Naisilla ja tytöillä on oikeus liikkua pelotta julkisissa tiloissa – UN Womenin Safe Cities –lippulaivahanke lisää kaupunkien turvallisuutta

Tue naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista työtä.

Väkivallan uhka vähentää naisten ja tyttöjen vapautta liikkua. Se heikentää heidän mahdollisuuttaan käydä koulussa, töissä ja osallistua julkiseen elämään. Se rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan käyttää terveydenhuollon palveluja, osallistua kulttuurisiin aktiviteetteihin sekä vaikuttaa negatiivisesti heidän terveyteensä ja hyvinvointiinsa.

Naiset ja tytöt ympäri maailmaa joutuvat kohtaamaan väkivaltaa kaduilla, kouluissa, työpaikoilla, parkkipaikoilla ja julkista liikennettä käyttäessään. Myöskään verkkoympäristö ei ole häirinnästä vapaa ja turvallinen alusta naisille ja tytöille. Covid-19 pandemian leviämisen ehkäisemiseksi asetetut rajoitukset sosiaalisille kontakteille, eivät ole poistaneet seksuaalista häirintää ja väkivaltaa julkisilta paikoilta, vaan pahimmissa tapauksissa rajoituksia on käytetty verukkeena naisten ja tyttöjen kontrollointiin.

Vaikka lähisuhdeväkivalta ja väkivalta työpaikoilla tunnustetaan nykyään jo paremmin ihmisoikeusloukkauksiksi, seksuaalinen häirintä julkisissa tiloissa jätetään edelleen usein huomioimatta. Sen ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi on edelleen vain vähän lakeja ja käytäntöjä tai ne tunnetaan huonosti.

33-vuotiaan Sarah Everardin raiskausmurha johti Lontoossa maaliskuussa 2021 laajoihin naisten järjestämiin mielenilmauksiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Murha herätti erityisen laajaa huomiota Britanniassa, koska tekijä oli paikallinen poliisi, joka pidätti Everardin käyttäen Covid-19 liikkumarajoituksia tekaistuna syynä naisen laittomaan pidätykseen, jossa oli todellisuudessa kyse sieppauksesta.

Kuluneena syksynä opiskelijat ovat Britanniassa boikotoineet myös yökerhoja, jotta päättäjät ja anniskelupaikkojen omistajat puuttuisivat niin kutsuttuun spiking-ilmiöön tehokkaammin. Spiking -ilmiöllä tarkoitetaan uhrin huumaamista. Suuressa osassa tapauksia huumaukset kohdistuvat naisiin ja niiden tarkoitus on saattaa naiset puolustuskyvyttömään tilaan, jotta heitä voidaan hyväksikäyttää, tai jotta heidät voidaan raiskata. Poliisi on saanut syys– ja lokakuun aikana Britanniassa parisataa ilmoitusta yökerhoissa tapahtuneista huumauksista.

Naisten protestointi turvallisuutensa puolesta ei ole uusi ilmiö, vaan mielenosoitusten juuret ovat jo 1970-luvulla, toisen aallon feministisen liikkeen järjestämissä marsseissa. Ensimmäinen Take Back the Night -mielenosoitus järjestettiin Philadelphiassa, vuonna 1975, vastauksena naisiin kohdistuviin väkivaltarikoksiin.

Leedsissä Britanniassa paikallinen feministinen ryhmä organisoi ensimmäisen Reclaim the Night marssin, 12. marraskuuta 1977. Inspiroituneina Take Back the Night mielenilmauksista, joita järjestettiin useissa kaupungeissa ympäri Länsi-Saksaa vuonna 1977. Reclaim the Night marssin tarkoituksena oli kiinnittää huomiota ja vaatia toimenpiteitä naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa vastaan. Marssilla vastustettiin myös paikallisen poliisin naisille asettamaa kehotusta pysyä öisin sisätiloissa, jota poliisi piti ehkäisykeinona ja vastauksena niin kutsutun Yorkshiren sarjamurhaajan Peter Sutcliffen syyllistymille naisten raiskausmurhille 1970-luvun lopussa.

