UN Women Suomen kevätkokous – Konfliktien naiset tulee nähdä myös toimijoina, ei vain uhreina.
Konfliktien unohdetut naiset olivat asiantuntijapuheenvuorojen keskiössä lauantaina 21.5. järjestetyn UN Women Suomen kevätkokouspäivän ohjelmassa. UN Women Ukrainan edustaja Erika Kvapilova antoi ajantasaisen tilannekuvan maan tyttöjen ja naisten asemasta. Hän myös peräänkuulutti naisten merkittävää roolia humanitaarisessa työssä ja tarvetta saada naiset mukaan myös päätöksentekoon.
UN Women Suomen jäsenille suunnatun kevätkokouksen ajankohtaisohjelman juontajana toimi UN Womenin palveluksessa Myanmarissa toiminut Merit Hietanen. Tällä hetkellä hän on mukana toteuttamassa tutkimuksia UN Womenille Ukrainan sodan vaikutuksista tyttöjen ja naisten tilanteeseen.
“Naisia kuvataan usein kriiseissä pakolaisina, vaikka naisten rooli on oikeastaan hirvittävän moninainen. Ukrainassa naiset ovat ottaneet voimaroolin yhteisöissä sekä johtavat paikallisella ja yhteisötasolla humanitaarista työtä”, Hietanen totesi.
Hietasen mukaan humanitaarisen työn tulee perustua erilaisten ihmisten erilaisiin tarpeisiin, ja paikallisten ihmisten osallisuuden varmistaminen on tärkeää. Hietanen korosti, että kysymys ei ole pelkästään siitä, että autetaan, vaan miten autetaan.
Ukrainan UN Womenin maatoimiston edustaja, pitkän uran järjestön palveluksessa tehnyt tutkija Erika Kvapilova jatkoi Ukrainan tilanteesta kertomalla UN Womenin työstä sekä naisten ja tyttöjen ajankohtaisesta tilanteesta sodan keskellä.
“Sodan aikana huomasimme naisten elämän läpileikkaavan haavoittuvuuden kasvavan. Kotoa poistuminen altistaa väkivallan uhalle, mutta myös suojaa tarjoavissa paikoissa on riskinä joutua hyväksikäytön uhriksi. Hoivatyön ja epävirallisen työn määrä on kasvussa ja naisten mielenterveys kuormittuu.”
“Naiset ovat olleet oleellinen osa humanitaarista apua. Erityisesti kun sodasta toipuminen alkaa, naisten tekemä työ sodan aikana tulee tunnistaa ja heidän osallistumisensa päätöksentekoon varmistaa.”
Kvapilovan mukaan suurin osa hänen kollegoistaan on edelleen Ukrainassa jatkamassa työtään.
“En ole eläessäni nähnyt vastaavaa rohkeutta. Kiitän myös UN Women Suomea tuestanne Ukrainan naisille ja tytöille”, Kvapilova kommentoi silminnähden liikuttuneena saaden koko yleisön hiljentymään.
Ukrainassa UN Women rahoittaa esimerkiksi naisten kansalaisjärjestöjä, jotka tukevat esimerkiksi HIV-potilaita ja henkilöitä, joilla on liikkumisrajoitteita. Lisäksi avustuksilla tuetaan romaninaisten yhteisöä sekä tyttöjä, joiden koulunkäynti on keskeytynyt.
Suomalaisessa keskustelussa sota on nostanut esiin myös rakenteellisen rasismin monet muodot. Feministisen ja antirasistisen kansalaisjärjestö Fem-R:n puheenjohtaja Ulkar Aghayeva mainitsi puheenvuorossaan useita esimerkkejä rakenteellisesta rasismista sodissa ja konflikteissa. Esimerkiksi EU:n tilapäistä suojelua koskeva direktiivi otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa vasta Ukrainan sodan myötä, eikä jo vuonna 2015 pakolaiskriisin aikana. Tälläkin hetkellä monet vuonna 2015 saapuneet pakolaiset ovat edelleen välitilassa, eivätkä esimerkiksi voi työllistyä. Lisäksi Aghayeva nosti esimerkkinä sen, että useat Euroopan maat ovat ajatelleet karkottavansa afganistanilaistaustaisia ja irakilaistaustaisia turvapaikanhakijoita antaakseen enemmän tilaa ukrainalaistaustaisille turvapaikanhakijoille.
”Kun mietitään, keitä olemme valmiita auttamaan ja ketkä näemme yhdenvertaisina ja tasa-arvoisina ja keitä emme halua auttaa ja keille empatiakykymme ei riitä, olemme taas kolonialistisen ajattelutavan, patriarkaalisten järjestelmien ja rakenteellisen rasismin äärellä”, Aghayeva muistutti.
Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus –verkoston puheenjohtaja ja Väestöliiton kansainvälisten asioiden johtaja Elina Korhonen muistutti puheenvuorossaan YK:n turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus päätöslauselman (1325) merkityksestä nykyisessä maailmantilanteessa.
