Ylikonstaapeli Amelia ei jätä väkivallan uhreja yksin

”Jos riita ei ole vakava, jos se on vain läpsimistä eikä verta vuoda, niin annamme perheen hoitaa asian keskenään”, sanoo vanhempi  kyläpäällikkö Norberto Tomas ja viittaa 50 hengen ryhmään yhteisön jäseniä, jotka ovat kokoontuneet vihkitilaisuuteen Maudemon kylässä Itä-Timorin maaseudulla.

”Joskus saattaa olla tarvetta puhua kylän tai talon päällikölle ongelman ratkaisemiseksi.”

Kuullessaan tämän ylikonstaapeli Amelia de Jesus Amaral hyppää ylös tuolistaan kädessään perheväkivallan vastainen lakikirja ja alkaa lukea pykälää, joka soveltuu tilanteeseen.

”Läpsiminen on perheväkivaltaa! Eikä perheväkivalta ole vain fyysistä. Väkivalta voi olla taloudellista, seksuaalista ja emotionaalista ja ne ovat kaikki julkisoikeudellisia rikoksia”, hän pauhaa. ”Teidän on tuotava tällaiset tapaukset poliisin tietoon!”

Amelia  työskentelee poliisin yksikössä, joka keskittyy erityisesti kaikkein heikommassa asemassa olevien ihmisten tapauksiin. Toimialueena hänellä on Covaliman alue, seitsemän tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Dilistä. Väkivallan uhreille hänen yksikkönsä on useimmiten ensimmäinen kontakti virkavaltaan. Amelie on myös yksi UN Womenin kouluttamista itätimorilaisista rauhanvälittäjistä.

Amelia halusi poliisiksi jo lapsena.  Indonesian miehityksen aikana (1975-1999) hän toimi vastarintaliikkeen aktivistina Covalimassa. Hän muistelee, että tuona aikana toimineet naisjärjestöt, kuten Fokupers, yksi UN Womenin paikallisista kumppaneista, antoivat hänelle uskoa unelmaansa, että jonakin päivänä hän vielä työskentelisi poliisina.

Kun uhrit ottavat yhteyttä häneen pyytääkseen apua, he eivät pyydä sitä häneltä koska hän on nainen. Hän on alueellaan tunnettu poliisi ja on pitkäjänteisesti sitoutunut uhrien tukemiseen.

Maudemon kylä on lähellä Indonesian rajaa, mikä tekee siitä alttiin konflikteille sekä ihmis- ja huumekaupalle. Alue on kärsinyt raskaista taisteluista miehityksen ja vapautuksen aikana. Seksuaalinen ja muu sukupuoleen perustuva väkivalta on alueella yleistä. UN Womenin tavoittamat yhteisöt ovat usein kaukana poliisiasemista ja tieyhteydet tietyille alueille ja kyliin ovat käyttökelvottomat sadekauden aikana, joka kestää vuosittain jopa viisi kuukautta.

Dokumentoituaan väkivaltaraportin ylikonstaapeli ohjaa uhrit läheteverkoston palveluiden pariin, jotta väkivaltaa kokeneet naiset voivat toipua fyysisesti ja henkisesti. He saavat myös neuvoja mahdollisessa syytteen nostamisessa ja oikeudenkäyntiprosessissa.

Läheteverkosto koostuu 35 ruohonjuuritason organisaatiosta. Verkoston avulla kyliin on perustettu kokoontumistiloja UN Womenin tukemille itseapuryhmille, joissa naiset voivat kokoontua ja sovitella riitoja ennen kuin ne purkautuvat väkivallaksi. Covalimassa tällaisia tiloja on viisi.

Hiljattain tällaisen kokoontumistilan avajaisissa Maudemossa yhteisön jäsenet kertoivat osallistumisestaan ryhmän järjestämiin tapahtumiin, kuten maatalouden ja johtamisen koulutuksiin. Heillä oli myös mahdollisuus puhua ylikonstaapeli Amelia de Jesus Amaralin kanssa omista kohtaamisistaan väkivallan ja lain kanssa.

”Tiedän tapauksen, jossa nainen soitti poliisille, mutta he eivät vastanneet puhelimeen”, kertoo yksi osallistujista. ”Hän soitti uudestaan ja poliisi lupasi hakea hänet, mutta kukaan ei koskaan tullut.”

Amelia rohkaisee naista ja koko yhteisöä soittamaan suoraan hänelle,  kun jotain tällaista tapahtuu. Yhteisössä tällä ylikonstaapelilla onkin maine sitoutuneena ja luotettavana auttajana, joka vaikka kävelee autettavansa luokse jos on tarve, sillä hän ei osaa ajaa autoa tai moottoripyörää.

”Minä tulen hakemaan teidät turvalliseen paikkaan. Autan teitä ilmoittamaan asiasta poliisille, joka ei muuten ottaisi tapaustanne käsittelyyn. On meidän työmme ottaa teidän tapauksenne vakavasti ja saada se syyttäjälle.”

”Valtio maksaa meille poliiseille, jotta teemme nämä tehtävät”,  Amelia sanoo.  ”Olen täällä auttaakseni uhreja löytämään verkoston, saamaan tarvittaessa lääkinnällistä apua ja neuvontaa, jotta he selviytyisivät traumastaan. Autan heitä saamaan tapauksensa syyttäjälle. Tämän takia minusta tuli poliisi.”

Varmistaakseen, että poliisit ovat tietoisia vastuustaan ja vuonna 2010 voimaan tulleista perheväkivallan vastaisista laeista, UN Women on kouluttanut poliiseja ja muita avainhenkilöitä tuntemaan lakien sisällön.

Alueen pääkaupungissa Suaissa läheteverkoston koordinaattori Quintino da Costa on pannut merkille ylikonstaapeli Amelia de Jesus Amaralin ja läheteverkostojen työn vuoden 2010 perheväkivallan vastaisen lain voimaantulon jälkeen ja sanoo:  ”Kaikki tietävät nyt, että perheväkivalta ei ole hyväksyttyä. Se on rikos. Se on yleistä tietoa.”

Amelia lisää: ”Olen listannut 38 rikoksentekijää, jotka on tuomittu ja vangittu. Tämä lista on minulle merkki menestyksestä ja siitä, että laki toteutuu.”