Naiset tuovat puhtaan juomaveden kaikkien ulottuville Tansaniassa

”Veden saatavuus oli pitkään ongelma kylässämme, ja meidän naisten elämää se todella vaikeutti”, kertoo 29-vuotias Maria, joka asuu pienessä Kingolwiran kylässä itäisen Tansanian vuoristoalueella.

”Etenkin kuivan kauden aikana meidän piti kävellä kahdeksan tuntia joelle, jonka vesi oli saastunutta. Jos vettä joi, saattoi saada ripulin tai vatsakipuja. Lapsia kuoli, ja yhteisössämme oli paljon konflikteja, kun kaikki yrittivät kerätä tarpeeksi vettä perheelleen.”

Tansaniassa kuten muuallakin Afrikassa veden hankkiminen on naisten vastuulla, minkä takia naiset joutuvat kulkemaan päivittäin pitkiä matkoja noutaessaan vettä. Keskeisestä roolistaan huolimatta he saavat vain harvoin osallistua veteen liittyvään päätöksentekoon. Sen sijaan he tekevät epäsuhtaisen paljon kotitöitä ja heiltä kuluu valtavasti aikaa siihen, että he hakevat kaukaisista ja monesti vaarallisista paikoista vettä, joka voi olla likaista ja levittää tauteja.

Koska suurin osa naisten ajasta kuluu kotitöihin, he eivät usein käy koulua. Siksi heidän on hyvin vaikeaa kehitellä toimeentulon keinoja kodin ulkopuolella, minkä seurauksena heille jää entistäkin vähemmän vapaa-aikaa. Kingolwiran kylän kokemusten perusteella naisten ottaminen mukaan veteen liittyvään päätöksentekoon kuitenkin kannattaa.

”Elämä alkaa puhtaasta vedestä. Ilman sitä lapsemme eivät pysy terveinä, tyttäremme eivät pääse kouluun ja naisemme eivät ole turvassa”, 39-vuotias Margareth painottaa ja esittelee Kingolwiran vesitoimikunnan muut naispuoliset jäsenet.

Kingolwiran kaltaisissa paikoissa, missä vettä on vähän ja sitä myyvät usein epäviralliset kaupustelijat, vesi oli ennen hyvin kallista ja silti epätasaista laadultaan. Niiden, joilla ei ollut varaa ostaa vettä, oli otettava saastunutta vettä matalista kaivoista tai käveltävä läkähdyttävän pitkiä välimatkoja veden luokse.

UN Women on huolissaan kasvavan vesikriisin vaikutuksesta naisten asemaan ja on aloittanut pilottiohjelman, jolla tuetaan oikeudenmukaista suunnittelua ja budjetointia. Ohjelman tavoitteena on parantaa etenkin naisia tukevia julkisia hyödykkeitä ja palveluiden jakelua. Morogoron kunnan kunnanvaltuusto järjesti sarjan yhteisötapaamisia, joihin se kutsui naisia kertomaan Kingolwiran kylän kiireellisimmistä kehittämistarpeista. Naisten perinteisen vedenhakuvelvollisuuden noustua esiin päätettiin perustaa vesitoimikunta, johon kuuluu viisi naista ja viisi miestä.

”Kaikki tarttuivat heti toimeen vesiongelman ratkaisemiseksi, sillä tilanne oli niin paha, että se vaikutti jokaiseen elämänalueeseen”, kertoo 28-vuotias Scholastika saapuessaan vesitoimikunnan viikoittaiseen kokoukseen. Scholastika sanoo olevansa onnellinen, että saa työskennellä yhteisönsä hyväksi ja että hänellä on mahdollisuus antaa pojalleen parempi tulevaisuus.

Toimikunnan naiset muistivat hyvin aikaisemman ahdinkonsa ja tiesivät, että heidän pitäisi saada vesi lähemmäs yhteisöä ja varmistaa lisäksi, että vesi olisi puhdasta, turvallista ja edullista.

Koko yhteisön yhteisenä ponnistuksena Uluguru-vuorten alarinteille rakennettiin pieni pato, josta vesi pumpattiin läheiseen säiliöön käsittelyä varten. Työn tuloksena pystyttiin perustamaan seitsemän vesikioskia, joissa säilytetään ja myydään turvallista, käsiteltyä vettä. Vettä saa nyt jokaiselta Kingolwiran kadulta, ja kylä on kokenut valtavan muutoksen. Yhden perheen päivittäinen vedenkulutus on kymmenen vesikanisterillista, minkä hinta on laskenut 5 000 shillingistä (2,40 euroa) 250 shillinkiin (0,12 euroa). Samalla vesikioskien valvojat varmistavat, että puhdasta vettä jaetaan oikeudenmukaisesti.

”Kun naiset ja miehet ratkovat yhteisön ongelmia yhdessä, ihmeellisiä asioita voi tapahtua”, toteaa Margareth vesitoimikunnan kokouksen loppuessa. ”Yhteisömme päätti, että vesiongelman ratkaiseminen oli tärkeintä, ja nyt meidän ei enää tarvitse huolehtia vedestä. Meidän ei enää tarvitse käyttää kaikkea rahaamme ja aikaamme veteen, vaan voimme keskittyä siihen, että lapsemme ovat terveitä, tyttäremme pääsevät kouluun ja naisemme ovat turvassa.”

Toimikunnan muiden jäsenten poistuessa kokouksesta hän kuiskaa: ”Ehkä voin vielä laajentaa pientä yritystänikin ja tulla oikeaksi liikenaiseksi.”