Korhonen totesi seksuaali- ja lisääntymisterveyden olevan aihe, jonka tulee näkyä kansallisissa Naiset, rauha ja turvallisuus -toimintaohjelmissa. Tällä hetkellä moni maa ei halua ottaa sitä huomioon. Korhonen peräänkuulutti, että tässä maailman tilanteessa verkoston työtä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Tilanne on myös EU:ssa vakava: esimerkiksi Ukrainasta Puolaan pakenevat, seksuaalista väkivaltaa kokeneet eivät voi saada aborttia.
“Miten kukaan voi osallistua päätöksentekoon, jos hänen perustavanlaatuiset, omaan kehoonsa liittyvät oikeudet eivät toteudu?” Korhonen kysyi.
UN Women Suomi koordinoi Suomen Naiset, rauha ja turvallisuus –verkostoa ulkoministeriön tuella.
UN Women Suomen hallituksen jäsen ja naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntija Elina Viitasaari jatkoi aiheesta kertomalla seksuaalisesta väkivallasta sodankäynnin välineenä keskittyen erityisesti Etelä-Sudanin konfliktiin, jota hän kuvaili näin:
“Seksuaalista väkivaltaa käytetään sodankäynnin välineenä erityisesti siksi, koska sillä on niin vahva traumatisoiva vaikutus. Etelä-Sudanissa on yleistä, että perhe ja yhteisö hylkäävät seksuaalisen väkivallan uhrit. Brutaali väkivalta on jatkunut vuosikymmeniä, sekä luonut ylisukupolvista ja kollektiivista traumaa”
Viitasaaren mukaan seksuaalinen väkivalta sodankäynnin välineenä on YK:n puolesta virallisesti tunnistettu, ja sen vastaista työtä tehdään jatkuvasti. Hän korosti myös, miten UN Womenin maatoimisto sekä monet naisjärjestöt ovat nostaneet esiin naisten roolia Sudanin rauhansopimusten tekemisessä. Ilman naisia rauhansopimuksissa ei keskitytä tavallisten ihmisten ja uhrien asemaan tai yhteiskunnalliseen toipumiseen.
Varsinaisen kevätkokouksen puheenjohtajana toimi ihmisoikeustyöstä tuttu, feministisen ja antirasistisen Fem-R järjestön perustajajäsen, Pazilaiti “Passu” Simayijiang. Simayijiang aloitti kokouksen sanoen: “Kaikilla ei ole varaa optimismiin, mutta toimijat, kuten UN Women Suomi – pieni järjestö suurella sydämellä – herättävät optimistisia fiiliksiä.”
Hän toi esiin kevätkokouspäivän ohjelman lopuksi myös omakohtaisen kokemuksensa konfliktien unohdetuista naisista, ja siitä miten kaikilla naisilla ei tasa-arvotyöstä huolimatta edelleenkään ole toimijuutta kriisin keskellä:
“Olen uiguuri. Tällä hetkellä uiguureille tapahtuu kansanmurha, etninen puhdistus. Uiguureilla ei ole ollut mahdollisuutta puolustaa itseään ja kehojaan, joita käytetään sodankäynnin välineenä. Suuri osa uiguurien kohtaamasta kidutuksesta on seksuaalista väkivaltaa. Muistuttaisin, että uiguurit otetaan mukaan, kun keskustellaan näistä teemoista naisten oikeuksiin liittyen.”
UN Women Suomen viestinnän vastaava Emma Winiecki yhtyi Simayijiangin toiveeseen tuoda esiin uiguurinaiset:
“Toivon, että voisimme olla tilanteessa, jossa traumatisoituneet naiset eivät joudu kertomaan kokemuksiaan ja tarinoitaan julki, jotta naisiin kohdistuvalle väkivallalle tehdään jotain. On meidän järjestöjen ja isompien toimijoiden vastuulla viedä asiaa eteenpäin ja saada muutos aikaan.”
UN Women Suomen toiminnanjohtaja Jaana Hirsikangas kiitti kevätkokouksessa kaikkia suomalaisia lahjoittajia ja jäseniä, joille tasa-arvo on sydämen asia. Vuoden 2021 aikana suomalaiset esimerkiksi lahjoittivat Afganistanin hätäapukeräykseen järjestön historiassa ennätykselliset yli 300 000 euroa. Vuonna 2022 on tehty jo uusi ennätys, kun suomalaiset ovat lahjoittaneet Ukrainan naisille perheineen jo huikeat 525 000 euroa. UN Women työskentelee ympäri maailmaa naisten tarpeiden huomioimiseksi ja aseman parantamiseksi kriiseissä ja konflikteissa.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on maailman johtava naisten ja tyttöjen voimaannuttamista ja ihmisoikeuksia ajava järjestö. UN Womenilla on yli 200 kehityshanketta yli 90 maassa. UN Women Suomi on YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin kansallinen komitea.
UN Women Suomi tekee vaikuttamistyötä, jotta Suomi tukisi naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumista vahvasti niin kansainvälisesti kuin kotimaassakin. Liittymällä UN Women Suomen jäseneksi, olet mukana mahdollistamassa vaikuttamistyötämme Suomessa sekä osallistut globaaliin tasa-arvotyöhön. Jäsenenä pääset vaikuttamaan vuosikokouksiimme äänioikeudella ja osallistumaan kaikkiin tapahtumiimme Lue lisää ja liity jäseneksi täällä.