”Edessäni oli valtava vatsakumpu, 3-vuotias ja suunnaton huoli: etsiä turvaa mistä tahansa.” – Ukrainalaisen Svetlana Babașin tarina

Auta Ukrainan sotaa pakenevia naisia ja heidän perheitään

Svetlana Babaș, 19, on ukrainalainen romaninainen, joka joutui pakenemaan kodistaan Venäjän sotilaallisen hyökkäyksen jälkeen Ukrainassa. Hän kertoo tarinansa nuorena äitinä, joka oli huolissaan nopeasti lähestyvästä lasketusta ajastaan paetessaan sotaa, ja hänen matkastaan turvaan pakolaisten väliaikaiseen sijoituskeskukseen Moldovan keskiosassa.

”Minulle kerrottiin, että jotain oli tapahtumassa – mahdollisesti sota – mutta en kuitenkaan ottanut sitä vakavasti. Raskausviikolla 35, ainoat ajatukseni koskivat pientä ihmettä, joka saapuisi pian osaksi perhettämme sekä vanhempaa tytärtäni, Sofiaa.

Nukuin hänen vieressään, kun painajaisemme alkoi. Ensimmäisten pommiäänien jälkeen ymmärsin, mitä todellisuudessa tapahtui. Asuin tuolloin Kotovskissa, Odessan Oblastissa, ja alle 8 kilometrin päässä oli alkamassa julma sota. Siskoni osaa ajaa ja omistaa auton. Hänen avullaan onnistuin pakenemaan tyttäreni kanssa ja matkustamaan toiselle Ukrainan alueelle alle tunnissa. Lähdin kotoa päälläni ainoastaan yöpukuni ja takkini. En pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin asiakirjojen ja tyttäreni lääkkeiden mukaan ottamista. Vain neljän päivän kuluessa, meidän kotimaassamme ei enää ollut yhtäkään turvallista paikkaa, ja minulla ei ollut vaihtoehtoja.

Edessäni oli valtava vatsakumpu, 3-vuotias ja suunnaton huoli: etsiä turvaa – mistä tahansa, kunhan olisimme turvassa. Löytää paikka, jossa pieni tyttäreni ei vapisisi pommien ja tulituksen äänistä. Matkamme Moldovaan oli pitkä ja uuvuttava. Ukrainalaiset ryntäsivät rajanylityspaikalle epätoivoisesti päästäkseen turvaan. Huolimatta pakkasesta sekä siitä, ettei minulla ollut paikkaa johon mennä, pidin tyttäreni kädestä kiinni – olimme yhdessä ja poissa uhan alta, mikä oli kaikki mitä tarvitsin.

Olen vaikuttunut niiden vapaaehtoisten ja paikallisten järjestöjen solidaarisuudesta, jotka tarjoavat ruokaa, kuljetusta ja majoitusta. He antoivat meille kaiken tarvitsemamme ja auttoivat meitä löytämään suojaa pakolaisten väliaikaisesta sijoituskeskuksesta Strasenissa, jossa onneksemme oli oma lämmin huone vain meille, kuumaa vettä, oma kylpyhuone ja herkullista ruokaa. Pian lääkäri tuli käymään pakolaiskeskuksessa ja, huomattuaan tilani, tarkasti minut välittömästi. Lääkäri kertoi minulle, että tulisin synnyttämään hyvin pian. Yritin vakuuttaa lääkärille, että minulla oli vielä jäljellä muutamia viikkoja ja monia suunnitelmia, mukaan lukien matka Belgiaan, jossa äitini odotti minua.

Muutama päivä myöhemmin toinen tyttäreni syntyi. Lääkärit Moldovassa auttoivat minua synnyttämään terveen ja kauniin tytön nimeltä Adelina. Hän on soturi.

Täällä pakolaiskeskuksessa minulle tarjottiin kaikkea mitä tarvitsin vastasyntyneelle lapselleni: rattaat, vaatteita, vaippoja, lääkkeitä ja jopa äidinmaidonkorviketta. Asenne meitä kohtaan on erittäin lämmin ja vieraanvarainen. Mitä mieltä olen mieheni ja perheeni jäämisestä jälkeeni? Olen peloissani. Äiteinä meidän on kuitenkin asetettava lapsemme etusijalle. Uskon, että naiset voivat samaistua minuun.”

Svetlana Babaș, 19, on Ukrainan romaniyhteisön jäsen ja yksi yli 400 000:sta ukrainalaisesta, jotka ovat ylittäneet rajan Moldovan tasavaltaan sen jälkeen, kun Venäjän sotilaallinen hyökkäys alkoi 24 helmikuuta 2022.

 

YK:n tasa-arvojärjestön ja kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n siirtolaistutkimuksen mukaan suurin osa Ukrainasta pakenevista pakolaisista ovat naisia ja lapsia. Matkallaan kohti turvaa, naiset kantavat valtavan lastenhoitovastuun, jota pahentaa perheenjäsenten joutuminen eroon toisistaan, traumat, rajalliset taloudelliset resurssit, puute vaatteista, ruuasta, henkilökohtaisista hygieniatarvikkeista ja muiden perustarpeiden täyttymisestä. Noin 83 % naisista matkustaa vähintään yhden alle 18-vuotiaan lapsen kanssa. YK:n väestörahasto UNFPA:n teettämän tutkimuksen mukaan arviolta sodan syttyessä Ukrainassa oli arviolta 80 000 naista, joiden odotetaan synnyttävän seuraavan kolmen kuukauden aikana. Monilla heistä ei ole pääsyä asianmukaisen terveydenhuollon piiriin.

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women johti YK:n tasa-arvotyöryhmän (Gender Task Force) perustamista Moldovaan ja toimii nyt sen puheenjohtajana yhdessä YK:n pakolaisjärjestön kanssa varmistaakseen, että naisten ja tyttöjen erityistarpeet sekä muut sukupuoleen liittyvät prioriteetit otetaan huomioon humanitaarisessa toiminnassa.

Artikkelikuva: Svetlana Babaș kahden tyttärensä kanssa, vastasyntynyt Adelina (vasemmalla) ja 3-vuotias Sofia (oikealla), pakolaiskeskuksessa Strasenissa, Moldovassa. Kuva: YK:n tasa-arvojärjestö/Maxime Fossat

Lue alkuperäinen englanninkielinen artikkeli täältä.