Tadžikistanin hylätyt vaimot löytävät syyn uskoa elämään

Jirgatolissa, vuoristoisessa Rashtin laaksossa koillisessa Tadžikistanissa emäntämme lämminhenkisyys saa kylmän ilman unohtumaan. Emäntänä toimii 39-vuotias Olufta Kaarbekova, joka edustaa tyypillistä tadžikien vieraanvaraisuutta. Hän toivottaa vieraat tervetulleiksi paikallisilla herkuilla.

Tarjolla on vastavalmistettua qurutia, perinteisiä kuivatusta maidosta tehtyjä palloja, sekä chakkaa ja churgotia, kahta erityyppistä piimää.

Keskustelu Oluftan kanssa tekee selväksi, että hän pitää tätä lämmintä tervetulotoivotusta isona asiana.

“Vuosi sitten en olisi pystynyt seisomaan tässä hymy huulillani”, hän sanoo.

Vuosi sitten Olufta Kaarbekova oli keskellä kuluttavaa ja raskasta prosessia. Ensin hän kärsi vakavasta mielenterveyshäiriöstä ensimmäisen aviomiehensä takia. Sitten hänen toinen aviomiehensä jätti hänet ja kaksi lastaan ja lähti töiden perässä Bishkekiin.

”Kun hän oli katkaissut kaikki välit ja hakenut avioeroa, hänen sukulaisensa alkoivat ahdistella minua ja lapsiani. He pakottivat meidät lähtemään talosta”, muistelee hylätty vaimo.

Hylättyjen naisten taistelu

Naisten hylkääminen on erityinen ongelma Tadžikistanissa, jossa miehet jotuvat lähtemään siirtotyöläisiksi leveämmän leivän toivossa. Ongelma koskettaa satoja tuhansia kotitalouksia. UN Women tarjoaa apua ja tukea hylätyille naisille, joista monet ovat erittäin haavoittuvassa asemassa.

Kun vanhasta kodistaan häädetty Olufta kuuli UN Womenin tarjoamasta tuesta, hän ryhtyi heti aktiiviseksi. Hän liittyi naisten itseapuryhmään, joka on erikoistunut maidontuotantoon.

”Minulla oli kaksi lehmää, joiden maidosta tein erilaisia maitotuotteita. Olen hyvä maidon jalostamisessa ja teen sitä mielelläni”, Olufta kertoo.

Taloudellinen aktiivisuus ja omavaraisuus ovat tärkeitä, mutta eivät suinkaan ainoa syy, joka sai Oluftan uskomaan taas elämään. Hänen oli käytävä läpi väsyttävä oikeustaistelu.

“Valitettavasti monen hylätyn vaimon tarvitsee käydä tämä taistelu puolustaakseen oikeuksiaan”, sanoo paikallisen kansalaisjärjestön Surkhobin johtaja Saidali Saidrakhmonov. Hän on erikoistunut neuvomaan itseapuryhmissä toimivia naisia Rashtin laaksossa.

Kiitos Surkhobin tarjoaman tuen, Olufta Kaarbekovalle ja hänen lapsillensa maksetaan elatusapua. Perhe on saanut myös uuden kodin, joka sijaitsee 12 kilometrin päässä Jirgatolin keskustasta ja Oluftan työpaikasta. Etäisyydestä huolimatta Olufta on tyytyväinen. Hän kuvailee uutta kotia kauniiksi paikaksi, jossa hän asuu turvallisesti yhdessä lastensa kanssa.

Yhteistyö tuo turvaa ja toivoa

Toimiminen itseapuryhmässä antaa taloudellista turvaa. Olufta puhuu innoissaan uusista tuotteista ja tuotantomenetelmistä. Jirgatolissa kesäisin vierailevat turistit ja vuorikiipeilijät muodostavat uuden asiakaskunnan, jolle naisten tuottamat juustot kelpaavat.

Naisten keskinäinen yhteistyö antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Olufta sanoo, että hänen elämänsä sankareita ovat kanssaihmiset, jotka seisovat hänen rinnallaan.

“Elämä on nautinto kun sen jakaa samanhenkisten ihmisten kanssa”, hän miettii.