Väkivallan ja HIV:n kierre voidaan katkaista

“Sisällissodan myllerryksessä jouduin kolmen miehen raiskaamaksi. Nyt elämääni varjostaa kaksi stigmaa: raiskaus ja hiv-positiivisuus.”

Näin sanoessaan Benetta tulee kuvailleeksi samalla tuhansien muidenkin liberialaisten naisten tilannetta. Mikä kuitenkin erottaa Benettan muista on se, että hän on valmis rikkomaan näitä vaikeita asioita ympäröivän hiljaisuuden.

“Useimmat naiset eivät kerro hiv-positiivisuudestaan, sillä heitä tullaan usein syyttämään hiv:n tuomisesta perheeseen ja heidän kumppaninsa hylkäävät heidät. Jos naisen tiedetään kantavan hiv:tä, häntä usein syytetään prostituutiosta ja viruksen saamisesta sitä kautta.”

Benetta haluaa kertoa tarinansa vastustaakseen tätä stigmaa ja naisten oikeuksien loukkauksia Liberiassa. Samalla hän edesauttaa UN Womenin väkivaltarahaston (UN Trust Funt to End Violence against Women) tukemaa hanketta, jonka toteuttavana kumppanina on Liberian Action Aid -järjestö.

Väkivallan ja hiv:n leviämistä ehkäisevä projekti on käynnistetty Liberian kaakkoisosissa, jossa naisia koettelevat myös köyhyys, syrjivät oikeusjärjestelmät ja heikko tietämys naisia suojelevista laeista.

Liberian 15 vuotta kestäneen konfliktin aikana raiskauksia käytettiin sodankäynnin taktiikkana. Väkivalta juurtui normiksi ja käytännöksi, joka luo edelleen synkän varjon naisten ja tyttöjen elämään. Vaikka Liberiaan on luotu lainsäädäntöä naisiin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän estämiseksi, hankaloittavat perinteet ja patriarkaaliset valtarakenteet lakien noudattamista erityisesti maan kaakkoisosissa, kuten Grand Gedehin ja River Geen alueilla.

Väkivalta on yksi keskeisimmistä hiv:tä levittävistä tekijöistä erityisesti nuorten naisten keskuudessa: 15-24-vuotiaat naiset ovat hiv-positiivisia kolme kertaa todennäköisemmin kuin samanikäiset miehet. Tämä olennainen yhteys kuitenkin havaitaan vain harvoin.

UN Womenin tukema hanke käyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa: se pyrkii varmistamaan sekä oikeusavun että palvelujen saatavuuden naisille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa ja saaneet hiv-tartunnan. Projektin tukee yhteisön johtajia, oikeusoppineita ja terveysalan työntekijöitä, jotta nämä pystyisivät vastamaan mahdollisimman tehokkaasti väkivallasta selvinneiden naisten tarpeisiin.

“Aiemmin perheet eivät raportoineet väkivaltatapauksia”, muistaa Angeline Baryrou, sairaanhoitaja River Geestä. Hän sanoo, että sen jälkeen kun hankkeessa on koulutettu terveysalan työntekijöitä, poliiseja ja johtotason ihmisiä, on väkivalta vähentynyt samaa tahtia kuin tietoisuus väkivallasta on lisääntynyt.

Muutoksen eteenpäinviemiseksi koko yhteisön tasolla käytetään erityistä osallistuvuusmetodia. Tavoitteena on sitouttaa hiv-positiiviset ihmiset ja yhteisöt vastaamaan pandemiaan vuorovaikutuksellisen pohdinnan, analyysin, suunnittelun ja yhteisen toiminnan kautta. Osana hanketta on koulutettu 40 nuorta naista ja miestä vetämään keskustelupiirejä, joihin tällä hetkellä osallistuu seitsemisensataa ihmistä, erityisesti nuoria.

Keskustelupiirit saavat aikaan muutoksia. Eräässä yhteisössä raiskaukset olivat yleisiä, mutta tapauksia ei raportoitu. Perinteiset konfliktinratkaisukäytännöt, kuten vuohen tappaminen ja juhla-aterian järjestäminen rauhan merkiksi usein aliarvioivat naisten oikeuksia. Nyt koulutusmetodien kehittämisen seurauksena raiskaustapauksia raportoidaan, mutta sen lisäksi muistetaan myös kerätä todisteita. Tällä pyritään varmistamaan, että hyökkääjät myös tuomitaan.

Yhtä keskustelupiiriä vetävällä Agnes Wessehillä, 26-vuotiaalla neljän lapsen äidillä, on myös vaikuttava tarina kerrottavanaan.

“Aiemmin en voinut sanoa olevani vapaa edes omassa kodissani. Olin orjan asemassa ja aviomieheni kohteli minua miten halusi”, Wesseh sanoo.

Saatuaan keskustelupiirissä tietoa heille kuuluvista oikeuksista naiset kertoivat kumppaneilleen, mitä olivat oppineet.

“Asteittain hekin alkoivat ymmärtää, miten väärin he olivat meitä kohtaan käyttäytyneet. Aviomieheni osallistuttua koulutukseen hänenkin asenteensa muuttui. Nyt hän ymmärtää että minulla ja hänellä on yhtäläiset oikeudet. Hän ei määrää enää raha-asioistani eikä myöskään lyö.”