”Elämme naisten oikeuksiin kohdistuvan vastaiskun aikaa” – Paneelikeskustelussa aiheena koronakriisin vaikutukset tasa-arvoon

Tue tyttöjen ja naisten oikeuksia!

UN Womenin syyskokouksen yhteydessä pidetyssä paneelikeskustelussa pohdittiin erityisesti naisiin kohdistuvia koronapandemian vaikutuksia. Keskustelussa nousi esiin myös meneillään olevan kriisin vaikutukset ikääntyneeseen väestöön, työllisyyteen ja tarvittavaan kansainväliseen yhteistyöhön kriisin torjumiseksi.

Paneelissa keskustelivat UN Womenin edeltäjäjärjestön Unifemin ja Suomen 1325-verkoston entinen puheenjohtaja ja oikeushammaslääkäri Helena Ranta, kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki sekä UN Womenin naiset, rauha ja turvallisuus -asiantuntija Cecilia Pellosniemi. Keskustelua johti toimittaja Robert Sundman.

Helena Rannan mukaan koronapandemian vaikutukset näyttäytyvät hyvin erilaisina ympäri maailmaa.

”Vaikutukset riippuvat hyvin paljon maasta, josta puhutaan. Onko kyse kehittyneestä vai kehittyvästä maasta? Merkitystä on myös sillä, kuinka vakavassa vaiheessa pandemia kussakin maassa on.”

Palvelualat kärsivät koronan ensivaiheesta ja rajoitustoimista, ja siltä osin pandemian vaikutus osuu tilastollisesti selkeästi naisiin ja matalapalkkaisiin.

Elina Lepomäki puolestaan toi esiin tapoja, joilla koronakriisi on vaikuttanut ihmisten elämään Suomessa. Esimerkiksi ikääntyneet kärsivät viruksesta muita enemmän pandemian alkuaikoina. Lepomäen mukaan pandemia myös on vaikuttanut merkittävästi naisvaltaisiin aloihin, sillä koronakriisin runtelemalla palvelualalla työskentelee enimmäkseen naisia.

”Suomessa on maailman sukupuolittuneimmat työmarkkinat. Tämä kuulostaa merkilliseltä, sillä pidämme Suomea tasa-arvon mallimaana. Toki kun ihmiset saavat tehdä itse valintansa, siinä ei ole ongelmaa”, Lepomäki kommentoi.

”Palvelualat kärsivät koronan ensivaiheesta ja rajoitustoimista, ja siltä osin pandemian vaikutus osuu tilastollisesti selkeästi naisiin ja matalapalkkaisiin. Toisaalta naisvaltainen julkinen sektori on vähemmän altis kriiseille laskukaudella. Hoiva-ammateissa kysyntä on vakio tai nouseva.”

Naisiin kohdistuva väkivalta lisääntynyt

Cecilia Pellosniemi ilmaisi erityistä huolta siitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on lisääntynyt ulkonaliikkumiskieltojen ja muiden rajoitusten vuoksi. Pellosniemi toimii asiantuntijana Libanonissa syyrialaisten naisten oikeuksia koskevissa kysymyksissä, ja hänen mukaansa Libanonissa naiset eivät ole saaneet tarvitsemaansa tukea yhteiskunnalta.

Monet naiset työskentelevät Libanonissa epävirallisissa työsuhteissa. Kuva: Joe Saade

”Ihmisten stressitasot ovat nousseet ja taloustilanne on huono. Samalla hoivatyön tekeminen on lisääntynyt ja perheet joutuvat pysymään kotona. Kaikki nämä elementit ovat yhdessä lisänneet väkivaltaa”, Pellosniemi sanoo.

Pellosniemi nosti myös esiin libanonilaisten naisten taloustilanteen. Monet naiset työskentelevät siellä epävirallisissa työsuhteissa, joita on koronan vuoksi vähemmän tarjolla kuin ennen.

Lepomäki tarttui myös naisten kokeman väkivallan aiheeseen ja huomautti, että kynnys avun hakemiseen voi olla korkea, jos väkivaltaa tapahtuu kotona tai lähisuhteessa. Koronakriisin myötä kynnys on yhä korkeampi, sillä väkivallan uhrin on hankala päästä tukipalveluiden piiriin. Uhri myös asuu usein samassa taloudessa tekijän kanssa, ja kotoa lähteminen avun hakemiseksi on entistä vaikeampaa erilaisten rajoitustoimien vuoksi. 

