Bangladesh taistelee lapsiavioliittoja vastaan
Lapsiavioliitot ovat osa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa laajamittaista väkivaltaa Bangladeshissa. Sen kitkemiseksi yhteiskunnasta on toimittava monella eri tasolla: on vaikutettava politiikkaan ja oikeudellisiin päätöksiin, on muutettava niin miesten kuin naisten ja lasten asenteita väkivaltaa kohtaan ja on suojeltava väkivallan uhreja.
Vaikka laillinen ikä avioliitolle Bangladeshissa on 18 vuotta tytöille ja 21 vuotta pojille, ovat lapsiavioliitot yhä yleisiä, varsinkin köyhimmän väestönosan keskuudessa. Joka toinen bangladeshilainen tyttö on naimisissa jo 15 ikävuoteen mennessä. Nuorena naimisiin menevät tytöt jättävät usein koulun kesken ja pysyvät todennäköisemmin köyhinä.
UN Womenin tukema YK-ohjelma on tehnyt merkittävää työtä tiedon levittämiseksi ja paikallishallinnon kouluttamiseksi. Koulutetut työntekijät voivat jakaa menestystarinoita ja pyrkiä lopettamaan tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan paikallistasolla. He myös kannustavat uskonnollisia johtajia levittämään väkivallan ja lapsiavioliittojen vastaista sanomaa jokaviikkoisissa rukoushetkissä.
Viranomaisten ja hallinnon kouluttaminen on tärkeä osa ongelman ratkaisua. Tämän tietää myös Sonia Khatun, joka vältti pakkoavioliiton nuoren paikallishallinnon työntekijän aktiivisuuden ansiosta.
Sonian vanhemmat elävät niukoissa oloissa neljän lapsensa kanssa pienessä Charkosabarin kylässä Pohjois-Bangladeshissa. Kun Sonia täytti kolmetoista, ajoi äärimmäinen köyhyys hänen vanhempansa antamaan tytön järjestettyyn avioliittoon naapurikylässä asuvan kauppiaan kanssa, joka oli enemmän kun tuplasti Sonian ikäinen.
”Naapurit vakuuttivat minut järjestämään Sonian avioliiton, mutta en ollut tietoinen avioliiton aiheuttamista vahingollisista seurauksista, joita en halua tyttärelleni”, sanoo Sonian äiti Monjuara Khatun.
”En tiennyt lapsiavioliiton kieltävistä laeista.”
Paikallishallinnon työntekijä Ashrafujjaman oli käynyt YK-ohjelman kumppanien, BRACin ja MDG Fundin, järjestämän koulutuksen. Oppimiaan asioita hyödyntäen Ashrafujjaman päätti tarttua toimeen. Nähtyään Sonian ahdingon hän lähestyi tytön äitiä.
Kun Monjuara Khatun kuuli lapsiavioliiton aiheuttamista psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista sekä laillisista seurauksista, hän päätti vakuuttaa myös miehensä ja sukulaisensa siitä, että Sonialla on oikeus opiskella ja päättää itse elämästään. Perhe päätti purkaa kihlauksen.
Ashrafujjamanin toiminnan innoittamana Monjuara kertoo nyt työskentelevänsä itsekin lapsiavioliittojen ehkäisemiseksi yhteisössään. Hän ei anna tyttärensä avioitua ennen täysi-ikäisyyttä. Samoilla linjoilla on Sonia itse.
”Opiskelen lisää, jotta saan kunnon työn ja voin ansaita elantoni. Ja vasta sen jälkeen alan suunnitella avioliittoa”, Sonia sanoo.