Kiinassa “taakse jätetyt” tytöt oppivat sanomaan EI

“Pelkään sitä miestä… Hän nauroi ja kosketteli minua. En pidä hänestä!” kertoo Yuan Yuan*, hiljainen tokaluokkalainen, jonka oppimis- ja viestintäkykyä vaikeuttaa lievä kehitysvamma.

Yuan Yuanin isä lähti vuosia sitten etsimään työtä kaupungista, eikä ole ollut sen koommin ollut yhteydessä perheeseensä. Äitikään ei pystynyt huolehtimaan tyttärestään ja häipyi. Yuan Yuan on ollut sen jälkeen isänsä vanhempien hoidossa.

Isovanhemmat eivät kuitenkaan ole aina paikalla. Kahdeksanvuotias Yuan Yuan joutui kokemaan seksuaalista väkivaltaa 70-vuotiaan naapurinsa taholta. Tässä tapauksessa UN Womenin tukema paikallinen järjestö maksoi Yuan Yuanin lääkärikulut ja ryhtyi yhdessä paikallisen naisliiton kanssa toimenpiteisiin varmistaakseen, ettei naapuri enää häiritse tyttöä.

Teollisuuden vetämä nopea talouskasvu on saanut aikaan valtavan maan sisäisen muuttoliikkeen matalien palkkojen ja korkean työttömyyden alueilta Kiinan vaurastuviin itäosiin. Monet vanhemmat lähtevät ilman lapsiaan. Kiinan “Taakse jätettyjä” lapsia on yli 61 miljoonaa.

Kun lasten turvaverkko murenee, he ovat entistä haavoittuvampia. UN Womenin tuella opettajat, huoltajat, poliisit ja sosiaali- ja terveystyöntekijät työskentelevät yhdessä suojellakseen Yuan Yuanin kaltaisia lapsia ja vähentääkseen maaseudulle jääneisiin tyttöihin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä.

Seksuaalikasvatus on luonnollinen asia

Yindian alakoulussa on käynnissä seksuaalikasvatuksen ja turvallisuuden tunti. Kuusivuotias tyttö oppii miesten ja naisten erilaisesta kehosta. (Kuva: Xinyu Zhang)
Yindian alakoulussa on käynnissä seksuaalikasvatuksen tunti. Kuusivuotias tyttö oppii miesten ja naisten erilaisesta kehosta. (Kuva: Xinyu Zhang)

UN Women tukee myös tyttöjen seksuaalisuuskasvatusta ja itsesuojelua ja pyrkii muuttamaan vallitsevia asenteita.

Xiao Mei käy seitsemättä luokkaa. Hän on hyvin ylpeä, koska on voinut opastaa sisaruksilleen itsesuojelua.

“On erittäin tärkeätä, että osaamme sanoa EI vieraille ja suojella itseämme. Hyvin ujo isosiskoni kertoi, ettei hänelle ollut koskaan opetettu tällaisia asioita.”

Opettaja Shen Xiaoyan muistelee kollegansa huomautusta valmistellessaan oppilaille tuntia sukupuolivalistuksesta: “Nyt nämä asiat tuntuvat minusta itsestään selviltä ja normaaleilta. Miksi vain muutama vuosi sitten nolostelin asiaa?”

UN Womenin ja sen hallinnoiman YK:n naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen rahaston tuella asenteet alkavat muuttua ja hiljaisuuden muuri vähitellen murtua.

“Projektin ja koulutuksen jälkeen paikalliset asukkaat ja viranomaiset ovat alkaneet pyytää tukea seksuaalisen hyväksikäytön uhreille”, kertoo rouva Zhang Zinyu Pekingin maalaisnaisten kulttuurikeskuksesta.

“Ennen tällaisista asioista vaiettiin, mikä esti uhreja ja heidän perheitään pyytämästä apua.”

* Nimi muutettu yksityisyyden suojaamiseksi