UN Women ja rohingya-naiset ovat koronapandemian vastaisen taistelun eturintamassa
Koronapandemian aiheuttamat rajoitukset ja poikkeustoimet ovat olleet perinpohjainen shokki yhteiskunnalle ja taloudelle, ja naisilla on ollut valtava rooli virukseen reagoinnissa. He eivät ole ainoastaan pitäneet huolta perheistään, vaan heillä on ollut etulinjan asema myös pandemian vastaisessa taistelussa. Naisten rooli on ollut ratkaiseva etenkin palvelualalla ja terveydenhuollon sektorilla.
Bangladeshilainen Cox’s Bazarin kaupunki on maailman suurimman pakolaisleirin sijaintipaikka, ja alueella on myös useita muita pakolaisleirejä. Niillä elävät rohingya-naiset ovat joutuneet kohtaamaan entistä enemmän sukupuolittunutta väkivaltaa, kun pandemia on kasvattanut jännitteitä perheissä ja leireillä. Monissa tapauksissa ilmapiiri on kiristynyt, koska ihmisten on ollut vaikeampi elättää perheitään pandemian tuomien rajoitusten keskellä.
Vaikka olosuhteet ovat vaikeat, rohingya-naiset ovat onnistuneet tekemään etulinjan työtä perheidensä ja yhteisönsä suojaamiseksi. Yksi konkreettinen keino on ollut kasvomaskien valmistus. Maskit ovat auttaneet täyttämään huomattavaa suojavarusteiden puutetta markkinoilla.
Cox’s Bazarin leireillä tuotetaan yli 50 000 maskia. Tuotantoa hallinnoivat UN Womenin kumppanit, jotka toimivat UN Womenin viidessä naisten monitoimikeskuksessa pakolaisleirien alueella. Työhön osallistuu 163 rohingya-naista ja -tyttöä, ja mukana on 46 naisten elättämää yksinhuoltajaperhettä.
Eräs naisista, 25-vuotias Shetara, sai perehdytyksen työhön UN Womenin yhteistyöorganisaatiolta. Shetara on kolmen lapsen äiti, joka pakeni Bangladeshiin Myanmarista vuonna 2017, kun hänen miehensä sai surmansa perheen kotikonnuilla puhjenneen aseellisen konfliktin takia.
Kotona Rakhinen osavaltiossa Shetaran perhe omisti karjaa ja maata, jolla he elättivät itsensä. Perheen nykyisessä asuinpaikassa, yli 859 000 asukkaan pakolaisleirillä, Shetara on ollut täysin riippuvainen humanitäärisestä avusta. Maskeja valmistamalla hän on pystynyt kuitenkin ansaitsemaan 2 720 Bangladeshin takaa viikossa, mikä vastaa noin 27 euroa. Ennen maskituloja Shetara ei ollut milloinkaan saanut palkkaa, eivätkä hänen perheensä ansiot ole koskaan olleet yhtä hyvät.
Shetara on onnellinen: ”Minulla on varaa viettää Id al-Fitr -juhlaa, ja toivon tienaavani vielä enemmän rahaa perheelleni ja lasteni koulutukseen.”
Myös Nur Ankich osallistuu maskien tuotantoon. Hän on vasta teini-ikäinen, mutta elättää jo nyt kymmenhenkistä perhettään. Hän on tienannut viikossa noin 34 euroa, mikä auttaa häntä huolehtimaan sairaasta isästään.
Vaikka maskien valmistus on tuonut Nurille uutta taloudellista vapautta, hän ei voi liikkua UN Womenin keskuksen ulkopuolella. Rohingya-yhteisön sukupuolinormit ovat todella konservatiiviset, mikä tarkoittaa, että ihmisten toimintaa, käyttäytymistä ja liikkumista rajoitetaan ja seurataan tarkkaan. UN Women pyrkii muuttamaan tilannetta transformatiivisilla sosiaalisten normien muutosohjelmilla, joilla puhutellaan yhteisön miehiä ja johtajia, sekä tarjoamalla naisille mahdollisuuksia elantonsa ansaitsemiseen, kouluttautumiseen ja johtajuuteen. ”Toivon, että pystyn opiskelemaan ja opin myös lisää kädentaitoja, jotta voin ansaita enemmän rahaa”, Nur sanoo.
Pakolaisleirien maskientuotantoprojekti on kiinnittänyt nopeasti myös muiden humanitaaristen toimijoiden huomion. ”Joinakin päivinä olen jakanut tietoa maskien tuotannosta tuntikausia, sillä puheluita on tullut suorastaan tulvimalla,” kertoo UN Womenin sukupuoliohjelmassa työskentelevä Nadira Islam. Erilaiset kansalaisjärjestöt ottavat yhä Nadiraan yhteyttä, jotta ne pääsisivät vierailemaan UN Womenin naisten monitoimikeskuksessa ja seuraamaan, kuinka tuotantoa koordinoidaan.
