Presidentti Tarja Halonen: ”Kun naiset osallistuvat työelämään ja tekevät sitä samassa mitassa, samoilla uratavoitteilla kuin miehet, tulee entistä tärkeämmäksi sovittaa yhteen perhe ja työelämä”
Miltä tasa-arvoasiat näyttivät juuri oikeusministerinä aloittaneen Tarja Halosen työpöydällä 1990-luvun alussa? Miten kansa reagoi, kun tulevalta presidentiltä kysyttiin perheen laiminlyönnistä TV-haastattelussa? Mihin olemme tulleet tästä ja mihin olemme menossa? Presidentti Tarja Halonen kertoo ainutlaatuiselta näköalapaikalta, miltä sukupuolten tasa-arvon kehitys on näyttänyt viimeisten 25 vuoden aikana. Haastattelu on kuunneltavissa myös podcastina.
Presidentti Tarja Halonen on rikkonut itse useita lasikattoja, työskennellyt aktiivisesti tasa-arvon edistämiseksi ja nähnyt vuosien varrella paljon kehitystä, mutta myös takapakkia.
Vuonna 1990 hän oli aloittanut vastikään oikeusministerinä ja todisti historiallista tapahtumaa Pekingissä – naisten oikeuksia määrittelevän Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman luomista YK:n neljännessä naisten maailmankonferenssissa. Tapahtumaan osallistui kymmeniä tuhansia osallistujia, niin päättäjiä kuin kansalaisaktivisteja, jotka halusivat tehdä vihdoin lopun naisiin kohdistuvista ihmisoikeusloukkauksista.
”(oli) voimaannuttava tunne, että meitä oli niin paljon, ja me olimme kuitenkin pääasioista samaa mieltä. — monissa eri paikoissa oli tullut esille ajatus, että ihmisoikeudet kuuluvat myös naisille. Ja sitten toisaalta se, että on olemassa sellaisia asioita, jotka ovat nimenomaan naisille tärkeitä.”
Tilaisuudessa puhunut Hillary Clinton kiteytti kokouksen pääsanoman kuuluisaan lauseeseen: ”Ihmisoikeudet ovat naisten oikeuksia, ja naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia”.
”Se oli ihan käänteentekevää”, presidentti Halonen muistelee.
Politiikkaa ja pyykkikorikaupalla villasukkia
Suomessakin ihmisoikeuksia ajettiin tuolloin presidentti Halosen mukaan varovaisemmin kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa. Vastikään aloittaneella oikeusministerillä oli täysi työ vakuutella, että ulkoasiainministeriöön tarvitaan ihmisoikeusyksikkö.
”Koitin selostaa sitä, että tämä ei nyt vain ole näitä Halosen höpinöitä, vaan kyllä se on ihan aiheellinen näkökulma.”
Suomi oli antanut aikoinaan maailman ensimmäisten maiden joukossa täydet poliittiset oikeudet naisille. Tähän edistyksellisyyteen kuitenkin myös tuudittauduttiin liikaa, mikä kääntyi presidentin mukaan naisia vastaan.
”Meillä katsottiin, että se on teidän oma asianne, jos ette pääse etenemään paremmin. Käsitys siitä, että enemmistön pitää tukea vähemmistöä niin, että jokaisen kohdalla toteutuu ihmisoikeudet, ei ollut meillä ihan läpi mennyt ajatus.”
Hänen pyrkiessään presidentiksi sukupuoleen liittyvät ennakkoluulot tulivat esiin ainakin kampanjan loppupuolella tehdyssä TV-haastattelussa:
”Toimittaja kysyi minulta, että kyllä kai teillä on jollain tavalla jäänyt perhe vähemmälle, että oletteko te sitten joutunut laiminlyömään perhettänne. Vastasin, että mun lapset on täysi-ikäisiä, sekä omat että bonuslapseni, ja toivottavasti myös mieheni.
Uudistettuun kysymykseen, että mitä on jäänyt tekemättä, vastasin, että no ehkä ei ole ihan villasukkia tullut kudottua viime aikoina — Tästä vastareaktiona tuonne vaalitoimistoihin alkoi tulvia villasukkia, sekä minulle, miehelleni että kaikille muillekin mahdollisille. Lopulta meillä oli pyykkikorikaupalla villasukkia.”
