Afganistanin naiset ja tytöt haluavat kouluttautua
Monella afganistanilaisella naisella ja tytöllä ei ole mahdollisuutta kouluttautua. Vain 26 prosenttia väestöstä on lukutaitoista – naisista ainoastaan 12 prosenttia. Kouluikäisistä lapsista 38 prosenttia (4,2 miljoonaa lasta) ei käy koulua. Suurin osa heistä on tyttöjä.
Tytöille tarkoitetut koulut joutuvat säännöllisin väliajoin sulkemaan ovensa, kun naisten koulutusta vastustavat kapinallisjoukot tekevät niihin hyökkäyksiä. Lisäksi puolella maan kouluista ei ole kunnollisia koulurakennuksia saati muita välttämättömyyksiä. Koulukirjojen, opetusmateriaalien ja asianmukaisesti varusteltujen laboratoriotilojen puute sekä koulujen yllättävät sulkemiset ja siirrot vaikuttavat koulutuksen tasoon.
”Naisten ja tyttöjen kouluttaminen sekä yhteisömme naisten voimaannuttaminen on minun unelmani”, kertoo 20-vuotias afgaaninainen Beheshta. Hän asuu Koillis-Afganistanissa Parwanin maakunnassa ja on vastikään osallistunut UN Womenin tukeman ICT-koulutuskeskuksen (Information, Communication and Technology Centre) kursseille.
Valmistuttuaan paikalliselta lukiotasoiselta koulutusasteelta Beheshta halusi jatkaa opintojaan valtion yliopistossa, mutta hän ei päässyt läpi kankorista eli pääsykokeesta.
Joka vuosi yli 100 000 lukion päättänyttä osallistuu kankoriin, mutta tilanpuutteen ja rajallisten resurssien takia vain noin puolet hakijoista saa opiskelupaikan valtiollisista korkeakouluista. Pääsykokeessa reputtaneet menevät opiskelemaan yksityisiin oppilaitoksiin, jotka ovat hyvin kalliita ja siten useimpien afgaaniperheiden ulottumattomissa, tai yrittävät päästä kokeesta läpi seuraavalla kerralla.
Beheshtan vanhemmat eivät pystyneet kustantamaan tämän opintoja yksityisessä oppilaitoksessa, joten hän koki saaneensa toisen mahdollisuuden, kun sai tilaisuuden osallistua englannin kielen kurssille ICT-keskuksessa.
UN Womenin sponsoroima naisten ICT-keskus avattiin Parwanissa vuonna 2011. Sen päätavoite on mahdollistaa naisten taloudellinen osallistuminen yhteiskuntaan opettamalla heille englannin kieltä ja tietotekniikkaa. Lisäksi keskus auttaa naisia työllistymään yksityisiin oppilaitoksiin, järjestöihin, kunnallishallintoon tai maakunnan naisasiain virastoon.
Beheshta läpäisi kurssin noin 80 muun tytön kanssa. Nyt hän opettaa englantia uusille opiskelijoille ja oman yhteisönsä jäsenille samassa ICT-keskuksessa, jossa itse opiskeli.
”Tämä tuntuu ihan kuin sadulta. Minulla on työpaikka ja hankin rahaa perheelleni, ja samalla saan auttaa työni kautta muita naisia ja tyttöjä”, hän kertoo ylpeänä.
Vaikka Beheshtan tarina ja koulutuksen tiellä olevat esteet ovat tuttuja Afganistanissa, jonkin verran edistystä on tapahtunut. Vuonna 2003 Afganistan allekirjoitti Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW), ja kymmenen vuotta myöhemmin maa laati sopimusta valvovalle komitealle ensimmäisen määräaikaraporttinsa UN Womenin tuella.
Raportin mukaan yliopistossa opiskelevien naisten lukumäärä on kasvanut Afganistanissa vuosi vuodelta. Esimerkiksi vuonna 2006 yliopisto-opiskelijoista naisia oli 20 prosenttia, kun taas vuonna 2009 heitä oli 24,8 prosenttia. Raportissa kerrotaan myös, että viimeisen kahdeksan vuoden aikana ”maan koulutuslaitosten määrä on kasvanut erittäin paljon, mistä naiset ovat oleellisesti hyötyneet”.
Raportissa korostetaan useilla osa-alueilla tapahtunutta kehitystä, mutta myös tiellä olevia esteitä. Epävakaa turvallisuustilanne ja naisiin kohdistuva väkivalta koetaan vaikeimmiksi haasteiksi Afganistanin toteuttaessa CEDAW-sopimuksen vaatimuksia. Raportissa painotetaan myös, että koulutuksen kehittämiseksi tarvitaan vielä paljon työtä.
Hallituksen virallisen raportin lisäksi kansalaisjärjestöt ovat UN Womenin tuella laatineet CEDAW-komitealle oman varjoraporttinsa, jossa kiirehditään Afganistanin valtiota kehittämään ohjelmia, jotka auttavat tyttöjä valmistautumaan yliopistojen pääsykokeisiin. Naisia on myös voimakkaammin autettava ylittämään ne esteet ja haasteet, joita he kohtaavat työtä etsiessään, kuten vanhat käsitykset siitä, että naisen roolina on äitiys eikä elannon tienaaminen.
UN Women rakentaa Afganistanissa tulevaisuutta, jossa miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. Maalla on vielä pitkä tie kuljettavana, ennen kuin naisilla ja tytöillä on mahdollisuus hankkia kunnollinen koulutus. Beheshta tietää sen, mutta ei aio lannistua.
”Tiedän, että siihen menee kauan aikaa, mutta olen toiveikas ja haluan olla mukana tässä tärkeässä kehityksessä”, hän sanoo.