UN Women ja sen kumppanijärjestöt BRAC ja Action Aid Bangladesh käynnistivät maskien tuotannon leireillä mobilisoimalla naisia, jotka olivat saaneet aiemmin kolutusta räätälöinnistä. Lisäksi rohingya-naisten omat ryhmät ovat ryhtyneet toimiin koronavirusta vastaan muun muassa valmistamalla kasvomaskeja kotona. Tämä on osoitus naisten voimaantumisesta ja johtajuuden kehittymisestä.
Mainitut naisten verkostot ovat osa Rohingya Women’s Leaders -kattoverkostoa, joka perustettiin vuosi sitten UN Womenin teknisellä ja taloudellisella tuella. UN Women tarjosi ruohonjuuritason verkostoille ompelukoneita, aineellista tukea ja koulutusta, jotta niiden maskituotantoa saatiin kasvatettua entisestään.
Vaikka pakolaisleirien muut ansaintamahdollisuudet on laitettu tauolle koronatartuntojen ehkäisemiseksi, maskiprojekti on pitänyt naiset aktiivisina ja antanut heille mahdollisuuden osallistua pandemian vastaiseen taisteluun, tukea ja suojata omaa yhteisöään sekä ansaita rahaa, jolla he pystyvät täyttämään perheidensä perustarpeita. Lisäksi naiset ovat kertoneet, että maskityö monitoimikeskuksissa on heille arvokas tilaisuus poistua kotoa ja irrottautua henkisesti siitä jännityksestä ja huolesta, joka perheitä tällä hetkellä painaa.
Elintärkeän, nopeatahtisen maskituotannon hallinnointi keskellä poikkeustilaa ei ole ollut helppoa. Se on vaatinut kokonaisvaltaista johtamista, tuotantomateriaalien hankkimista, naisen mobilisointia, maskien pakkaamista ja desinfiointia sekä tehokasta työskentelyn koordinointia. Lisäksi tuotannossa on täytynyt varmistua, että maskit ovat hyväksyttyjen standardien mukaisia. Kunnia projektin onnistumisesta kuuluu UN Womenin, BRACin ja Action Aid Bangladeshin tiimien yhteisille ponnisteluille sekä, mikä tärkeintä, rohingya-naisille ja heidän verkostoillensa.
Projektin edellytyksenä on ollut myös läheinen yhteistyö hallituksen kanssa. Ennen maskituotannon käynnistämistä Nadira Islam tapasi valtiojohdon edustajia keskellä poikkeustilaa. Pakolaisavun ja kotiuttamisen komissaarin toimistossa ymmärrettiin tilanteen vakavuus, ja UN Womenin lupa-anomus maskituotannon aloittamisesta hyväksyttiin nopeutetulla aikataululla. ”Rajoituksista huolimatta Bangladeshin hallitus on osoittanut aitoa sitoutumista rohingya-yhteisön tukemiseen ja etenkin siihen, että naiset pääsevät pandemian vastaisen taistelun etujoukkoihin, sillä rohingya-naisten maskituotanto hyväksyttiin erityisellä poikkeusluvalla”, sanoo Flora Macula, Cox’s Bazarin sivutoimiston johtaja.
Pakolaisleirien ulkopuolella UN Women tarjoaa työtä myös Cox’s Bazarin paikallisille naisille organisoimalla pienimuotoisempaa maskituotantoa naisten oikeuksia ajavien paikallisjärjestöjen Jago Nari Unnayan Sansthan (JNUS) ja Ain O Salish Kendran (ASK) kanssa. Bangladeshilaisten naisten maskituotanto auttaa entisestään markkinoilla vallitsevan puutteen täyttämisessä.
UN Women on valmistanut koekappaleita myös monista muista tarvikkeista, joista saattaa tulla puutetta, mikäli Cox’s Bazarin koronatilanne pahenee. Näihin kuuluvat muun muassa ikkunaverhot ja lakanat.
Maskien tuotannon, jakelun ja toimittamisen ohella UN Women järjestää 75 vapaaehtoisen voimin tilaisuuksia, jotka lisäävät tietoisuutta ja tarjoavat apua niille, joita se ei muutoin tavoittaisi. Tarkoituksena on varmistaa, että tartuntojen ehkäisemisen ja hillitsemisen periaatteet ovat paikallisen yhteisön – ja etenkin naisten – tiedossa, jotta koronaviruksen leviäminen saataisiin pysäytettyä.
Paikallisen yhteisön kanssa käydään jatkuvasti keskustelua, jotta koronaviruksen ehkäisemiseen löydettäisiin toimivia ratkaisuja ja Cox’s Bazarin pakolaisleirien ja yhteisöjen varautuminen olisi kunnossa. Lisäksi UN Womenin perustamat naisten monitoimikeskukset sekä naisille ja lapsille tarkoitetut poliisin neuvontapisteet, joita UN Women tukee, tarjoavat kriittisen tärkeitä palveluita naisille ja tytöille. Näihin kuuluvat muun muassa ensihoito, psykososiaalinen apu, kätilöiden tarjoamat seksuaali- ja lisääntymisterveyden palvelut, yksittäistapausten hallinta sekä sukupuolittuneen väkivallan (kuten raiskausten, seksuaalisen häirinnän, kotiväkivallan ja ihmiskaupan) uhrien ohjaaminen avun piiriin.