Naiset näyttävät kykynsä Intian työmailla

Hari Bai kuuluu Intian kastijärjestelmässä alhaiseen kastiin. Hänen kaltaisensa naiset on perinteisesti suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle.

Hari Bai on kuitenkin juuri oppinut lukemaan, ja lisäksi hän on taistellut tiensä työmaan valvojaksi MGNREGA-ohjelman kautta. Nyt hänellä on kunnioitettu asema esimiestehtävissä.

”Kun aloitin esimieskoulutuksen, mieheni ei ollut innoissaan. Mutta kun hän huomasi, millaista hyötyä ja apua koulutuksesta oli perheellemme, hänestä tuli paljon ymmärtäväisempi”, Hari Bai kertoo.

MGNREGA – Mahatma Gandhi National Rural Employment Act – on maailman suurin köyhiä työllistävä ohjelma. Intian valtion työllistämisohjelma takaa maaseudulla jokaiselle pienituloiselle, täysi-ikäiselle henkilölle vähintään 100 päivän pituisen työjakson vuodessa 120 rupian päiväpalkalla.

UN Women tukee tätä suosittua ohjelmaa, joka on sitoutunut maksamaan samaa palkkaa miehille ja naisille ja jonka ohjesääntöön on kirjattu, että kolmasosan palkattavista henkilöistä on oltava naisia.

Uusia mahdollisuuksia kastittomille naisille

Useassa osavaltiossa naisten osuus palkatuista ei kuitenkaan ole käytännössä vielä täyttänyt lupauksia. Esimerkiksi Uttar Pradeshissa vain 19 prosenttia työllistetyistä on naisia.

Nostaakseen naispuolisten työntekijöiden lukumäärää ja varmistaakseen myös kaikkein syrjäytyneimpien naisten pääsyn työhön on UN Women pannut liikkeelle aloitteen, jolla on nostettu dalitien eli kastittomien naisten elintasoa 69 kylässä Uttar Pradeshissa ja Andhra Pradeshissa. Aloite on tavoittanut yli 30 000 kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa naista.

Koska suurin osa työllistettävistä naisista on vielä luku- ja kirjoitustaidottomia, käytetään koulutuksessa hyväksi kuvakortteja. (Kuva: UN Women/Gaganjit Singh )
Koska suurin osa työllistettävistä naisista on vielä lukutaidottomia, käytetään koulutuksessa hyväksi kuvakortteja. (Kuva: UN Women/Gaganjit Singh )

UN Women tekee MGNREGA-ohjelmaa edelleen tunnetummaksi, perustaa naisten kollektiiveja, kouluttaa naisia työmaiden esimiestehtäviin ja aloittaa pelkästään naisille suunnattuja työprojekteja.

Tulokset ovat jo nyt selvästi nähtävissä. Chitrakootin kunnassa Uttar Pradeshissa naiset rakensivat yhteistyönä tekolammen. Suurin osa projektiin osallistuneista naisista oli daliteja, jotka olivat aiemmin joutuneet työskentelemään lähes ilmaiseksi paikallisille rikkaille maanomistajille. Nyt heitä autettiin järjestäytymään ja vaatimaan oikeutta palkkaan ja muihin työntekijöille kuuluviin oikeuksiin.

”Lampi rakennettiin täysin naisten voimin. Sata naista kaivoi sen yhdessä, ja myös johtotehtävissä oli pelkästään naisia”, kertoo Chunni Lal Verma, joka on kyläneuvoston johtaja läheisessä Basilan kylässä.

Alussa projektia vastustettiin miesvaltaisessa yhteisössä.

”Naapurustossa juoruiltiin, että naiset eivät pärjää kuin keittiössä ja että he eivät ikinä pysty käyttämään painavia työkaluja kaivamiseen”, sanoo Manikpurin pikkukaupungissa asuva Kamala, ja lisää: ”Otimme haasteen vastaan.”

Projektin positiivisten kokemusten myötä naisia alettiin kouluttaa esimiehiksi muillakin työmailla Uttar Pradeshissa.

Osana koulutusta naiset opetettiin lukemaan ja kirjoittamaan ja heille annettiin tietoa työntekijöiden oikeuksista. Koulutuksen käyneet naiset alkoivat yhdessä muiden naisten kanssa vaatia mahdollisuutta päästä mukaan valtion työllistämisohjelmaan.

Naisten työssäkäynti viisinkertaistui

UN Womenin tilaamassa tutkimuksessa selvisi, että ohjelman piiriin kuuluvissa kylissä kastittomien naisten työssäkäynti on jopa viisinkertaistunut. Näiden hyvien kokemusten kannustamana UN Women pyrkii nyt levittämään ohjelmaa myös muihin Intian osavaltiohin.

Lalitpurin kaupungissa Hari Bai ja yhdeksän tuhatta muuta kastitonta naista ovat voineet ensimmäistä kertaa elämässään avata myös oman pankkitilin. Lisäksi he ovat pyytäneet työmaiden olosuhteisiin parannuksia kuten puhdasta juomavettä, aurinkokatoksia ja ensiapulaukkuja. He vaativat myös selityksen, jos heidän palkkansa myöhästyvät. MGNREGA-ohjelma takaa palkanmaksun 15 päivän sisällä työnteosta.

”Jos pradhan eli kyläneuvoston johtaja ei maksa työntekijöille palkkaa ajoissa, me menemme hänen talolleen joka päivä ja painostamme häntä siihen saakka, kunnes saamme palkkamme”, kertoo Mahronin naapurustossa asuva Paan Bai itsevarmasti hymyillen.

Claiming their space