Larysa Denysenko: Seksuaalinen väkivalta on taktista pelottelua, kidutusta ja nöyryytystä.
Larysa Denysenko on toimittaja, asianajaja, ihmisoikeusaktivisti ja yksi Ukrainan naisjuristien yhdistyksen, Jurfemin, perustajista. Ennen sotaa Denysenko ja JurFem pääosin edistivät naisten johtajuutta oikeusalan ammateissa, tarjosivat mentorointia ja tukivat strategisia oikeustapauksia liittyen perheväkivaltaan ja sukupuoleen perustuvaan syrjintään. Nyt toiminta on laajentunut edustamaan heitä, jotka ovat selvinneet konfliktiin liittyvästä seksuaalisesta väkivallasta, johon Venäjän armeijan väitetään syyllistyneen Ukrainassa.
Invaasion ensimmäisinä päivinä annoimme lakineuvoja pakolaisille menettelyjen ja tarvittavien dokumenttien suhteen. Maaliskuun alussa, tapausten luonne muuttui merkittävästi. Sekä naiset ja miehet, mutta enimmäkseen naiset, soittivat neuvontapuhelimeen raportoidakseen seksuaalisesta väkivallasta, jota he tai heidän läheisensä olivat kokeneet sotatoimien yhteydessä.
Kaikessa väkivallassa, mukaan lukien konflikteihin liittyvä seksuaalinen väkivalta (conflict related sexual violence, CRSV), on kyse valtasuhteista ja ylivallasta. Tekijät haluavat osoittaa voimansa; he haluavat voittaa. Siksi seksuaalinen väkivalta on niin yleistä sodissa ja aseellisissa selkkauksissa. Tämän aggression ja rankaisemattomuuden juuret ovat perheväkivallassa. Istanbulin sopimuksen ratifiointi on siksi ratkaiseva tässä yhteydessä. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa, joka kieltää naisen toimijuuden, ei voida sivuuttaa merkityksettömänä asiana.
On myös ensiarvoisen tärkeää, että tiedotusvälineet, virkamiehet ja aktivistit noudattavat sukupuolisensitiivisen raportoinnin normeja. Näiden normien avulla voidaan varmistaa, että konflikteihin liittyvän seksuaalisen väkivallan uhreja suojellaan ylimääräiseltä vahingolta, kuten uudelleentraumatisoitumiselta. Myös uhrien identiteetin suojeleminen on elintärkeää sota- ja konfliktitilanteissa.
Sota on hyvin miehinen asia. Neuvotteluissa on oltava mukana naisia, jotta voidaan varmistaa ponnistelujen edistyminen ja kestävyys. Sitoumukset hyvässä uskossa tapahtuvasta käyttäytymisestä siviilejä kohtaan ja nais- ja miespuolisiin sotavankeihin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan (ja sen uhan) kieltämisestä on kirjattava virallisesti asiaankuuluviin asiakirjoihin. Seksuaalista väkivaltaa, uhkailua ja kiristystä naisia, miehiä ja lapsia kohtaan, jotka pyrkivät pois maasta tai ovat jäämässä väliaikaisesti miehitetyille alueille, ei voida missään nimessä hyväksyä.
Olen tyytyväinen siihen, että sekä Ukrainan presidentti että puolustusministeri puhuvat usein “nais- ja miespuolustajistaan”. Tämä on tärkeä viesti, jossa tunnustetaan naisten ja miesten yhtäläinen panos puolustustoimissa. Naisten ääni kuuluu nykyään kovempaa, mutta emme saa lopettaa heidän tukemistaan. Naisten mielekkään osallistumisen varmistamiseksi on vielä paljon tehtävää.
On erittäin tärkeää, että suojelemme jo saavutettua edistystä sukupuolten tasa-arvon saralla. Meidän on säilytettävä tasapaino ja pidettävä huolta siitä, ettei kukaan jää jälkeen. Naiset työskentelevät vapaaehtoisina ja lääkäreinä. He tukevat paikallisia yrityksiä, kouluttavat ja hoitavat lapsia ja iäkkäitä perheenjäseniä Ukrainassa ja ulkomailla. Naiset puolustavat maatamme armeijassa tasavertaisesti miesten kanssa. Meidän ei myöskään pidä unohtaa naisten panosta diplomaattisissa ponnisteluissa sekä tiedotus-, kulttuuri- ja muilla rintamilla.
UN Women käynnisti yhdessä JurFem-järjestön kanssa hankkeen “JurFem: Support”, jolla autetaan perheväkivallasta selviytyneitä Ukrainassa ja varmistetaan oikeus ja vastuuvelvollisuus, jotka ovat keskeisiä tekijöitä näiden rikosten ehkäisemisessä. Hankkeeseen kuuluu maksutonta oikeudellista neuvontaa ja oikeudellista lisätukea sekä psykologista apua CRSV:stä selviytyneille.
Tämä aineisto on luotu Wonderzine Ukraine -median kanssa tehdyn mediakumppanuuden puitteissa osana julkaisusarjaa, joka kuuluu Ruotsin hallituksen rahoittamaan UN Women Ukrainan hankkeeseen “Transformational approaches to achieving gender equality in Ukraine”.
Artikkeli julkaistiin alun perin UN Womenin Euroopan ja Keski-Aasian alueellisilla sivuilla 17 kesäkuuta 2022. Voit lukea alkuperäisen artikkelin täältä.
Artikkelikuva: UN Women/Olha Zakrevska