”Nyt osaan suojella itseäni”
”Kukaan ei koskaan aiemmin kertonut minulle miten voisin suojella itseäni. Tänään opin, ettei minun tarvitse odottaa jonkun huolehtivan oikeuksistani puolestani”, sanoo intialainen Soundari Devi. Työkseen Soundari Devi valmistaa vaatteita kansainvälisille merkeille vaatetehtaassa Tirupurin kaupungissa.
Valtaosa Intian ja Bangladeshin vaatetehtaiden työntekijöistä – joissakin tehtaissa jopa 90 prosenttia – on naisia. Heille työturvallisuuden puute merkitsee tehtaiden rakennus- ja paloturvallisuuskysymysten ohella joka päivä myös väkivaltaa ja häirintää.
”Vaatetehtaissa työskentelevistä naisista yli puolet on kokenut työssään jonkin tyyppistä väkivaltaa”, kertoo Juliette Li vaateteollisuuden työolojen parantamiseen keskittyvästä Fair Wear Foundation -järjestöstä.
Tarkkoja tilastoja on kuitenkin vaikea saada. Julietten mukaan väkivaltaa ja häirintää ei tiedosteta ongelmaksi vaateteollisuudessa. Työntekijöiden ei ole helppoa kertoa kokemuksistaan. Työnjohtajille kiusaaminen, huutaminen tai psykologinen väkivalta saattavat olla osa johtamiskulttuuria. Vaateyritykset puolestaan eivät koe asiaa ongelmaksi koska siitä ei tehtaissa raportoida.
”Kuitenkin tehtaiden toimintaa tarkkaillessa käy selväksi, että kyseessä on päivittäinen ilmiö”, Juliette huomauttaa.
Tähän Fair Wear Foundation haluaa muutoksen. Yhdessä UN Womenin kanssa muutos on mahdollinen.
”Sekä Intiassa että Bangladeshissa on voimassa työpaikkaväkivaltaa koskevat lait, mutta tahto ja resurssit niiden toimeenpanoon ovat puutteellisia”, Juliette kertoo. UN Womenin hallinnoiman YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen rahaston tuella Fair Wear Foundation siirtää lait paperilta toimintaan.
Väkivallan vastainen ohjelma tavoittaa 25 000 työntekijää ja johtajat 50 tehtaassa Intian Tirupurissa ja Bangaloressa sekä Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa. Näissä kaupungeissa on tekstiilituotannon keskittymiä. Ohjelma luo ja vahvistaa työntekijöiden ja tehtaiden johdon välisiä suhteita. Mukana ovat tietenkin myös tehtaista vaatteensa tilaavat kansainväliset vaatefirmat.
Myös Soundari Devin työpaikalla tirupurilaisessa vaatetehtaassa järjestettiin väkivallan vastainen koulutus. Se oli ensimmäinen kerta kun häirintä ja väkivalta määriteltiin hänen työyhteisössään ja niistä keskusteltiin työturvallisuuteen, tuottavuuteen ja työilmapiiriin vaikuttavina ongelmina. Työntekijät oppivat myös keinoja suojella itseään väkivallalta.
Koulutuksen jälkeen Soundari Devin työpaikalla perustettiin häirinnän vastainen komitea. Sen jäsenet valittiin äänestyksellä. Työntekijöiden sitoutumisesta asiaan kertoo se, että äänestysprosentti oli sata.
Komitean tehtävä on neuvotella tehtaan johdon kanssa konkreettisista toimista, joilla taataan turvallisempi työympäristö naisille. Komitea toimii myös tahona, joiden puoleen työntekijät voivat kääntyä.
”Kun tehtaan johto tiedostaa kuinka suuri tarve väkivaltaan puuttumisella on ja miten se edistää koko tehtaan toimintaa, he antavat tukensa koulutuksille ja komiteoille”, Juliette kertoo. Myös tehtaiden johto saa koulutusta asiassa.
Fair Wear Foundationilla on vahvat mahdollisuudet vaikuttaa myös kansainvälisiin vaateyrityksiin, jotta ne tiedostavat tuotantoketjuissa tapahtuvan väkivallan ja ottavat asian esille neuvotteluissa tehtaiden kanssa. Sen jäseninä on 90 yritystä ja yli 120 vaatemerkkiä, joita myydään 80 maassa.
Uutiset vaatetehtaissa tapahtuneista tragedioista muituttavat maailmaa siitä, kuinka ihmisoikeudet jäävät vaateteollisuuden jalkoihin. Bangladeshilaisen vaatetehtaan romahtamisen jälkeen vaateyritykset ovat kiirehtineet vahvistamaan vastuullisuuttaan. Juliette muistuttaa, että työturvallisuudesta ja työntekijöiden oikeuksista puhuttaessa on puhuttava myös työpaikalla tapahtuvasta väkivallasta.
”Työympäristön väkivallattomuudella on välitön vaikutus naisten elämään – onhan kyse perusihmisoikeuksien kunnioittamisesta.”
Kuva: Social Awareness and Voluntary Education