Teatterista tosielämäksi: Loppu naisten ahdistelulle Egyptissä

“Joka-aamuinen bussimatka töihin on hyvin ahdistava. Matka kestää tunnin ja koen ahdistelua joka päivä. Kunpa jonain päivänä olisi mahdollista matkustaa turvallisesti”, haaveilee Kairossa asuva Zeinab.

Monet egyptiläiset naiset ajattelevat kuten Zeinab. He toivovat voivansa kulkea turvallisesti töihin, kävellä Kairon kaduilla pelkäämättä, käyttää julkista liikennettä tulematta ahdistelluksi – yksinkertaisesti nauttia henkilökohtaisesta vapaudesta.

UN Womenin tukeman tutkimuksen mukaan 99,3 prosenttia egyptiläisistä naisista ja tytöistä on kokenut seksuaalista ahdistelua. Sen vuoksi 86,5 prosenttia naisista kokee turvattomuutta käyttäessään julkista liikennettä. Egyptin laki ei tunne seksuaalista ahdistelua. UN Women pyrkii edistämään muutoksia lainsäädäntöön.

Osana maailmanlaajuista Safe Cities -ohjelmaa UN Women aloitti Kairossa marraskuussa 2012 kolmen nuorisoryhmän kanssa kampanjan, jossa väkivaltaan ja ahdisteluun kiinnitetään huomiota näyttämötaiteen keinoin ja pyritään herättämään kansalaisissa halu toimia väkivallan lopettamiseksi julkisessa liikenteessä. Tavoitteena on myös lisätä matkustajien aktiivisuutta ja valmiuksia toimia havaitessaan ahdistelua.

Nuorisoaktivistit käyttävät vuorovaikutteisen teatterin keinoja. He esittävät metrovaunuissa seksuaalista ahdistelua käsitteleviä kohtauksia paljastamatta muille matkustajille, että kyse on näytelmästä. Eräs kohtaus alkaa, kun kolme ystävystä tapaa metrossa. Yksi heistä kertoo tunteikkaasti hetkeä aiemmin bussissa kohtaamastaan ahdistelusta. Kohtauksen edetessä näyttelijät ottavat yleisön mukaan ja rohkaisevat heitä jakamaan ajatuksiaan. Kuka on syyllinen? Millaisia ratkaisuja voisi olla?

Vuorovaikutteinen teatteri tuo näkyviin vuosia kestäneen, raportoimatta jääneen ahdistelun. Näyttelijät kertovat muille matkustajille vasta seuraavaan vaunuun siirtyessään, että kyse oli teatterista.

Yksi projekti keskittyy tietoisuuden lisäämiseen metrolaitureilla, rohkaisten matkustajia puuttumaan ahdisteluun ja väkivaltaan. Eräs nuorisoryhmä puolestaan työskentelee keskeisellä bussiasemalla Kairossa ja valistaa kuljettajia heidän roolistaan ahdistelun lopettamisessa sekä siitä, mitä etuja koituu ahdisteluvapaasta bussista.

Lisäksi nuoret työskentelevät matkustajien kanssa – erityisesti naisten – rohkaisten heitä raportoimaan ahdistelusta kuljettajille, jotta tilanteeseen voidaan puuttua heti. Kuljettajia kannustetaan myös kiinnittämään istuinten selkänojiin tarroja, jotka mainostavat kuumaa linjaa, jonne matkustajat voivat soittaa ja tehdä valituksia.

Yhä useamman egyptiläisen naisen tavoin Zeinab sanoo, että hän ei halua enää vaieta. “Joskus minun täytyy olla hiljaa välttääkseni kritiikkiä, mutta olen kyllästynyt olemaan passiivinen. Kun kerron huoleni ääneen, joku voi auttaa minua!”