Oikeutta naisille Tansaniassa

”Tiedän isäni olevan ylpeä minusta”, sanoo Devotha Christopher ja hymyilee muistellessaan isäänsä työn touhussa oikeussalissa. ”Hän ei ollut koulutettu mies, mutta hän opetti minulle pienestä pitäen, että oikeus toteutuu vasta kun tuomarit ymmärtävät ne esteet, joita tavalliset ihmiset kohtaavat hakiessaan oikeutta.”

Tansaniassa virallinen oikeusjärjestelmä toimii rinta rinnan maan vanhojen tapojen ja uskonnollisten säännösten kanssa. Devothan isä oli oikeusasessori: hän tulkitsi perinteisiä lakeja silloin, kun ne olivat ristiriidassa Tansanian virallisen perustuslain kanssa. Isä kuoli Devothan ollessa vain 13-vuotias. Nykyään 35-vuotias Devotha työskentelee tuomarina pohjoistansanialaisen Arushan kaupungin käräjäoikeudessa. Hän on myös intohimoinen aktivisti, joka auttaa naisia hakemaan ja saamaan oikeutta. Devotha ajaa naisten asiaa Tansanian naistuomareiden järjestön TAWJA:n kautta.

Jotta laki olisi kaikille tasapuolinen ja oikeudenmukainen, me etsimme ennakkotapauksia. Ja joskus me teemme niitä itse. Yhdessä UN Womenin kanssa TAWJA tarjoaa Tansanian oikeuslaitoksen työntekijöille koulutusta naisten oikeuksiin liittyen. Järjestö tekee työtä yhdessä käräjäoikeuden ja korkeimman oikeuden naistuomareiden kanssa, jotta tansanialaisten naisten on helpompaa hakea oikeutta. Devotha osallistui aikoinaan järjestön koulutukseen ja on nyt itse kouluttaja. Hän kertoo, kuinka kasvanut tietoisuus naisten ongelmista on vaikuttanut siihen, miten hän käsittelee sellaisia oikeustapauksia, joissa naisten sosiaalisia tai taloudellisia oikeuksia on loukattu.

”Olen todella ylpeä etenkin eräästä tuomiosta – Maria Vandan tapauksesta”, Devotha muistelee.

Vuonna 1970 Maria avioitui paikallisessa kirkossa miehensä Peterin kanssa ollessaan vasta 15-vuotias. Maria ei kuitenkaan tiennyt, että vihkitodistusta ja näin ollen koko avioliittoa ei missään vaiheessa laillistettu. Vastanaineet perustivat menestyvän yrityksen, saivat kaksi lasta ja säästivät rahaa niin, että pystyivät rakentamaan kaksi taloa. Eräänä päivänä Peter ehdotti, että perhe muuttaisi Arushasta maaseudulle. Hän sanoi rakentaneensa heille uuden talon läheiseen maalaiskylään, ja pian Maria ja lapset muuttivatkin sinne.

Kolme kuukautta myöhemmin tarina sai kuitenkin karmaisevan käänteen. Maria ja lapset olivat yksin uudessa kodissaan, kun talon todellinen omistaja tuli paikalle ja hääti heidät pois. Palatessaan Arushaan Maria huomasi kauhukseen, että hänet oli lukittu ulos entisestä kodistaan. Peter oli huijannut Mariaa ja kielsi lisäksi olleensa ikinä naimisissa tämän kanssa. Hän ei päästänyt Mariaa eikä lapsia taloon, jonka he olivat rakentaneet yhdessä.

Varattomana ja asunnottomana Maria kääntyi oikeuslaitoksen puoleen saadakseen apua. Koska laillistettua vihkitodistusta ei ollut olemassa, oikeusistuin oli kuitenkin Peterin puolella ja päätti, että Maria ei ollut Peterin laillinen vaimo eikä hänellä siten ollut oikeutta kotitaloonsa. Maria oli kuitenkin päättäväinen ja valitti tuomiosta, jolloin tapaus siirtyi Devothan käsiteltäväksi.

