Miesten asenteet muuttuvat – kylä kerrallaan

Yksi sana nousi selvästi esiin – vuoropuhelu. He toistivat, että mikään ei ole mahdotonta, jos puhumme.

Tyynellämerellä sijaitsevalla Fidžillä kaksi kolmesta naisesta on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Kun Fidžin Punaisessa Ristissä työskentelevä Marica Kepa kuuli, että naisiin kohdistuvasta väkivallasta asukkaita kouluttavia vapaaehtoisia ei päästetty erääseen kylään, hän ei voinut muuta kuin tarttua toimeen ja tutkia, mistä on kysymys.

Se, mitä tapahtui seuraavaksi, sai Marican paitsi uskomaan entistä enemmän työnsä merkitykseen, myös muuttamaan siihen asti käytössä olleita toimintatapoja.

Marica Kepa (Kuva: UN Women/Ellie van Baaren)
Marica Kepa (Kuva: UN Women/Ellie van Baaren)

“Menin kyläpäällikön luo – onneksi tunsin hänet henkilökohtaisesti, koska hän oli koulukaverini. Pyysin häntä puhumaan kylälle ja ottamaan selvää, mitä oikein oli tapahtunut”, Marica kertoo.

Kyläpäällikkö kutsui väen koolle ja pikkuhiljaa asiat alkoivat purkautua. Kävi ilmi, että kylän miehet olivat pahoittaneet mielensä siitä, väkivaltaa koskeva koulutus oli aiottu pitää vain naisille. Miehet kokivat, että heidät esitetään ainoastaan syyllisinä väkivaltaan.

Marica antoi miesten päästää höyryjä ja pyysi sitten, että kaikki alkaisivat yhdessä puhua sukupuolirooleista ja siitä, miten ne vaikuttavat väkivaltaan. Muutaman tunnin sijaan ensimmäisessä keskustelussa kului koko päivä.

“Se oli mahtavaa”, muistelee Marica.

Miehet avautuvat

Pikku hiljaa kylän miehet alkoivat puhua fyysisestä väkivallasta ja raiskauksista ja sen seurauksista: teiniraskauksista, hiv-tartunnoista, avioeroista, vankilatuomioista. Miehet alkoivat tehdä myös omia suunnitelmia väkivallan vähentämiseksi.

“Minulle tämä merkitsee sitä, että yhteisö on tietoinen siitä, mitä tapahtuu”, Marica sanoo.

“Fidžin yhteisöissä ei puhuta raiskauksista tai sen tyyppisistä asioista. Se on vaikeaa. Joten on hyvä, että he tunnistavat ongelman ja puhuvat siitä.”

Eräs kylän miehistä kertoo ajatelleensa, että miehen rooliin kuuluu vaatia vaimoa laittamaan aina ruoka miehelleen. Kun mies lähti ulos ryyppäämään, hän odotti palatessaan vaimonsa odottavan lämpimän ruoan kanssa kotona, vaikka tiesikin tämän olevan jo nukkumassa. Nyt mies on oivaltanut, että tällaiset sukupuoliroolit ovat naisiin kohdistuvan väkivallan taustalla.

Muutos on tarttuvaa

Kylän miehet ovat Marican johdolla keskustellessaan olleet hyvin avoimia ja pyytäneet anteeksi. Yksi läpimurroista oli, kun miehet alkoivat puhua siitä, kuinka he voisivat tarjota apuaan.

“Yksi sana nousi selvästi esiin – vuoropuhelu. He toistivat, että mikään ei ole mahdotonta, jos puhumme. Ja tämä ajatus tuli miehiltä.”

Fidžin Punainen Risti toimii naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi UN Womenin tuella. Voimien yhdistäminen on johtanut lupaaviin tuloksiin ja työn tekemiseen uudella otteella.

“Nyt teemme koulutukset miehille ja naisille yhdessä, ellei kylissä pyydetä erillisiä molemmille. Vapaaehtoisilta saamamme palautteen mukaan näin on parempi.”

Marica uskoo, että yhdessä kylässä aikaansaatu muutos leviää myös muualle: “Tällä hetkellä tämä kylä on erityistapaus, mutta ihmiset puhuvat ja kylät ovat hyvin lähekkäin. Siitä tulee tarttuvaa.”

Pekingin toimintaohjelma 20 vuotta: Naisiin kohdistuva väkivalta

Pekingissä 1995 pidetyn Naisten maailmankonferenssin toimintaohjelma määrittelee yhdeksi strategiseksi tavoitteeksi toimia integroidusti naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi ja eliminoimiseksi. Hallitusten on otettava koulutuksessa käyttöön kaikki asianmukaiset toimet miesten ja naisten sosiaalisten ja kulttuuristen käyttäytymismallien muuttamiseksi sekä kaavamaisiin nais- ja miesrooleihin perustuvien ennakkoluulojen, tapojen ja muiden käytäntöjen eliminoimiseksi.