”Patriarkaalinen koulutus tekee naisista patriarkaatin agentteja”: Education for Inclusive Peace -seminaarissa pohdittiin koulutuksen roolia rauhan ja tasa-arvon tuottamisessa
Kun maailmassa tahdotaan saada aikaan muutosta, koulutus on ratkaisevan tärkeässä asemassa. Tämä sanoma kaikui painokkaana Education for Inclusive Peace -seminaarissa, jonka Suomen 1325-verkosto järjesti marraskuun lopulla. Seminaarin aiheena oli koulutuksen ja tutkimuksen rooli YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman edistämisessä. Tapahtuman tärkeimpiä viestejä oli, että rauhanomaisemman ja tasa-arvoisemman maailman rakentamiseen ei riitä pelkkä koulutuksen takaaminen: kysymys siitä, millaista ajattelua tuo koulutus opettaa, on vähintään yhtä keskeinen.
Koulutus, rauha ja yhteiskunnan tasa-arvo punoutuvat kriittisellä tavalla toisiinsa. Tämä kävi selväksi Education for Inclusive Peace -verkkoseminaarissa, jonka Suomen 1325-verkosto, opetus- ja kulttuuriministeriö ja Helsingin yliopisto järjestivät marraskuun lopussa. Tapahtuma keskittyi Naiset, rauha ja turvallisuus -työhön Pohjoismaissa, ja sen kuluessa kuultiin niin asiantuntijoita kuin korkeimman tason päättäjiä.
Eräs perustavanlaatuinen seikka, joka korostui etenkin päätöksentekijöiden puheenvuoroissa, oli koulutuksen valtaisa merkitys yhteiskunnassa: koulutus on ihmisoikeus ja tietoon perustuvan päätöksenteon edellytys, ja sen puute voi vaikuttaa elämään peruuttamattomalla tavalla. Koronapandemian seurauksena koulunkäynnin keskeytyminen on entistäkin polttavampi uhka, sillä moni lapsi, joka on joutunut pois koulusta, ei koskaan pääse takaisin opetuksen äärelle. Uhattuina ovat etenkin tytöt, joita on opetuksen ulkopuolella parhaillaan noin 150 miljoonaa.
”On vaarana, että vuosikymmenten mittainen kehityskulku menetetään. Lasten raskaudet ja väkivalta lisääntyvät, ja moni, jonka koulunkäynti jää kesken, ei pysty siirtymään työmarkkinoille”, opetusministeri Li Andersson totesi.
Myös EU-komissaari Jutta Urpilainen painotti seminaarissa koulutuksen turvaamista:
”Tarvitsemme kiireellisiä toimia. Koulutus on konkreettinen tapa katkaista köyhyyden ja radikalisoitumisen kierrettä, ja se antaa nuorille naisille edellytykset ajaa muutosta omissa yhteiskunnissaan”, Urpilainen muistutti.
Seminaarissa kuultiin myös tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvista, joka keskittyi etenkin tasa-arvon toteutumiseen kotimaassa. Kurvisen mukaan Suomi on onnistunut monella tapaa inklusiivisen yhteiskunnan rakentamisessa, mutta esimerkiksi korkeakoulutuksen saavutettavuudessa on yhä haastetta. Hallitus onkin puuttunut tilanteeseen saavutettavuussuunnitelmalla, jonka on tarkoitus turvata sosiaalinen, alueellinen ja kielellinen tasa-arvo korkea-asteen opinnoissa.
”Koulutus on väline yhteiskunnan muuttamiseen ja kestävän rauhan rakentamiseen.” – Jutta Urpilainen
Naisten vapautumiseen tarvitaan feminististä koulutusta
Kysymykseen siitä, millaisin edellytyksin koulutus todella johtaa yhdenvertaisempaan maailmaan, syventyi seminaarin pääpuhuja Minna Salami – suomalais-nigerialainen yhteiskuntakriitikko, toimittaja ja kirjailija, joka on puhunut feminismistä kansainvälisille yleisöille yli vuosikymmenen ajan.
Salamin keskeinen viesti oli, että muutos alkaa tiedosta. Koulutuksessa täytyy siis puntaroida, millaiselle tiedolle se rakentuu ja millaista ajattelua se tuottaa.
”Kuten itselläni on tapana sanoa, tietomme on ’europatriarkaalista’. Sen on muovannut pieni määrä ihmisiä, jotka ovat tyypillisesti valkoisia eurooppalaisia miehiä – sellaisia kuin Freud ja Nietzsche. Vaikka he edustavat ainoastaan yhtä ihmisryhmää, heidän ajatuksillaan muokataan hyvin moninaista maailmaa”, Salami totesi.
Europatriarkaalinen koulutus ei pysty tuottamaan rauhaa, sillä europatriarkaalisuus on luontaisesti sortavaa. Se luo yhteiskuntaan jakolinjoja ja toisintaa vallalla olevaa, ongelmallista ajattelua.
”Meidät on opetettu patriarkaaliseen ajatteluun aivan lapsesta saakka. Jos tahdomme vapauttaa naiset sorrosta ja väkivallasta, tarvitsemme feminististä koulutusta – koulutusta, joka opettaa meidät hahmottamaan vallitsevaa tilannetta. Meidän täytyy nähdä se, jotta pystymme taistelemaan sitä vastaan”, Salami kiteytti.
