Terveiset Intiasta: Tässä huoneessa muutosvoima tiivistyy!
Nyt liikun kotini ulkopuolella, osallistun kokouksiin ja keskustelen monien ihmisten kanssa. Ihmiset ovat alkaneet tunnistaa minut ja arvostaa minua.
Tiedätkö tunteen, kun jokin tunnelma on niin voimakas, että se on miltei käsin kosketeltavissa? Minä koin tämän tunteen Naugawanin kylän naisten kokouksessa.
Saavumme perille lähes kaksi tuntia myöhässä. Siitä huolimatta meitä on Naugawanin kyläkeskuksessa vastassa yli 70 naista, jotka ottavat meidät lämpimästi vastaan. Se merkitsee paljon: he ovat jääneet odottamaan meitä vaikka maatalous- ja kodin työt odottavat heitä. He kertovat, että paikalla oli alun perin paljon suurempi joukko naisia, mutta monet heistä joutuivat lähtemään.
Iloisten ilmeiden ja vilkkaan puheensorinan saattelemana saamme kunniapaikat pöydästä kylänjohtaja Swatantra Lata Bansalin ja muiden paikallishallinnon edustajien kanssa. Katossa vinhasti pyörivät tuulettimet lieventävät kuumuutta.
Bansal tarttuu mikrofoniin. ”Naiset paiskivat töitä aamusta iltaan, niin kodeissaan kuin kylän asioiden parissa”, hän tokaisee ja kuvailee tyttöjen ja naisten elämää. “Lapsuudessa tyttö elää vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Naimisiin mentyään nainen elää miehelleen ja hänen perheenjäsenilleen. Hänellä ei koskaan ole aikaa itseään varten.”
Bansal antaa arkisen esimerkin: ”Jos mies ja hänen perheenjäsenensä eivät ole kotona, nainen ei tohdi tehdä ruokaa itselleen vaan syö aiempien aterioiden tähteitä.”
Saliin kokoontuneesta joukosta kuuluu hyväksyviä äänenpainoja kun Bansal toteaa: ”Minun on sanottava tämä rehellisesti: vaikka istumme täällä, me tiedämme, että monet miehet eivät halua meidän etenevän.”
Naugawanin kyläkeskukseen kokoontunut naisten kyläkokous, Mahila Sabha, haastaa perinteistä järjestystä, jonka mukaan naisen paikka on kotona ja julkinen tila on miesten aluetta. ”Miesten alueelle” astuvan naisen tekoa ei katsota hyvällä. Yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktiivisia naisia uhkaillaan ja he kokevat usein väkivaltaa.
Sekään ei ole itsestään selvää, että naiset puhuvat naisten kokouksessa asioista avoimesti. Naiset kuvailevat, että aiemmin heidän ei ole ollut sopivaa avata suutaan kodeissaankaan, edes anoppiensa läsnä ollessa.
Katson ympärilleni salissa. Jokainen paikalla oleva nainen on ottanut rohkean askeleen. ”Tässä huoneessa muutosvoima tiivistyy!” ajattelen mielessäni kun kuuntelen heidän puheenvuorojaan. Tunnelma on energinen ja vaikuttava.
Naugawanissa naisten kyläkokoukset alkoivat vuonna 2013. ”Mitä jos Mahila Sabhaa ei olisi?” kysyn. Vastaus on selkeä: sellaista tilannetta ei voisi enää olla! Näitä naisia ei voi pysäyttää.
Maria Jain
Kirjoittaja on Suomen UN Womenin koordinaattori, joka bloggaa matkastaan Intiaan tosielämän supersankarien vieraaksi.
Katso aiemmat blogipäivitykset: Intia-blogi