Naisten oikeudet epäsuosittu aihe kansainvälisessä politiikassa

Puheen kääntyessä koronakriisin ratkaisuun ja pandemian nujertamiseen, panelistit peräänkuuluttivat kansainvälistä yhteistyötä.

”Pandemia on tuonut esiin kansallisen itsekkyyden, jos puhutaan esimerkiksi lääkkeiden saatavuudesta, siitä kuka saa ensimmäisenä rokotteita tai kuinka paljon niitä voidaan ostaa. Tässä on unohtunut kansainvälinen solidaarisuus”, Helena Ranta sanoo.

Rannan näkemyksen mukaan suuri osa World Health Organizationin eli WHO:n tärkeästä työstä vuosikymmenien saatossa on jäänyt ilman arvostusta. WHO laati jo ennen koronapandemiaa syyskuussa 2019 suunnitelman sille, miten kansainvälisiä pandemioita voitaisiin ehkäistä ja hoitaa kansainvälisen yhteistyön keinoin. Ranta harmitteli sitä, etteivät suunnitelma ja sen suositukset saaneet paljoa huomiota.

World Health Organization oli ennakoinut pandemiaa jo ennen koronan leviämistä. Kuva: Fahad Abdullah Kaizer

Cecilia Pellosniemi huomautti tähän, että laaja kansainvälinen yhteistyö on haastavaa tällä hetkellä, etenkin naisten oikeuksiin koskevien kysymysten kohdalla.

”Naisten oikeudet on melko epäsuosittu aihe tällä hetkellä kansainvälisessä politiikassa, vaikka tieto esimerkiksi sukupuoli-identiteettikysymyksistä on lisääntynyt. Elämme nyt tavallaan naisten oikeuksiin kohdistuvan vastaiskun aikaa.”

Kansalaisyhteiskunta voi vaikuttaa politiikkaan

Keskustelun sävy muuttui toiveikkaammaksi sen kääntyessä koronakriisistä kansalaisyhteiskunnan ja päätöksentekijöiden vuoropuheluun.

Elina Lepomäki piti hyvänä asiana sitä, että kynnys ottaa kantaa yhteiskunnalliseen keskusteluun on Suomessa madaltunut. Tästä esimerkiksi Lepomäki nosti sukupuolineutraalin avioliittolain, joka sai alkunsa kansalaisaloitteesta.

Ainakin itse olen kokenut, että päätöksentekijät kuuntelevat, kun heille puhuu.

Helena Ranta puolestaan nostaa UN Women Suomen ja sen ylläpitämän Suomen 1325-verkoston esimerkiksi siitä, miten kansalaisjärjestöt voivat tehdä yhteistyötä ministeriöiden ja muiden poliittisten toimijoiden kanssa.

”Suomalainen kansalaisyhteiskunta on osallistunut esimerkiksi 1325-verkoston kansallisten toimintaohjelmien valmisteluun sen kaikissa vaiheissa. Tämä on erittäin hyvä esimerkki siitä, miten Suomen kaltaisessa maassa voidaan toimia”, Ranta kommentoi.

”Ainakin itse olen kokenut, että päätöksentekijät kuuntelevat, kun heille puhuu. Mielestäni keskustelu on ollut avointa.”

Pellosniemi puolestaan lisäsi tähän, että globaalilla tasolla kansalaisyhteiskunnan tilanne ei ole yhtä hyvä kuin Suomessa. Pellosniemen mukaan myös YK:lla on parannettavaa siinä, missä määrin kansalaisyhteiskunta pääsee vaikuttamaan heidän toimintaansa. Pellosniemi nostaa kuitenkin UN Womenin positiiviseksi poikkeukseksi.

”UN Womenin filosofiaan kuuluu se, että kansalaisyhteiskunta saa tilaa toiminnassa ja että naisjärjestöillä on vaikuttamismahdollisuuksia. Me UN Womenilla haluamme tuoda naisten ja naisjärjestöjen ääntä kuuluviin kaikissa päätöksissämme.”