Toivon siemeniä Dadaabin pakolaisleirillä

Koillis-Kenian paahtavan auringon alla joukko naisia kaivaa kuivaa, pölyistä maata kepeillä ja haravoilla.

Hiekkamyrskyn iskiessä naiset suojaavat silmänsä huiveillaan. Kukaan ei valita ankarista olosuhteista – kaikkien ajatukset ovat jo kolmen kuukauden päässä, jolloin auringon korventaman maan pitäisi tuottaa ensimmäinen sato.

Ollaan Dadaabissa, maailman suurimmalla pakolaisleirillä, jossa asuu satoja tuhansia nälkää jä väkivaltaa paenneita ihmisiä.

Leila Abdilulahi on innokas oppimaan uutta. Pakolaisleirin naisille järjestetyssä tilaisuudessa hän kysyy kysymyksen toisensa jälkeen. (Kuva: UN Women/Tabitha Icuga)
Leila Abdilulahi on innokas oppimaan uutta. Pakolaisleirin naisille järjestetyssä tilaisuudessa hän kysyy kysymyksen toisensa jälkeen. (Kuva: UN Women/Tabitha Icuga)

25-vuotias somalipakolainen Leila Abdulilahi kantaa mukanaan viisikuista vauvaansa. Kotona Leilalla on neljä lasta lisää. Leila kuuluu leirin uusiin tulokkaisiin, jotka ovat saapuneet etsimään turvaa viime vuosien kuivuuden ja sotilaallisten yhteenottojen jaloista.

Leila on joutunut asumaan pakolaisleirillä kolme vuotta ja on toimeentulomahdollisuuksien puuttumisen vuoksi ollut täysin riippuvainen YK:n ruoka-avusta.

Naisten elämä leirillä on vaarallista. ”Pelkäämme mennä hakemaan polttopuuta metsästä. Rosvot hyökkäävät kimppuumme myös asuinpaikoissamme ja raiskaavat meidät”, Leila kertoo.

Leilan toive on yksinkertainen: Jos hänellä olisi rahaa, hän voisi ostaa polttopuuta, eikä hänen tarvitsisi lähteä vaaralliselle puunhakumatkalle vain laittaakseen ruokaa perheelleen.

Leilan pitkäaikainen toive on viimein toteutumassa. Joukko äärimmäisessä köyhyydessä pakolaisleirillä eläviä naisia saa UN Womenin avulla mahdollisuuden omien tulojen hankkimiseen kasvattamalla ja myymällä kasviksia ja vihanneksia.

Naiset ovat kiireisiä kylväessään siemeniä, hoitaessaan upouusia kasvihuoneita ja suunnitellessaan tuotteidensa markkinointia. Oma raha merkitsee naisille kaikkea. Myös Leila voi viimein hankkia lapsilleen ruokaa ja maksaa heidän koulumaksunsa riitelemättä aviomiehensä kanssa. Hän voi hankkia polttopuuta pelkäämättä henkensä ja turvallisuutensa puolesta.

”Toimeentulomahdollisuuksien puute vaikuttaa seksuaaliseen ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan leirillä”, sanoo UN Womenin Kenian-toimiston asiantuntija Adil Absiye. Hänen mukaansa mahdollisuus elannon hankkimiseen merkitsee Leilan kaltaisille naisille tärkeää askelta eteenpäin elämässä. Se auttaa heitä huolehtimaan itsestään leirillä ja avaa uusia mahdollisuuksia myös kotiinpaluuta silmällä pitäen.

”Haluan avata oman kaupan. Voitoilla aion ostaa vaatteita, vihanneksia ja hedelmiä lapsilleni”, Leila suunnittelee.

Taloudellisen itsenäisyyden myötä hän on saanut takaisin uskonsa tulevaisuuteen.

”Haluan tehdä työtä ja tukea perhettäni, sittenkin kun jonain päivänä palaan kotiin – silloin aion avata vielä isomman kaupan.”