Devotha oli suorittanut TAWJA:n koulutuksen, joten hän ymmärsi ne vaikeudet, joita Marian oikeudenhaun tiellä oli. Hän etsi käsiinsä papin, joka oli vihkinyt pariskunnan, ja pappi vahvisti oikeudessa, että häät oli tosiaan pidetty. Peter lakimiehineen viivytteli tutkinnan kulkua vuosikausia, mutta lopulta Devotha sai paljastettua totuuden. Pari oli vihitty uskonnollisen lain mukaisesti, puuttuva vihkitodistus ei mitätöinyt heidän liittoaan ja Marialla oli oikeus omaan osuuteensa avioliiton aikana kertyneestä omaisuudesta.

Yli vuosikymmenen kestäneen oikeustaistelun voitto oli kuitenkin katkeransuloinen. Kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Maria sai lopulta tietää saavansa laillisen osuutensa, hän sairastui ja sittemmin menehtyi.

Marian nuorempi sisar Pasqualina kuvailee, miten vuosia jatkunut epäoikeudenmukaisuus, ympäröivän kulttuurin paineet ja henkiset rasitukset vaativat veronsa.

”Maria koki läheistensä hylänneen hänet, eikä edes oikeusjutun voittaminen voinut korjata sitä menetystä. Sisareni kuolinsyy oli särkynyt sydän.”

Vaikka Maria ei lopulta ehtinyt hyötyä voitosta, jonka eteen taisteltiin niin pitkään, Devotha sanoo: ”Olen ylpeä siitä, että niin monen vuoden jälkeen tämä nainen sai vihdoin nähdä oikeuden toteutuvan. Hän puolusti itseään kaikista vaikeuksista huolimatta. Marian tapaus inspiroi naisia ympäri maan heidän kamppaillessaan omien oikeuksiensa puolesta.”

TAWJA saa tukea UN Womenilta myös pyrkimyksissään tehdä oikeuslaitos ja oikeuskäsittely helpommin ymmärrettäviksi ja lähestyttäviksi. TAWJA levittää tansanialaisille naisille tietoa avioliittolaista, perheväkivallasta, perintöoikeudesta, testamentin laatimisesta, oikeudenkäyntiprosessista sekä siitä, miten tuomareiden toiminnasta voi tarvittaessa tehdä valituksen. Järjestö jakaa leskille, orvoille ja muille vaikeissa elämäntilanteissa oleville esitteitä, joissa kerrotaan, miten he voivat hakea oikeutta ja miten lainsäädäntö suojelee heitä.

Anna Collins-Falk on UN Womenin maaedustaja Tansaniassa. Hän kertoo olevansa ylpeä siitä, että saa  tehdä tätä tärkeää ja uraauurtavaa työtä yhdessä TAWJA:n kanssa.

“Pääsemme vaikuttamaan naisten oikeuksien toteutumiseen suoraan oikeuslaitoksen kautta. Etenkin köyhien ja syrjäytymisvaarassa olevien naisten on ollut vaikeaa saada äänensä kuuluviin oikeuskäsittelyissä. Olemme ottaneet jo suuria edistysaskelia syrjinnän vastaisessa taistelussa, oikeusjärjestelmän epäkohtien kitkemisessä ja kansalaisten neuvonnassa.”

Devothan inspiraationa toimii edelleen hänen oma isänsä, joka auttoi elämänsä aikana tavallisia ihmisiä tavoittelemaan oikeuksiaan. Devotha on kiitollinen oppimistaan taidoista ja jatkaa työskentelyä sen eteen, että oikeuskäsittelyt olisivat tasa-arvoisia molemmille sukupuolille.

”TAWJA ja UN Women auttavat meitä muuttamaan ajattelutapaamme. Jotta laki olisi kaikille tasapuolinen ja oikeudenmukainen, me etsimme ennakkotapauksia. Ja joskus me teemme niitä itse.”