Naisiin kohdistuva väkivalta julkisissa tiloissa on laajamittainen ongelma myös Suomessa. Suomi on Euroopan Unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, ja lähes joka toinen suomalainen nainen on kokenut seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. Viimeksi Otetaan yö takaisin -mielenosoituksia, järjestettiin Suomessa naistenpäivänä Tampereella, Turussa ja Helsingissä, vuonna 2016. Mielenosoituksilla vastustettiin nousussa olevien konservatiivisten ja nationalististen arvojen luomaa tilaa rasismin, misogynian ja transfobian lisääntymiselle ja kasvaneelle hyväksynnälle julkisissa tiloissa.

Reclaim the Night -liikkeestä Safe Cities -hankkeisiin

Reclaim the Night –liike on sittemmin inspiroinut myöhempiä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ehkäiseviä liikkeitä ja hankkeita, jotka puuttuvat naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ja häirintään julkisilla paikoilla. Yksi tällaisista hankkeista on UN Womenin maailmanlaajuinen lippulaivahankeSafe Cities and Safe Public Spaces for Women and Girls” joka perustuu “Safe Cities Free of Violence against Women and Girls” -ohjelmaan.

Safe Cities –ohjelman täytäntöönpano aloitettiin tammikuussa 2011, tarkoituksena ehkäistä ja reagoida väkivaltaan, jonka kohteeksi naiset ja tytöt joutuvat julkisissa tiloissa. Ohjelma edesauttaa ja tukee myös paikallisia ja kansallisia hallituksia saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita. UN Women on vahva kumppani kaupunkijohtoisissa ohjelmissa.

Safe Cities –ohjelmaan sitoutuminen ja sen toteutus edellyttää tutkimusta, joka tuottaa tarkkaa tietoa naisten ja tyttöjen kohtaamasta seksuaalisesta väkivallasta ja häirinnästä ja tukee sen eri muotojen tunnistamista julkisilla paikoilla.

Lakien kehittäminen ja täytäntöönpano on keskeisessä asemassa julkisissa tiloissa esiintyvään seksuaaliseen väkivaltaan puuttumisessa. Yhteisöjen kykyä puuttua ja tunnistaa ongelma vahvistetaan, ja viranomaiset ja naisten ruohonjuuritason organisaatiot valvovat lakien ja käytäntöjen tehokasta täytäntöönpanoa ja varmistavat, että työhön on saatavilla tarvittavat resurssit.

Asenteiden ja käyttäytymismallien muuttaminen ja uudelleen arviointi on välttämätöntä, kun edistetään naisten ja tyttöjen oikeutta nauttia julkisista tiloista ilman väkivaltaa. Safe Cities –ohjelmassa myös nuoret osallistuvat kouluissa ja muissa yhteyksissä sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavaan oppimiseen ja toimintaan. Sukupuolinäkökulma kaupunkisuunnittelussa taas varmistaa, että naisten ja miesten tarpeet huomioidaan tasavertaisesti kaupunkien palveluissa ja infrastruktuurissa.

Safe Cities –hankeohjelmista on jo saatu positiivisia tuloksia käytännössä. Kattavat arvioinnit Safe Cities –hankeohjelmasta kertovat hygienian, mukavuuden ja turvallisuuden tunteen lisääntyneen tyttöjen ja naisten keskuudessa liiketiloissa ja julkisessa liikenteessä esimerkiksi Papua Uuden-Guinean Port Moresbyssä. Ecuadorin Quitossa tyttöjen ja naisten kohtaama seksuaalinen häirintä julkisessa liikenteessä taas vähentyi. Samaan aikaan, kun sivullisten halu puuttua tyttöjen ja naisten kohtaamaan seksuaaliseen häirintään julkisessa liikenteessä lisääntyi. Nämä inspiroivat esimerkit Safe Cities –hankkeiden tuloksista kannustavat jatkamaan ja laajentamaan hankekokeiluja, turvallisten ja sukupuolten välistä tasa-arvoa kunnioittavien julkisten tilojen kehittämiseksi.

Lue lisää UN Womenin työstä väkivallan lopettamiseksi.

Kuva: UN Women/Hoang Van Nam 2016