Hänen mukaansa muutoksen avaimet ovat kuitenkin aivan ulottuvilla:
”Ajatukset, joita meille on syötetty pienestä pitäen, saavat meidät vaikenemaan monista asioista, jotka tiedämme. Meillä on jo tieto siitä, kuinka koulutusta tulisi muuttaa, jotta se voisi edistää rauhaa. Meidän täytyy vain sanoa tietämämme asiat ääneen”, Salami vetosi.
”Koulutukseen täytyy suhtautua rohkeammin. Sen täytyy tarjota polku, jonka avulla pääsemme irti loputtomalta vaikuttavasta sorron kierteestä.” – Minna Salami
Tietoa tuotetaan pitkälti globaalin pohjoisen näkökulmasta
Tiedon merkitystä korosti myös Suomen 1325-verkoston ohjausryhmään kuuluva Elisa Tarnaala, joka veti yhtä seminaarin keskusteluryhmistä. Hän esitti, että muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan dataa ja systemaattista tutkimusta, mutta niistä on usein puutetta.
”Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman ei pitäisi tuottaa ainoastaan toimintaperiaatteita, vaan myös tutkimusta, joka muuttaa kyseisiä periaatteita. Tutkijoiden täytyy myös tarkastella koko prosessia kriittisesti: kuka dataa kerää ja mistä syystä?” Tarnaala pohdiskeli.
Toista keskusteluryhmää vetänyt Marjaana Jauhola huomautti, että rauhan- ja konfliktintutkimuksen tiedontuotanto on pitkälti globaalin pohjoisen ja valkoisten ihmisten hallussa. Todellisuudessa kaiken kehittämistyön tulisi kuitenkin lähteä aidosta keskustelusta asianomaisten kanssa.
”Tekemisen lähtökohtana on usein kehys, jonka globaalin pohjoisen edustajat ovat etukäteen määritelleet. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olettaa, että tiedämme asiat valmiiksi, sillä eri olosuhteissa korostuvat erilaiset seikat”, totesi Jauhola, joka toimii globaalin kehitystutkimuksen dosenttina ja yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
”Kenellä on pääsy koulutukseen – ja ehkä vielä tärkeämpänä, kuka päättää, millaista koulutusta on saatavilla?” – Annick Wibben
Kestävä rauha vaatii koko yhteiskunnan osallistamista
Seminaarissa kuultiin myös Suomen 1325-verkoston entistä puheenjohtajaa Helena Rantaa, joka tunnetaan etenkin kansainvälisestä oikeushammaslääkärin urastaan. Ranta totesi seminaarin paneelikeskustelussa, että konfliktien käsittelyssä unohdetaan toisinaan tavallinen kansa, joka joutuu kantamaan traumaattisia muistoja tapahtuneesta. Hän alleviivasikin erityisesti paikallisten arvostamista:
”Mitä me ulkopuoliset ikinä teemmekään, meidän täytyy tunnustaa konfliktin jättämät arvet ja suhtautua paikallisten muistoihin ja kokemuksiin todella hienotunteisesti. Lisäksi on tärkeää muistaa, että kestävä rauha on mahdollista vain, jos sen rakentamiseen osallistuvat kaikki särkyneen yhteiskunnan jäsenet.”
Paneelikeskusteluun osallistuivat myös sovittelun asiantuntija Maija Gellin sekä Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun ”sukupuoli, rauha ja turvallisuus” -teeman professori Annick Wibben. He puhuivat muun muassa intersektionaalisuudesta sekä sovittelutaitojen tarpeellisuudesta yhteiskunnassa.
Seminaarin lopulla tilaisuuden veti yhteen Suomen 1325-verkoston puheenjohtaja Elina Korhonen, joka painotti edeltäjänsä tapaan paikallisten osallistamista. Korhosen mukaan monimutkaisessa maailmassa on välttämätöntä kuunnella ihmisten toiveita ja tarpeita, sillä ainoastaan tällöin päätökset pohjaavat aitoon todellisuuteen, jossa ihmiset elävät. Lisäksi tasa-arvon ja rauhan rakentaminen edellyttää, että olemme avoimia oppimiselle ja uusille näkökulmille:
”On osa ihmisluontoa, että erilaisia todellisuuksia on vaikea ymmärtää. Juuri tätä meille täytyy opettaa.”
Korhosen mukaan on myös välttämätöntä, että Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman edistämisessä tehdään kattavaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Yhteistyölle on juuri tällä hetkellä erityisen polttava tarve, sillä kansainvälinen anti-gender-liike on voimistumassa. Tämä tarkoittaa, että myös Naiset, rauha ja turvallisuus -työ on entistä suuremman uhan alla.
”Tilanne on todella pelottava. Pohjoismaiden täytyy tehdä vahvaa vaikuttamistyötä yhdessä muiden samanmielisten kanssa, jotta pystymme suojelemaan ihmisoikeuksia ja YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa, joka on vasta alkutaipaleellaan.”
YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman 1325 tarkoituksena on suojata tyttöjä ja naisia aseellisissa konflikteissa ja lisätä heidän osallisuuttaan konfliktien ehkäisyssä ja rauhanprosesseissa. Suomen 1325-verkosto on perustettu edistämään päätöslauselman toimeenpanoa, ja verkosto on UN Women Suomen koordinoima. Lue lisää 1325-verkostosta ja liity jäseneksi täällä!
Kuva: UN Women / Christopher Herwig