UN Women Moldovassa: “Ymmärsin, ettei turvallisuutemme kannalta ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta Ukrainasta.” — Ukrainan sotaa paenneet naiset toivovat rauhaa
Moldovassa asuu 91 000 ukrainalaista pakolaista. Moldova ja Puola ovat vastaanottaneet eniten pakolaisia Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. UN Women on työskennellyt kumppaneidensa kanssa tutkiakseen, miten Venäjän Ukrainaan kohdistuvat hyökkäykset ovat vaikuttaneet naisiin ja tyttöihin. UN Women keskusteli väliaikaisissa sijoituskeskuksissa asuvien naispakolaisten kanssa. Tämä on heidän tarinansa.
Mauripolista kotoisin oleva 23-vuotias Anna lähti kotikaupungistaan yksin, sodan ensimmäisenä päivänä. Viimeiset kolme viikkoa hän on asunut väliaikaisessa sijoituskeskuksessa, 40 kilometriä Kiovasta pohjoiseen. “Yritän urheilla joka päivä. Käyn lenkillä. Se auttaa minua saamaan huomion pois ikävistä ajatuksista”, hän sanoo.
Ukrainassa Anna työskenteli englannin kielen opettajana. Nyt Moldovassa ollessaan hän opettaa verkossa. “En edes tiedä, ovatko työtoverini ja oppilaani elossa vai ei. Yhteyttä kaupunkiin ei ole, voin vain toivoa”, hän sanoo.
Anna kertoo, että Moldovassa hänellä on kaikki tarvitsemansa: katto pään päällä, herkullista ruokaa, pääsy terveydenhuollon palveluihin ja internetiin. Kuitenkin hänen ympäriltään puuttuvat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat jääneet Ukrainaan.
Odessasta kotoisin oleva Marina asuu samassa väliaikaisessa sijoituskeskuksessa kuin Anna. Keskuksessa kynsihoitaja Marina on paikallinen julkkis, jolta muut pakolaiset pyytävät manikyyrejä. Työ antaa Marinalle mahdollisuuden unohtaa sota hetkeksi. “Manikyyri on nyt kuin terapiaa. Juttelen aina naisten ja tyttöjen kanssa, joiden kanssa myös työskentelen: joskus annan heille neuvoja. Puhuminen auttaa meitä kaikkia näinä vaikeina aikoina”, hän kertoo.
Kun sota alkoi, Marina epäröi lähtemistä Odessasta – hän toivoi, että kaikki järjestyisi. Henkisesti vaikea tilanne alkoi kuitenkin vaatia veronsa. “Sireenien äänet masensivat minua niin paljon, etten tiennyt miten päin olisin. Kuuntelin kovaäänistä musiikkia hukuttaakseni sireenien äänet”, hän kertoo.
Marina pakeni Odessasta kiireessä ja yksin. Oltuaan useita päiviä sijoituskeskuksessa Moldovassa, hän alkoi kaivata työtään. Marina näytti muille naisille kuvia tekemistään manikyyreistä ja tajusi, että hän voisi keventää tunnelmaa keskuksessa tekemällä toisille manikyyrejä. Marina palasi Odessaan hakemaan työtarvikkeittaan. Palattuaan sijoituskeskukseen hän alkoi tehdä manikyyrejä, luoden kaikille pientä normaaliuden tunnetta. Samaan aikaan Marina oli huolissaan Odessaan jääneistä vanhemmistaan ja erityisesti vakavasti sairaasta isästään. “Olemme kunnossa täällä, mutta kotona on parempi”, Marina sanoo. Tätä mieltä ovat myös muut keskuksessa asuvat naiset. Heistä yksikään ei aio jäädä Moldovaan pitkäksi aikaa – he toivovat rauhaa, jotta voisivat palata kotiin Ukrainaan.
UN Women vieraili myös toisessa pakolaisille tarkoitetussa sijoituskeskuksessa Strasenin alueella Moldova keskiosassa. Siellä on nyt noin 60 asukasta, joista suurin osa ovat naisia ja lapsia.
Ennen sotaa, Snejana, 41, nautti onnellisesta ja rauhallisesta elämästä meren äärellä. Hän toimi kampaajana Odessassa, eikä voinut kuvitellakaan, että hänen elämänsä muuttuisi yhdessä päivässä näin dramaattisesti.
“Pommitusten takia lapseni eivät saaneet unta ja olimme kaikki uupuneita. Ymmärsin, ettei turvallisuutemme kannalta ollut muuta vaihtoehtoa kuin paeta Ukrainasta.”
Kun he saapuivat rajalle, Snejana ajoi ikkunat auki, jotta näkyi, että autossa oli lapsia. “Pystyin huokaisemaan helpotuksesta vasta kun pääsimme rajan toiselle puolelle. Minulla ei ollut paikkaa, minne mennä, mutta Moldovan ystävällisten ja rakastavien ihmisten ansiosta minulla ja lapsillani on nyt kaikki mitä tarvitsemme”, hän sanoo.
UN Women ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö haastattelivat noin 3000 pakolaista rajanylityspaikoilla, kauttakulkupaikoilla, vastaanottokeskuksissa ja yksityismajoituksissa. Tutkimuksen mukaan suurin osa Ukrainan sotaa pakenevista on naisia ja lapsia. Kaikista haastatelluista pakolaisista naisia ja lapsia oli 81 %. Naiset kantavat valtavan vastuun lastenhoidosta, jota lisäävät perheiden erkaantuminen sodan takia sekä rajalliset taloudelliset resurssit. Noin 83 % naisista matkusti vähintään yhden alle 18-vuotiaan lapsen kanssa.
“Tasa-arvo- ja monimuotoisuuskysymyksien sisällyttämien pakolaisten kanssa tehtävään työhön on tärkeää. Näin varmistetaan, että etenkin heillä, jotka ovat eniten vaarassa syrjäytyä saavat tasa-arvoisesti avustusta, palveluita ja tietoa”, kertoo Dominkia Stojanoska, UN Women Moldovan toimistolta.
Thousands of mothers and children have fled from #Ukraine to #Moldova. UN Women is working with partners to ensure that their needs are considered in the humanitarian efforts.
Find out more about the response 👇pic.twitter.com/inCV3L7Neh
— UN Women (@UN_Women) April 29, 2022
Lue alkuperäinen englanninkielinen artikkeli UN Women Moldovan nettisivuilta.
Artikkelikuva: 23-vuotias Anna Mariupolista keskustelee UN Womenin tiimin kanssa väliaikaisessa pakolaiskeskuksessa Vaticin kaupungissa, Orhein alueella MOldovassa. Kuva: Maxime Fossat, UN Women