Mikä oli sitten kilpailijan Esko Ahon vastaus kysymykseen siitä, miten hän oli hoitanut perhettään?
”Hän vastasi, että on kyllä pyrkinyt olemaan päivittäin puhelinyhteydessä perheeseensä, mikä sitten tietysti korosti tätä sukupuolten välistä eroa.”
minulle kirjoitti pikkupoika kysyi, että onko se totta, mitä likat sanoi koulussa, että pojista ei enää voi tulla presidenttejä”
”Ja sitten kun minusta tuli presidentti, niin sitten oikeastaan vasta laukesi tämä sukupuolten välinen kysymys — etenkin nuoret naiset, niin kuin itsekin olin, ja sitten pikkutytöt olivat aivan, että jipii! Meille tuli tuhansittain kirjeitä, joita sosiologitkin tutki, joissa sanottiin, että jep minustakin tulee presidentti”.
”Tytöillä oli selvästi sellainen ajatus, että nyt jotakin tasoittui. Ja sitten vastaavasti muutaman vuoden päästä minulle kirjoittanut pikkupoika kysyi, että onko se totta, mitä likat sanoi koulussa, että pojista ei enää voi tulla presidenttejä.”
Politiikan kentällä presidentti Halonen on tyytyväinen ainakin Suomen nykyiseen kehitykseen.
”Voi sanoa lyhyesti, että jo oli aikakin. Se oli minulle tosi iloinen asia”, hän kommentoi Suomen naisjohtoista hallitusta.
Kehitystä askel eteen ja askel taaksepäin
Miten naisten ja tyttöjen ihmisoikeudet ovat muuten kehittyneet viime vuosikymmenien aikana?
”Kehitys on mennyt eteenpäin mutta hyvin epätasaisesti. Edistys on tuonut mukanaan epäkohtia, joita ei aiemmin huomattu. — Kun naiset osallistuvat työelämään ja tekevät sitä samassa mitassa samoilla uratavoitteilla kuin miehet, tulee entistä tärkeämmäksi sovittaa yhteen perhe ja työelämä. Silloin ei ole sitä, että toinen uhrautuu toisen työelämän takia. Molempien täytyy katsoa, miten he kumppaneina ja lapset voivat. Tässä mielessä joudumme kamppailemaan uusien epäkohtien kanssa.”
Suomessa presidentti Halonen näkeekin nimenomaan työelämän sellaisena alueena, jossa on tasa-arvon kannalta vielä paljon tehtävää.
”Naisten osallistuminen täysimittaisesti työelämään on Suomessa aika tavalla selvää, mutta naiset ovat edelleen palkallisesti huonommassa asemassa. — siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, että naisten ja miesten suuntautumisessa työelämän sektoreihin on olemassa eroja, mutta pitäisi oppia, että ihmisistä huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin koneista huolen pitäminen. Toivoisin, että tällainen yleisinhimillinen asenne, joka heijastuisi myös työelämään, voitaisiin saada aikaiseksi.”
ihmisistä huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin koneista huolen pitäminen”
Edistyksellisinä asioina globaalilla tasolla presidentti mainitsee esimerkiksi lapsi- ja äitiyskuolleisuuden vähentymisen. Naisten ja tyttöjen terveys laahaa kuitenkin edelleen miesten ja poikien terveyden perässä.
”Nämä ovat isoja asioita ihan normiaikoina, mutta tulevat erityisesti esiin, jos on luonnonkatastrofi tai aseellinen konflikti, jolloin tämä epäkohta vahvistuu.”
Myöskään naisten oikeus päättää omasta kehostaan ja henkisestä hyvinvoinnistaan ei vielä laajalti toteudu.
”Käsitys siitä, että tyttö tai nuori nainen voisi päättää siitä kenen kanssa menee avioliittoon tai meneekö olleenkaan, aikooko saada lapsia ja kuinka monta — niin siihen liittyy hyvin väkivaltaista suojelua, kuten tyttöjen sukuelinten silpomista moraalin nimissä ja muita seikkoja.”
jos on luonnonkatastrofi tai aseellinen konflikti, tämä epäkohta vahvistuu”
Lisäksi presidentti Halonen mainitsee, että konflikteissa viime vuosikymmenien trendi on ollut, että iskujen kohteeksi on otettu yhteiskunnan haavoittuvimmissa asemassa olevat, kuten lapset, naiset, iäkkäät, siviiliväestö ja jopa terveydenhoitohenkilökuntaa ja avustusjärjestöjä.
”Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan käyttö likaisena sotatoimena on yleistynyt.”
Sukupuolten tasa-arvon kehitys ei siis ole vain ”selkeälinjaista eteenpäin menoa”.
”Mikään kehitys, hyväkään asia ei pysy, jos siitä ei pidetä huolta, ja jos sitä ei koko ajan vahvisteta kulloisiinkin olosuhteisiin sopivaksi. Tässä mielessä sukupolvien välinen yhteistyö on tavattoman tärkeää sekä miesten että naisten kohdalla (tasa-arvon saavuttamiseksi).”
Sukupolvien välistä yhteistyötä ja kansainvälistä solidaarisuutta
Presidentti Halonen on mukana tukemassa UN Womenin Generation Equality -kampanjaa, joka kutsuu kaikki sukupolvet mukaan tekemään tasa-arvosta totta vielä vuoteen 2030 mennessä. Hän muistuttaa, “ettei ole toivoa” saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteita, jos ei saavuteta sukupuolten välistä tasa-arvoa.
”Kun sukupuolten tasa-arvoa edistetään, niin se on paitsi yksilöiden kannalta oikein, se näyttää lisäävän yhteiskunnan hyvinvointia, kriisiytymisen sietokyvyn nousua, ja se on ensiaskel kestävään kehitykseen. — Me tarvitsemme kaikki resurssit, jotta voimme ratkaista ongelmat, mitä on kestävään kehitykseen siirtymisessä.”
Sukupuolten tasa-arvo lisää yhteiskunnan hyvinvointia, kriisiytymisen sietokyvyn nousua, ja se on ensiaskel kestävään kehitykseen.”
Hän haluaa omalla esimerkillään vahvistaa erityisesti nuoremman sukupolven uskoa siihen, että muutoksia on mahdollista saada aikaiseksi.
”Nyt kannattaa aistia se muutoksen tunnelma ja tulla mukaan, koska me kaikki erilaiset, eri ikäiset ja eri näköiset, sekä miehet että naiset, me teemme mahdolliseksi sen muutoksen.”
Presidentti Halosella ei itsellään ole ollut yhtä selkeää esikuvaa, mutta tärkeä on ollut elämisen malli, jonka hän on perinyt työläisliikkeen perheessä kasvaneena:
”Edellinen sukupolvi tai edelliset sukupolvet ovat olleet aika kovilla, niin ehkä sellainen elämisen malli on tullut, että jos näkee, että joku asia on väärin niin sitä pitää oikaista, ei saa pelätä, eikä saa liikaa kumartaa ylempiään, eikä saa etenkään kohdella huonosti heikompiaan. Siinä on esikuvaa vähän itse kullekin.”
Suomalaisilta hän toivoo myös kansainvälistä solidaarisuutta ja yhteistyöhenkeä.
”Kestävän kehityksen kannalta on tavattoman tärkeää nähdä se, että meillä pitää olla kansainvälistä solidaarisuutta ja yhteistyöhenkeä auttaa niitä maita, jotka eivät ole kehittyneitä samalla tavoin — ja huomata, että ympäristömielessä kestävää kehitystä ei saada aikaan, jos tämä planeetta ei onnistu selviämään hengissä.”
Tue naisten osallistumista politiikkaan tilaamalla Naiset päättäjiksi -e-kortti!
Presidentti Tarja Halonen vieraili Suomen UN Womenin Generation Equality -podcastin ensimmäisessä jaksossa, joka julkaistiin 5. maaliskuuta 2020. Jo 25 vuotta sitten hyväksyttiin historiallisen edistyksellinen asiakirja maailman naisten aseman parantamiseksi – Pekingin julistus ja toimintaohjelma. Silti edelleenkään yksikään maa ei ole saavuttanut tasa-arvoa. Generation Equality -podcastissa tapaamme tasa-arvon lähettiläitä, jotka haluavat kanssamme varmistaa, että tasa-arvosta tulee vihdoin totta. Kuuntele podcastia täällä!