 prosenttia on naisia, ja hallituksissa sukupuolten tasa-arvo saavutetaan vasta vuonna 2077.

Luvut ovat hälyttäviä. Syyt niihin löytyvät syvään juurtuneesta sukupuolten epätasa-arvosta – syrjivistä käytännöistä, asenteista ja rajoittavista sukupuolirooleista. Naiset eivät voi osallistua tasavertaisesti päätöksentekoon miesten kanssa ennen kuin naisten ihmisoikeudet toteutuvat.

Kautta aikojen naisia on kontrolloitu ja heidän vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksiaan on rajattu – äärimmillään väkivallalla. Edelleen 19 maassa avioliitossa olevat naiset ovat alisteisessa asemassa mieheensä nähden ja 17 maassa laki rajoittaa naimisissa olevien naisten liikkumista kotinsa ulkopuolella.

Laki yksin ei takaa tasa-arvoa käytännössä. Laajamittainen naisiin kohdistuva häirintä ja väkivalta ovat vakavia esteitä naisten tasa-arvoiselle osallisuudelle sekä demokratian toteutumiselle ympäri maailman. Väkivallan pelko koulumatkalla ja häirintä koulussa ovat suurimpia syitä siihen, että tytöt jäävät monissa maissa koulusta pois. Naispoliitikkoihin ja -päättäjiin kohdistuva häirintä ja väkivalta rajoittaa suoraan naisten mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon tai pyrkiä poliittiseen virkaan.

Sukupuolten tasapuolinen osallistuminen politiikkaan ja päätöksentekoon on välttämätöntä YK:n jäsenmaiden asettamien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Vaikka kaikki YK:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet näihin tavoitteisiin, yksikään maa ei ole vielä saavuttanut sukupuolten tasa-arvoa.

Viime syyskuussa edesmennyt Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg on todennut, että ”naisen paikka on siellä, missä päätöksiä tehdään”. On runsaasti näyttöä siitä, että naisten osallisuus päätöksenteossa parantaa ihmisten elinoloja. Esimerkiksi Norjassa naisten edustus kunnanvaltuustoissa on vaikuttanut suoraan lastenhoitopalvelujen kattavuuteen. Intiassa naisten vahvempi osallisuus paikallispolitiikassa lisäsi puhtaaseen juomaveteen liittyviä projekteja 62 prosentilla. Suomessakin naiset ovat olleet aktiivisia hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia.

Vaikka naisten asema on monilta osin globaalisti yhä huono, askeleita on otettu eteenpäin. Tyttöjä on koulussa enemmän kuin koskaan aiemmin, ja lapsiavioliittojen määrä on vähentynyt. Ennätysmäärä naisista on lukutaitoisia, ja ainakin puolet maailman naisista käy palkallisessa työssä.

Maailmassa on 25 viime vuoden aikana tehty upeat 274 tasa-arvoa edistävää lakimuutosta, kuten Sudanissa tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävä laki viime vuonna.

Sukupuolten tasa-arvo on jatkuvan kamppailun kohde. Naisten oikeuksia vastustavat voimat ovat vahvistuneet. Tasa-arvokehityksestä on pidettävä erityisesti huolta kriisien aikana.

Sukupuolten tasa-arvo on saavutettavissa ainoastaan vahvalla globaalilla, kansallisella ja paikallisella yhteistyöllä, joka nostaa tytöt ja naiset keskiöön. Tarvitaan konkreettisia sitoumuksia ja myös riittävää rahoitusta, jotta voimme purkaa esteet naisten osallistumisen tieltä.

Emme pyydä liikaa. Vaadimme naisille ja tytöille täysiä ihmisoikeuksia – oikeutta ottaa tilaa, olla olemassa ja valita itse paikkansa maailmassa.

Tarja Halonen ja Jaana Hirsikangas

Halonen oli Suomen presidentti vuosina 2000–2012. Hirsikangas on UN Women Suomen toiminnanjohtaja.

 

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksena sunnuntaina 7. maaliskuuta 2021.