Linda Liukas: ”Tytöt, teidän ääntänne tarvitaan”

Tekoälykin pitää opettaa tasa-arvoiseksi. Palkittu lastenkirjailija ja teknologia-alan vaikuttaja Linda Liukas muistuttaa, ettei teknologiaa kannata jättää vain insinööreille ja teknologisteille. 

 

Miksi meidän tulee puhua teknologiasta ja tasa-arvosta?

“Teknologia yhdessä taiteen ja tieteen kanssa on ollut aina tapa ihmiskunnalle viedä maailmaa eteenpäin. Usein ajattelemme, että tietokoneet laskeutuivat valmiina taivaasta, mutta oikeasti niiden rakentamiseen tarvittiin yhteistyötä, monenlaisia ihmisiä ja lahjakkuutta materiaalitieteilijöistä matemaatikkoihin, kognitiotietelijöistä taiteilijoihin. Ihmisyyttä ja teknologiaa ei voi erottaa toisistaan.

Työkalut, joilla hahmotamme maailmaa, vaikuttavat siihen millaisen maailman rakennamme. Erityisesti softa on voimakas vallankäytön väline: yhden insinöörin koodi voi saavuttaa satoja miljoonia ihmisiä ja muuttaa arkeamme nopeammin kuin politiikka, taide tai tiede. Kun käytämme navigointisoftaa, kasvonmuokkausfilttereitä tai haemme lainaa pankista koneoppimisjärjestelmän ajamalla algoritmilla meiltä jää huomaamatta usein, miten teknologia muuttaa elinympäristöämme, elämäntapojamme ja lopulta meidän ihmisten ja todellisuuden välistä suhdetta.

meiltä jää huomaamatta usein, miten teknologia muuttaa elinympäristöämme, elämäntapojamme ja lopulta meidän ihmisten ja todellisuuden välistä suhdetta.

Minusta koko käsite teknologia-alasta pitäisi ymmärtää uusiksi – antiikin kreikkalaiset totesivat teknologian olevan ongelmanratkaisun työkaluja. Heidän mielestään maatalous ja demokratia olivat teknologiaa. Jollain tavalla uskon, että kaikki yritykset tulevaisuudessa tulevat toimimaan teknologia-alalla. Astrid Lindgren totesi kuuluisasti 80-luvun lopulla, että politiikka on liian tärkeää jätettäväksi poliitikoille. Samaan hengenvetoon toteaisin, että 2010-luvulla teknologia on liian tärkeää jätettäväksi teknologisteille – siksi tarvitsemme moniäänisempää teknologia-alaa. Mutta en tiedä suosittelenko varauksetta naisia pyrkimään teknologia-alalle diversiteetin takia, olemassa oleviin rakenteisiin – toivoisin mieluummin, että yhdessä loisimme aivan uudenlaisen toimintakulttuurin. ”

Millaisia tasa-arvoinnovaatioita teknologia-alalla tehdään, ja mihin haluaisit itse vaikuttaa?

Minusta kiinnostavia aloitteita on MIT:n tekoälytutkijan Joy Bukhawananin työ vinoutuneiden algoritmien parissa, Björkin tapa yhdistää luontoa, musiikinopetusta ja teknologiaa muutaman vuoden takaisella Biophilia levyllä sekä sci-fi kirjailija Ted Chiangin uusi Exhalation kokoelma. En ole kovin kiinnostunut innovaatioista, enemmän ideoista.

Haluaisin perustaa koulun, jossa teknologia, luonto ja yhteiskunta eivät ole erillisiä tunteja.

Haluaisin joskus perustaa koulun, jossa teknologia, luonto ja yhteiskunta eivät ole erillisiä tunteja. Koulun, jossa Maria Montessori ja Alan Turing voisivat ihmetellä vierekkäin sitä, miten transistori toimii. Koulun, joka valmistaisi lapsia yhä teknologistuvaan maailmaan opettamalla ideoita, ei altistamalla ruudulle.

Miten rakkautesi teknologiaan syttyi ja miten selätit matkallesi tulleet haasteet?

Rakkauteni teknologiaan syntyi itseilmaisusta ja maailman rakentamisesta. En ole koskaan ollut kiinnostunut abstraktista ongelmanratkaisusta, eikä koodi ole ollut minulle matemaattinen työkalu. Halusin rakentaa itseni näköistä Internetiä ja 2000-luvun alussa ohjelmointi oli yksi työkalu siihen.  Ihailin pienenä, ja edelleen, Tove Janssonia, Armi Ratiaa ja Edith Södergrania, jotka näyttivät sen, miten omaan sisäiseen ääneen pitää luottaa.

Isoimmat haasteet urallani liittyivät siihen, kuinka paljon uskalsin luottaa omaan ääneeni ja visiooni.

Isoimmat haasteet urallani liittyivät siihen, kuinka paljon uskalsin luottaa omaan ääneeni ja visiooni. Kun uskalsin astua omaan uteliaisuuteeni, alkoivat asiat muuttua. Ohjelmointia käsittelevää lastenkirjaani Hello Rubya aloittaessani en tiennyt mitään kuvittamisesta tai kirjoittamisesta. Koodaamisen ja koulutuksen ymmärryskin oli aika ohut. Mutta viidessä vuodessa olen oppinut paljon ja toivottavasti saan tehdä tätä vielä monta kymmentä vuotta.

Teknologia-alasta unelmoiville tytöille haluan sanoa, että teidän ääntänne tarvitaan. Olen itse ollut aina aika utelias ja törmäilin Suomessa seiniin sen kanssa, miten montaa asiaa voi uskottavasti tehdä ja miten montaa identiteettiä kokeilla. New Yorkissa asuessani huomasin, että kaikkien identiteetit olivat vähintään kolmella väliviivalla varustettuja: barista-taiteilija-opiskelija tai runoilija-koodaaja-aktivisti. Vasta vanhemmiten olen ymmärtänyt, että monien asioiden kokeileminen ei tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi osata täysillä. Maalaamalla taulun, tai koodaamalla vaikka webbipalvelun, opin arvostamaan toisen ammattitaitoa. Opin kykyä yhdistellä asioita. Ja opin, että hyväksi tulee vain tekemällä tuhansia kertoja.

 

Haastattelusarjassa kuullaan asiantuntijoiden näkökulmia siitä, miten teknologia ja tasa-arvo liittyvät toisiinsa. Muut sarjan haastattelut: Elements of AI -tekoälykurssia suunnitellut Hanna Hagström, aivotutkija Minna Huotilainen, elokuvaohjaaja Iiris Härmä, avaruusfyysikko Minna Palmroth, tekoälyasiantuntija Kriti Sharma. Haastattelusarja toteutetaan osana Suomen UN Womenin viestintähanketta Innovoiden kohti tasa-arvoa.